tiistai 17. toukokuuta 2011

Miks oot sä suruinen, kun mua sä oottelet?

Koska terin yksin jäännit onnistuivat mielestäni hyvin eli hiljaista oli sekä lähtiessä että tullessa. Naapurit eivät ole valittaneet ja kun olen kysellyt kuuluuko sieltä haukkumista tai ulvontaa, niin ei kuulemma häiritsevästi. Niinpä ajattelin selvittää mitä tuona aikana kun tyttö on yksin kotona todella tapahtuu.

Eräänä päivänä asioille lähtiessäni jätin sitten kameran kuvaamaan huonetta jossa neiti yksin ollessaan on. Video pätkän ensimmäiset kolme minuuttia Teri oli omassa mökissään ja kävi kiertämässä huoneen. Sen jälkeen se hyppäsi ikkuna penkille ja aloitti surulliset ulvahdukset. Välillä se kävi lattialla kiertämässä ympyrän. Tämän jälkeen se vaihtoi sängylle, oli hetken hiljaa ja taas ulinat alkoivat.
Sitten käytiin siirtelemässä puuhaksi jätettyä talous/vessa-paperi hylsyä. Seuraavaksi hylsy otettiin käsittelyyn kunnolla, toki kesken puuhankin muistettiin aina ulvaista. Kun hylsy oli saatu tuhottua oli neidin aika siirtyä sängylle ulvahtelemaan. Tätä taas jatkui aikansa, välillä oli hiljaista ja sitten taas mieleen muistui ikävä yksin olo.
Jossain vaiheessa löytyivät housut joiden taskuihin oli unohtunut herkkuja ja siihen video sitten loppuikin, sitä kesti 21 minuuttia ja loppu ajan tapahtumat jäivät arvoitukseksi. Löysin takaisin tullessani Terin lepäilemästä sängystä.

Seuraavalla kerralla lähtiessäni päätin koittaa miten yksinolo sujuu, jos verhot ovat kiinni. Alun kolme minuuttia oli taas hiljaista ja neiti yritti päästä ikunasta katsomaan ja päätyikin lopulta etutassut ikkunapenkillä seuraamaan tilannetta. Seuraavaksi oli vuorossa ulvonta osio jota kesti suunnilleen kahdeksan minuuttia. Tämän jälkeen hiljaisuutta minuutti ja ikkunasta tarkkailua puoli minuuttia.
Tarkkailun jälkeen olikin aika siirtyä sängylle ja katsella vuoroin oikeaan ja vasempaan sekä päästää pari surkeaa vingahdusta, hiljaisuutta kesti 7 minuuuttia! Sitten neidin päivä ohjelmaan kuului Kongin tyhjennystä minuutin verran. Viimeinen kuvattu minuutti meni ulvahdellessa. Loppu aika jäi jälleen arvoitukseksi. Kotiin tullessani Tepa pötkötteli sängylläni tyyny kuonon alla.

Harmi kun tuohon kameraan mahtuu vain tuo 21 minuutin pätkä ja muistikortti on täynnä. Avuksi yksin oloon hommattiin puuha noppa ja toivotaan että se toisi hieman apua neidin ahdistukseen. Myöskin uutta täytettä Kongeihin tuli hankittua, jospa se maistuisi paremmin ja makuja voisi vaihdella, kun nuo Kongit näyttävät nyt jäävän aika lähes käyttämättä. Luulenpa myös että sälekaihtimien hankinta on edessä, kun tuosta verhojen sulkemisestakin oli jo jonkin verran apua. D.A.P.-haihdutin saa jatkaa tehtäväänsä. Nyt jäämme Terin kanssa miettimään tähän yksinolo-ongelmaan ratkaisua.