maanantai 19. elokuuta 2013

Suuria muutoksia

Minä täällä taas hei! Siis tämän blogin päähenkilö. Emäntäni kuulumiseni täällä yleensä kertoilee, mutta nyt on joitain todella tarpeellisia tietoja jäänyt kertomatta, joten päätin tulla kertomaan ne teille ihan itse.

Ensimmäisenä kerron teille siitä suuremmasta muutoksesta, jonka olen kohdannut. Me olemme muuttaneet emännän kanssa aivan uuteen paikkaa. Täällä ei ole lainkaan samoja tuoksuja ulkona, kun entisessä kodissamme. Sisälläkin on aika erilaista. Vanhat tutut huonekalut muuttivat sentään kanssamme, mikä helpotti minun oloani kovasti.
Minä olen käynyt pari kertaa minun uudessa ruokakaupassa, mutta sinne pitää mennä hirmu jännittävän aukion ohi. Yritän aina emäntä siinä kohdalla hoputtaa, mikä johtaa siihen että hän kävelyttää minua edes takaisin, kunnes maltan taas kulkea hihna löysällä. Tänään päätin jo aika pienellä eestaas ravaamisella kulkea nätisti. Emäntä varmaan luulee, että aion tehdä niin jatkossakin. Vaan siinäpä hän erehtyy, aion nimittäin taas ensi kerralla kokeill, josko mentäisiin aukion kohdalla vähän nopeammin.. Tai siis paljon nopeammin, mieluiten juosten.

Tänään lenkillä tapahtui jotain pelottavaa. Minulle selvisi, että lähellä on ufojen laskeutumis paikka! Näin nimittäin merkin jossa kerrottiin miten ufoja kävelytetään! Minä kauhistuin merkkiä kovin ja emäntä vaan sanoi, että "Pöhkö, on noita ennekin nähty". Mutta sitten emäntä huomasi merkissä saman kuin minä ja sitä piti alkaa ihan jollain vempeleellä tarkkailemaan. Kovin on kummallista tuollainen käytös. Minä olisin mieluummin vain pian poistunut paikalta. Minä olen koko ajan tiennyt, etteivät ne viereisen liikennepuiston lapset ole ihan tavallisia lapsia!!

Tässä tuo pelottava merkki. Hyvä että uskallan edes kuvaa katsoa!

Toinen maailmaani mullistanut asia on tieto siitä, ettei jätski-auto enää kulje!! Mille minä nyt laulan? Aivan kamalaa. Miten ne voivat tehdä tuollaista? Emäntä kuitenkin sanoo säilyttäneensä minun jätski-autolle omistamani laulun, joten saan jatkossa sitten kuunnella niitä sulo sointuja muuta kautta. On minulla pieni jätski-auto lelu, mutta sen musiikki ei aiheuta minussa samanlaista tunteen purkausta kuin oikea auto.

Vieraamme
Luna schape oli meillä viikonloppuna vieraana. Hän olisi halunnut leikkiä kanssani, mutta minä päätin pitää Jäärouva vaiheen päällä, enkä suostunut leikkimään. Kiersin kaverin vain katsomatta sinne päinkään. Kovasti Luna tykkäsi leikkiä minun leluillani eikä se minua haitannut. Ihmettelen vain mitä jotkut niissä näkevät. Ystäväni Hukka tykkäsi myös samaisesta majava lelusta kovasti meillä käydesään.
Nukuin minä Lunan kanssa yöllä samassa sängyssä. Toinen nukkui toisessa päässä ja toinen toisessa. Ensimmäisen yön minä nukuin emännän jalkopäässä ja toisena yönä pään puoleisessa päädyssä. Keskustassa kävellessämme emäntäni oli meistä oikein ylpeä, kun kummatkin kuljimme nätisti reunassa, emmekä välittäneet peräämme huutelevasta koirasta yhtään.
Kotona minä yritin houkutella Lunaa kanssani vahti hommiin, mutta ne eivät häntä kiinnostaneet. Mutta hyvin me siis Lunan kanssa kaikenkaikkiaan tultiin toimeen.

Minä relotan uudessa kodissa
Tässä minä koitan nostaa emännän lisäämät lelut pois pedistäni
Sellaisia muutoksia on tapahtunut minun elämässäni. Emäntä lupasi tulla myöhemmin kertomaan minun lääkäri käynnistäni ja joistain tuloksista. Koittakaa te hyvät lukijat pysyä kaukana ufoista ja uskokaa, jos karvainen ystävänne yrittää teitä niistä varoittaa!!

Mukavaa syksyn odotusta jokaiselle, Wooooooo!

perjantai 16. elokuuta 2013

Harmitusta ja murhetta

Voi hyvänen aika että voi koira pelästyttää ihmisen ihan totaalisesti! Minä järkytyin tänä aamuna niin pahoin Terin olotilasta, että näen siitä painajaisia vielä varmaan pitkän aikaa. Mitä siis tapahtui??

Heräsin aamulla normaalisti kellon soittoon, mutta Tepa ei tapansa mukaan tullutkaan minua tervehtimään. Olin aiemmin kuullut hänen hyppäävän lattialle, joten oletin tytön nukkuvan häkissään, vaan eipä siellä ketään näkynyt. Kävin siinä sitten vessassa ja katsoin uudelleen makkariin, koiraa ei näkynyt. Tarkistin olohuoneen eikä Tepa ollut sielläkään.
Hieman jo kummastuneena menin katsomaan sängyn alta ja siellähän se tyttö pötkötti kyljellään, silmät toljottaen päämäärättömästi eteenpäin. Kosketin Terin nenää ja toivotin hyvää huomenta. Ei reaktiota. Hämmennyin ja aloin kolistella lattiaa käsilläni ja samalla lirkutella Nakelle. Vieläkään ei minkäänlaista reaktiota.
Nyt huolestuin todella yritin nähdä hämärään sängyn alle liikkuuko Terin rintakehä. En huomannut liikettä ja minua alkoi niin pelottamaan. Tässäkö se nyt oli? Tähänkö kaikki päättyi?
Nousin pois sängyn alta selkiyttämään päätäni. Itkua vääntäen totesin että minun oli koitettava vetää Nake pois sängyn perimmäisestä nurkasta, ei häntä sinnekään voinut jättää. Niinpä kurkotin mahdollisimman syvälle ja aioin tarttua tyttöä kyynärän takaa. ONNEKSI, suureksi onneksi Teri tässä vaiheessa nosti itsensä pystympään asentoon ja tuli luokseni omana iloisena itsenään, kuin sanoen: "Kas huomenta! Mikäs sinulla on hätänä?"

Puhuin asiasta puhelimessa Tepan mummon kanssa joka kertoi että samalla lailla oli käynyt viime viikonloppuna, kun tyttö oli hänellä hoidossa. Kamalaa! Soitin tietysti heti tämän jälkeen lääkärille ja sain Terille ajan maanantaiksi. Silloin siis selvitellään mistä mahtaa moiset poissaolo kohtaukset johtua, varsinkin kun ne olivat näin lyhyellä aika välillä. Enhän minä tiedä saako Tepa samanlaisia kohtauksia yön aikanakin? Pahin mahdollinen tuli tietenkin heti mieleen. Nyt koitan pysyä tässä hetkessä ja murehtia vasta sitten, jos/kun jotain murehdittavaa ilmaantuu.

Hau hau sanoi Tepa
Nyt joudun perumaan viime kirjoituksessa olevan lauseen jossa sanoin, että ensi kerralla en ehkä kerro toko juttuja. Tässä sellainen nyt kuitenkin on, käytiin nimittäin tiistaina vaihteeksi kokeessa. Eihän se nyt pisteitten valossa mennyt niin kuin olisi voinut toivoa, vaikka suht löysä tuomarointi olikin. Teri kyllä teki ihan hyvällä vireellä, mutta jotenkin koe jäi kuitenkin minua harmittamaan.

Avoin luokka siis ja tuomarina Erkki Shemeikka

Paikalla makaaminen: 10 Kuulin kyllä tytön vinkaisevan kerran, mutta tällä kertaa siitä ei sakotettu.
Seuraaminen: 9 Löysää oli eli paikka hieman hukassa, muuten hyvä :)
Liikkeestä maahan meno: 10
Luoksetulo: 7,5 Tuli ihan hyvällä vauhdilla ja hienosti löytyi myös pa, mutta stoppi venyi liian pitkäksi. Olisikohan muuten ollut myös kaksois käsky ekaan luoksetulo pätkään?
Liikkeestä seisominen: 10 :)
Nouto: 8 Tarvitsi kaksi nouto käskyä ja toisen jälkeen oli piitkä mietintä tauko. Luulin jo että tuomari lopettaa liikkeen siihen. Teri katseli kaukana kävelevää vesi koiraa, mikä vei huomion. Myös se että annoin paikalla olo käskyn ennen liikkurin "valmis" kysymystä saattoi vaikuttaa asiaan. Ja minä kun pelkäsin että Nake varastaa kapulalle :D
Kauko-ohjaus: 0 Tähän se taas kerran kaatui meidän suoritus. Kun käännyin Teriin päin ja annoin ensimmäisen käskyn alkoi tyttö haukkua, se haukkui koko suorituksen ajan! Ekaan istumiseen tarvittiin kolme käskyä ja loput jouduin tosissani huutamaan neidin möykän yli. Satiin siis kaikki vaihdot tehtyä, mutta munkkirinkilähän siitä tuli, tuomaria lainatakseni.
Hyppy: 6 Hyvin tyttö lähti hyppyyn, mutta esteen toisella puolella hän painui maahan ja alkoi haukkumaan. Käskin istumaan ja haukkuminen vain jatkui, mikä tietystivaikutti pisteisiin. Loppuun asti kuitekin päästiin, kun Tepa hyppäsi hiljaa viereeni pa:on.
Kokonais vaikutus: 8 Laski arvatkaa minkä takia.. No niitten vikojen liikkeitten haukkumisen.
Yhteensä: 146,5 ja Avo2

Vähän parannettiin viime kokeesta, mutta katsotaan nyt mikä on Terin terveys eli lähdemmekö/pääsemmekö enää sitä avo1:stä metsästämään. Eniten Minua kai tässä harmittaa se että Nake keksi tuon haukkumisen ja muuten suht hyvin mennyt koe loppui siihen. Kehästä tullessa minua vielä vähän nauratti nuo tytön toilailut. Kyllä vieläkin hieman huvittaa, mutta pää asiassa siis ottaa päähän ihan vietävästi.

Nyt tosiaan katsellaan Terin tilannetta ja jos jotain sellaista löytyy, mitä meidän harrastukset voi edes mahdollisesti pahentaa, niin ne jätetään sitten siihen. Minä en halua tuota rakasta ystävääni rikkoa sen takia, että jokin olisi itsestäni hauskaa, mutta voi edes ehkä vähän huonontaa Terin tilannetta. Nake kun ei itse sitä osaa päättää, mikä on oikeasti hänelle hyväksi ja mikä ei. Toki jatketaan harrastelua, jos minkäänlaista estettä ei löydy ja tietysti Tepan voinnin rajoissa.

Jottei menisi ihan synkistelyski laitan mukaan muutaman Niinan ottaman kuvan viikon vaihteesta. Kiitos Niinalle kuvauksesta!!

Ei liene ihme että Teri yrittää välillä muuntautua collieksi, kun seura on tällaista ;) Terin uimista valvovat: Tesni, Nuray, Raisa, Benny ja Lassi (Kuva: Niina Manninen)
Kas näin. Tepakin tahtoo taitto korvan! (Collien korvan)
Kiire kapulalle.. (Kuva: Niina Manninen)
..Ja palautus. (Kuva: Niina Manninen)
Luoksetulon stoppi (Kuva: Niina Manninen
Näin heitetään mäntysuovalla läträtty koira järveen ;) Ai-Ai ja Benny ottavat oppia. (Kuva: Niina Manninen)
Oma ehtoinen hyppy. Tesni ja Benny valvoo. (Kuva: Niina Manninen)
Sellaista tällä kertaa. Palaan kertomaan uusimmat kuulumiset, kunhan niitä on ja vaan kerkeän.