Teri

Teri on 19.2.2005 syntynyt tyttö, jonka äiti on beagle ja isä suomenpystykorva. Teri muutti asumaan kanssani kesäkuun ensimmäisenä päivänä, syntymä vuotenaan. Hain tytön ystävieni kanssa Tuupovaarasta, jossa hän oli ehtinyt kuukauden verran asustella.


Tarina nimen takana
Tytölle nimeä pohtiessani pidin tärkeänä että se kuulostaa mielestäni kivalta vielä vuosienkin päästä. Lisäksi nimen tulisi olla sellainen, jolla on minulle jokin merkitys. Netin ihmeellisessä maailmassa seikkaillessani löysin sivun, joka oli osoitettu tarinalle jota pienenä tuli videoilta katseltua eli Hopeanuolelle. Sivuilla oli kerrottu seikkailussa mukana olevien hahmojen nimiä suomennuksineen ja sieltä myös löytyi Teri. Teri oli suomennettu auringon paisteeksi.
Myöhemmin sivuilla seikkailtuani sain huomata nimen kirjoitus asun muuttuneen, mutta minulle Teri on nimetty urhean satu koiran mukaan. Nyt myöhemmin kun tuota nimi asiaa miettii, niin kyllä tuo neiti on suurimmaksi osaksi aika aurinkoinen tapaus.


Pentu aika
Mikään helppo pentu Teri ei siinä mielessä ollut, että se pelkäsi kaikkea ja kaikkia. Vastaan tulevia ihmisiä mentiin karkuun niin pitkälle, kun hihna vaan antoi periksi. Ilmeisesti neitiä oli kohdeltu ikävästi paikassa, josta sen hain. Siellä kerrottiin että suurimman osan päivästä pentu on sohvan alla ja ulos sitä ei voi viedä, koska se ei siellä yksin viihdy. Alkuun Teri uskalsi syödäkkin vain yöllä, mutta sen asian "korjasin" asettamalla tytölle ruoka ajat.
Koitin tyttöä rohkaista ja kun hän oli selvästi peloissaan, jatkoin hommiani ihan normaalisti. Voin sanoa että pitkä tie on tämän asian kanssa käyty, jotta neiti nyt pystyy liikkumaan kaupungillakin välittämättä muista ihmisistä. Asia jossa edistys näkyy parhaiten on varmaan Toko-kokeiden luokse päästävyydet, jotka ovat yhtä kertaa lukuunottamatta olleet kymppejä. Teri jopa heiluttaa tuomarille häntää :)

Terin eka viikko kotona

Pallo hallussa

Joitain pelkoja ei vaan olla saatu pois, vaikka olen kuinka yrittänyt. Teri pelkää ilotulitusta, imuria, laukauksia ja monia kovia ääniä. Uskallan ehkä toivoa, että nämä pelot ovat hiukan helpottaneet ja ihan ensimmäisestä vaimeasta laukauksesta neiti ei mene paniikkiin. Imurin kanssa tyttö pystyy jo olemaan samassa tilassa, mutta tilaisuuden tullen on kuitenkin parasta liueta paikalta.
Reipas tyttö Teri on nykyisin monessa mielessä. Hän on aivan käsiteltävissä ja antaa kiltisti tehdä itselleen epämieluisemmatkin toimenpiteet. Vaikka jokin uusipaikka tuntuu hurjan jännittävältä, saa tytön kuitenkin houkuteltua paikalle eikä sen jälkeen enää pahemmin ole syytä huoleen.


Harrastelut
Harrastamme Terin kanssa Tokoa, jossa tyttö saavutti keväällä 2012 koulutustunnuksen TK1. Vanhemmalla iällä tyttö on päässyt aloittamaan myös agility harrastuksen ja sitä nyt harrastelemme toista kesää ilman sen kummempia tavoitteita. Lisäksi vien Tepan silloin tällöin haistelemaan ihmisen tallaamaa jälkeä ja siinä hommassa neiti onkin hurjan hyvä :) Jäljestys on sellaita omaksi iloksi tapahtuvaa toimintaa.
Toko polkumme on seuraavanlainen: tytön ollessa nuorempi kävimme tokoon valmentavankurssin ja sen jälkeen onkin sitten erilaisissa porukoissa treenailtu. Aluksi tokoilu oli sellaista omaksi iloksi tekemistä, mutta opiskelu aikoina kaveri porukan kanssa treenatessa harrastus muuttui tavoitteellisemmaksi ja sittemmin olemme kokeissa kierrelleet hyvälläkin menestyksellä.

Teri elämänsä toisessa Toko-kokeessa

 Jälkihommia

Luonteesta
Mietin miten voisin kuvata Terin luonnetta mahdollisimman osuvasti ja mieleeni nousee sanat pehmeä, pidättyväinen ja iloinen.
Pehmeä tyttö todellakin on vaikka vieraat helposti luulevat muuta. Jos tyttöä on tarvetta komentaa jostain syystä esimerkiksi koulutus kentällä, voi melkeimpä suoraan lähteä kotiin sillä sen jälkeen tyttö on aivan lukossa eikä mikään enää onnistu. Saman huomaa myös kotona, jos jostain asiasta täytyy tiukemmin huomauttaa. Sillä silloin neiti tuntuu olevan ikään kuin varpaillaan kokoajan.
Lisäksi Teri "lukee" minua hirveästi, mikä on osaltaan välillä vaikkeuttanut asioita. Jos jännitän on tyttökin lähes varmasti jännittynyt. Jos taas olen oikein iloinen on neitikin iloinen. Onpa käynyt niinkin että Teri on tiennyt minun olevan sairas, vaikka en sitä itse ole vielä tajunnutkaan, olen vain ihmetellyt tytön kummaa käytöstä.
Minusta tuntuu että Teri on iloinen hyvin usein. Ilon aiheena voi olla tutut ihmiset sekä koirat, ruoka, ihanat tuoksut tai vaikkapa treenaamaan meno. Sitten kun tyttö on erityisen hyvällä päällä, sen kyllä varmasti kaikki kuulee! Silloin pääsee nimittäin ilmoille aikamoinen haukku purkaus.
Varmaankin pentu aikojen seurauksena on tyttöön jäänyt tietynlainen pidättyväisyys. Lähinnä se on sitä, ettei kaikkien uusien ihmisten luo mennä, varsinkaan jos he erehtyvät Teriä kutsumaan.
Tietysti neidiltä löytyy myös jäärouva-vaihe. Kyseinen tila on sellainen, jossa tyttö vaan seisoo paikoillaan toisten yrittäessä leikkiä hänen kanssaan. Teriä ei vaan kiinnosta.


Blogin nimestä
Lopuksi täytyy vielä selittää mistä Terin blogin nimi tulee. Alunperin blogin nimi oli Sotahuuto. Se on ääni jonka Teri päästä ilmoille vahtiessaan tai epätietoisuuden vallitessa. Huuto kuuluu esimerkiksi jos joku erehtyy mökin ovea koputtelemaan, niin ettei tyttö ole kuullut hänen tuloaan. Kyseinen äännähdys on saanut ihmisiä kauhistumaan, järkyttymään ja jopa pomppaamaan tuolissaan. Parhaiten muistan mielipiteen jonka mukaan ääni oli jäätävä :D
Nykyisin blogi kulkee nimellä Wooooooo!! Tämä siitä syystä, että alkuperäinen nimi saattoi mielestäni antaa väärän ja negatiivisen kuvan aiheesta. Terin jutut ovat kuitenkin pääasiassa ihan iloisia eikä niillä ole tarkoituksena lietsoa minkäänlaista harmia tai mielipahaa kenellekään. Niinpä blogin nimi muuttui Sotahuudosta sotahuudoksi.

Semmoinen kaveri on Teri ja tämmöinen on tytön tarina, siltä osin kun nyt satun muistamaan.

1 kommentti:

  1. Voi tepukka <3 <3 Ihanaa oli katsoa noita paria pentu kuvaa, oli se vaan niiiiiin ihana mussukka kun haettiin se....ja on se vieläkin, meidän kaikkien lellikki :D

    VastaaPoista