Terin tyrmäys yritys

Koska tänä syksynä ei ole vielä löytynyt mädäntyneitä sieniä, joutui Teri käyttämään mielikuvitustaan tyrmäys yrityksessään. Terin onneksi yritys oli tehty uskomattoman helpoksi, sillä silmätippa kuuri jatkuu vielä viikon loppuun asti.

Tapahtuma sijoittui tietenkin tippojen laitto hetkeen, miten muutenkaan neiti olisi päässyt pullon läheisyyteen? Lähestyin tyttöä tippapullon kanssa ja hänen ilmeestään näki mitä tuleman piti. Kiltisti tipat sai tietenkin laittaa, mutta sen jälkeen piti ottaa pitkä nuuhkaisu pullon suuntaan. Minä siinä suljin korkin ja päätin antaa Terin haistaa hieman pulloa. Ajatuksena, "Tätä minä laitoin silmiisi". Neiti lähestyi  pulloa kuono pitkällä ja silloin se tapahtui... Lips, pullon kylkeen. Hyvin pieni ja varovainen lipaisu siis. No minun onneksi ja Terin epäonneksi korkki oli kiinni, enkä ollut pulloa läikyttänyt joten tyrmäys jäi yritykseksi.
En todellakaan olettanut muuta kuin nuuhkaisua, mutta aina sitä vaan oppii uutta.

Putosin melkein!

Kuuluuko kroko nyt riskiryhmään?
Terin krokon oli taas aika päästä etelänlomalle (lue pesukoneeseen volttia heittämään). Kroko oli jo todella likaisen rusehtava päältä, onhan se toki ollut kovassa käytössäkin ;)
Niin siis lähti kroko "lomille". Lomilta (pesukoneesta) paluun aika koitti ja oli vuoro siirtyä kuivattelemaan kastunutta kuontaloa. Kun nostin krokon koneesta huomasin ensimmäisenä lörpähtäneen hännän. Seuraavaksi huomioni kiinnitti taittunut niska. Mutta pahin viimeiseksi, kaikki hännästä ja niskasta lähtenyt täyte oli siirtynyt keskivartalon tienoille tai niin minä sen tulkitsen. Näin siis herää kysymys kuuluuko kroko nyt kakkos tyypin diabeteksen riskiryhmään?? Jos Teri huomaa tilanteen ennen kuin ehdin suorittamaan krokolle kehonmuokkauksen voi tytön kysymys tulva olla melkoinen.. "Onko kroko syönyt ilman minua? Missä kroko on syönyt? Miksen minä päässyt mukaan? Miksei kroko tuonut mitään minulle?"
Huolihan olisi toki aiheellinen, mutta pitäisiköhän Tepan miettiä mitä huolta on aiheuttanut krokolle tyrmäys yrityksellään?

Tyrmäys yrityksestä on nyt selvitty ja krokokin on päässyt saunanlauteelle kuivattamaan itseään.

Vai onko se sittenkin kaljamaha?

Menoja ja metsäilyä

Terillä on taas touhua riittänyt, kun kävimme viikonloppuna reissaamassa Savon eteläisellä puoliskolla. Määränpäänä olivat mökki ja rakennus työmaa.

Lauantai aamuna lähdimme rakennukselta kohti markkinoita. Teri oli varustettu hyvällä ja reippaalla mielellä ja perille saapuessamme meno oli sen mukaista. Aluksi oli kova veto yritys päällä, mutta parilla muistutuksella se korjaantui ja tyttö tallusteli vieressäni mallikelpoisesti hihna löysällä.
Jonkin aikaa alueella kierrettyämme Tepalle iski paniikki. Hän kuuli kuinka puisen laatikon kansi kopsahti kiinni. Tätä tapahtui jatkuvasti, sillä joissain kojuissa vaihto rahat olivat juuri tuollaisessa laatikossa. Paniikki veto siis päälle ja hirveä tärinä, värinä ja läähätys. Alkuun ajattelin, että kyllä se siitä. Niin kuin aina erheelisesti alkuun ajattelen.. Itse asiassa minulla meni pitkän aikaa ennen kuin aloin erottaa tuon kannen kopsahduksen, kuuloni kun ei satu olemaan niin loistava kuin Terillä. No aikansa vedettyään ja paniikkiaan lietsottuaan otin tytön jalkojeni väliin ja silittelin rauhoittavasti. Pyysin kontaktia ja kas kummaa se löytyi ja jopa herkku kelpasi! Pari kertaa jouduin tämän toistamaan ja tyttöä muistuttamaan vetämättömyydestä hieman kovemminkin (kuitenkin siis ilman väkivaltaa, jottei kellekään jäisi väärä käsitys!). Tutut ihmiset saivat neidin hännän taas nousemaan sekä murheet unohtumaan ja loppu sujuikin taas hyvin.

Onneksi rankan aamun jälkeen oli luvassa jotain erityisen kivaa, kun Tepa pääsi ensin mökille juoksentelemaan ja sitten vielä Okua tapaamaan ja hänen kanssaan leikkimään.

Oku on hippa

Hajumaailman tarkkailua

Ja siitä se taas lähtee

Terillä oli hieman isompi boksi, kun pääsi maasturin takatilaan matkustamaan

Pitkän päivän iltana tapahtui sitten jotain täysin odottamatonta ja ennen kuulumatonta. Teri oli todella väsynyt ja etsi epätoivoisesti pehmeää ja lämmintä nukkuma paikkaa mökistä. Kaikki tytön käyttöön luvatut tuolit sekä rahit olivat varattuja ja lattia oli kylmä. Aina kun joku erehtyi takapuolensa penkistä nostamaan oli Tepa saman tien vapaaksi jääneellä paikalla sen näköisenä että: " Tässähän minä olen ollut koko ajan", kunnes häätö tuli. Aikansa pehmeän paikan toivossa säntäiltyään Teri suostui tulemaan pyynnöstä syliini. Pari kierrosta neiti siinä teki kuin petiä pedaten, mutta päätti kuitenkin jäädä istumaan.

Hetken istumisen jälkeen alkoi pienen tytön kuono nuokkumaan ja silmät painuivat kiinni. Tepa huojui unen rajamailla ja tassut alkoivat luistaa. Pieni korjaus liike ja sama jatkui. Painoin varovasti neidin itseäni vasten ja laitoin käteni hänen päänsä ali ja kainaloon. Vielä piti tytön vähän aikaa sinnitellä, mutta lopulta uni vei voiton ja Nake painoi päänsä olkapäälleni. Siis Teri joka ei vapaaehtoisesti sylissä viihdy kuin vain mahan kipukohtausten aikana!
Minun olkapäätäni vasten tyttö nukkui hyvän tovin. Voi miten ihana hetki tuo olikaan :) Tästä voi vaan todeta, että Tepa oli todella väsynyt!

Sunnuntaina kävimme metsä lenkillä ja se oli taas taattua Teri-vuohi laatua :D Hienosti onnistui kiipeäminen jyrkkää kallion seinämää pitkin. Vain yksi lehdillä kuorruttunut kallio osoittautui ylivoimaiseksi ja puoli välissä oli tytön käännyttävä takaisin. Tepa kyllä nautti tästä tilaisuudesta täysillä ja pysyi aika hyvin lähettyvilläkin retken ajan.
Niin ja melkein pääsi unohtumaan että otettiin vähän tokoakin viikonlopun aikana. Hypyssä alkaa olla aika hyvin jo toisella puolella matkaa esteeseen, eikä paikkakaan ole enää niin vino. Uutena aloiteltiin ohjattua noutoa. Jätin Terin istumaan ja vein kapulat riviin, niin että oikean puoleista kapulaa heiluttelin hieman enemmän ja selkeästi merkkasin sitä. Hyvin löytyi joka kerta haluttu kapula ja totesin, ettei tässä kannata käsimerkkiä käyttää, sillä silloin alkaa neidin nenä työskennellä ja etsiä "heitettyä" herkkua.

Syksyn lehtien tuoksuja haistelemassa

Metsäretkellä löytyi hyvä katselu paikka

Kotona odotti paketin aukaisu operaatio

Terveys tieto päivitys
Vähän päivitystä myös tuohon Terin terveys puoleen. Aluksikin kerrottakoon, että neiti on jälleen vatsalääkekuurilla. Viime aikoina kuuluneet paukahdukset ovat saaneet tytön stressaamaan taas vatsallaan. Yhtenä iltana Tepa sai rajuimman kohtauksen minkä muista ja hän tärisi paljon rajummin kuin koskaan ennen sekä vinkui. Vatsa lääkkeen lisäksi täytyy nyt pitää taas pitempi jakso feromoni haihdutinta seinässä, josko se helpottaisi asiaa myös.
Eilen käytiin hakemassa Terille silmätipat ärtyneen silmän takia. Silmä rähmii ja ilmeisesti tuntuu myös kummalta, kun sitä pitää tassulla hangata. Mihin lie on tyttö silmänsä tökännyt?
Samalla reissulla muistin mainita Terin polvessa olevasta patista. Lääkäri totesi sen olevan joko talipatti tai ihon uudismuodostuma. Mitään ei patille tarvitse tehdä, ellei se rupea kasvamaan. Muuten sitten onkin kaikki kunnossa :)

Nyt siirymme toipumaan viikonlopun tapahtumista.

Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Maailman eläintenpäivän kunniaksi lähdettiin viime torstaina taas jäljestämään. Ajattelin että pitää sitä nyt Terillä silloin olla jotain ekstra kivaa tekemistä.
Viikonloppu sitten vietettiinkin Tepa synnyin seuduilla, kun suuntasimme Joensuuhun Sarin, Bondin ja Raisan vieraiksi.

Jäljen pituudesta ei kyllä ole mitään havaintoa, kun olen sitä niin huono arvioimaan, mutta kai se taas muutaman sata metriä oli kun sain sinne kaikenlaista mahtumaan.
Tällä kertaa tein alkuun jäljen noston, niin että jälki lähti parin metrin päästä tiestä. Hienosti jälki nousi ja työskentely oli tarkkaa. Ensimmäisessä kulmassa, joka oli 90 astetta Teri otti yhden ylimääräisen askeleen eteen päin ennen kuin tajusi jäljen kääntyvän. Sen jälkeen jäljellä pysyttiin taas hyvin, vaikka esteenä olikin maahan kaatunut kelo. Tyttö eteni kelon yli aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan :) Jonkin matkan päässä odotti ensimmäinen rasia, jonka Teri huomasi hyvin. Jostain syystä ilmaisu vain jäi istumiseksi. Odottelin maahan menoa hetken aikaa ja sitten tyttö rupesi jo ihmeissään katselemaan minua. Niinpä käskin neidin maahan ja kehuin kovasti.
Matka jatkui totutusti seuraavalle kulmalle, joka olikin 45 astetta. Hieman oli taas Terillä miettimistä siinä, minne jälki tästä jatkui. Viime kerrasta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jotain raksuttamaan ja tyttö ymmärsi etsiä jatkoa myös läheltä jo kuljettua jälkeä. Nopeammin siis löytyi reitti uudelleen tällä toisella kerralla.
Loppu jäljellä olikin sitten vielä kaksi 90 asteen kulmaa, kun tie yllätti minut ja piti tehdä yksi yli määräinen käännös. Tuosta tiestä sain kuitenkin idean ja aikani metsässä talsittuani päätin että loppu palkka olisi tien toisella puolella ;)
Jo jäljelle lähtiessä näin että tietä pitkin, jonka jälki ylitti kulki kolme ulkoilijaa ja ajattelin, että tästä tulisi Terille oikein kunnon nenän käyttö testi. Ylitys osuudelle laitoin makupalan joka askeleelle, mutta tyttö ei niitä syönyt, sillä hän seurasi jälkeä noin 10-15 senttiä sivussa. Tien jälkeen jälkeä seurattiin taas aivan kohdallaan ja loppu palkkakin löytyi. Ensin Teri taas istahti, mutta hetken odottelun jälkeen hän kai ymmärsi, että maahan tässä on vaan mentävä. Siitä tietenkin heti palkka ja kehuja taitavalle tytöllä.

Oli siinä muuten varmaan niillä ulkoilijoilla ihmettelemistä, kun ensin rymysin metsässä itsekseni ja seuraavan kerran, kun he minut näkivät tulin samasta suunnasta Terin kanssa :D Olisi ollut kiva tietää mitä heidän sanan vaihtonsa sisälsi, mutta siinä tuli jo kielimuuri vastaan. Kovasti asia näytti kuitenkin mietityttävän.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa ilmaisuja ilman jäljelle menoa, kun ne tällä kertaa unohtuivat aivan täysin! Myöskin pitäää muistaa, että kun seuraavalla kerralla laitan väli ilmaisun, niin se on sitten jossain muualla kuin ensimmäisen ja toisen kulman välissä.


"Kotiseutu matkailua"
Viikonlopuksi tosiaan suuntasimme sitten Terin synnyin seuduille, tarkoituksena käydä videoimassa Bondin luonnetesti ja muutenkin katsomassa miltä siellä päin suomea meno näyttää.

Perjantaina löydettiin lähes hienosti perille, vain pieni ylimääräinen lenkki tuli ajettua. Voi sitä riemua, kun Teri tapasi pitkästä aikaa tuttuja. Voitte vaan kuvitella sitä äänen määrää, kun tyttö päivitti kaikki kuulumisensa. Ilta menikin aika nopeasti ja henkisesti piti alkaa jo valmistautumaan seuraavan aamun herämiseen.

Lauantai aamuna Teri jäi Raisan kaveriksi päivää viettämään, kun me muut suuntasimme kohti luonnetesti paikkaa. Aika Raisan kanssa oli ilmeisesti mennyt hyvin, ainakaan mitään kummallista ei takaisin tullessa näkynyt. Iltapäivällä lähdimme sitten koko porukka reippaina ulkoilemaan ja ottamaan kuvia. Raisasta yritettiin ottaa seisotus kuvia ja Sari lupautui ystävällisesti ottamaan meistä Tepan kanssa noutokuvia. Samalla tuli vähän tytön kanssa treenattua.
Lähinnä noutoa otettiin ja Teri toimi aika kivasti yhdellä kertaa neiti kyllä jäi ihan kamalan vinoon palautuksessa. Tämän jälkeen otin yhden sivulle tulo harjoituksen ja oikea paikka taas löytyi :)
No eihän kaikki tietenkään mennyt niin kuin haaveissa ja elokuvissa vaan sattui taas sellaista mitä ei olisi pitänyt. Ensimmäisellä kapulan heitolla muistin vielä katsoa ettei näkyvillä ole muita koiria ulkoilemassa, mutta kolmannella enää en. Niinpä heitin kapulan ja lähetin tytön hakemaan. En todellakaan huomannut, että suoraan edessä päin, kuitenkin pitemmän matkan päässä, oli toinen koira ulkoilemassa. Terillä jäi tietenkin nouto homma kesken ja sotahuudon saattelemana tyttö lähti juoksemaan kohti toista koiraa. Kun Nake oli vauhtiin päässyt, ei sitä enää pysäyttänyt mikään, ei huuto, eikä epätoivoisesti perään heittämäni noutokapula.
Yritin jopa käskeä tytön maahan, mutta kun korvat on vaan koristeena, niin ne todellakin sitten ovat vain sitä. Niinpä lähdin perään hirveää kyytiä. Kun saavutin Teriä ja toisia koiran ulkoiluttajia huusin heille että ajaisivat Terin vaan törkeästi pois paikalta. Nämä ulkoiluttajat eivät kuitenkaan niin tehneet, vaan Teri sai rauhassa tutustua tuohon suureen koiraan. Kun Teri sitten huomasi minut, hän tuli luokseni ja otin hänet kiinni. Pyytelin anteeksi moista tapausta, mutta eivät nuo ulkoilijat koiransa kanssa onneksi vaikuttaneet olevan ollenkaan pelästyneitä tai pahoillaan vaan totesivat että "eipä mitään". Kyllä vaan taas alkoi ärsyttämään moinen pöljäily. Otettiin vielä yksi kunnon nouto ilman häiriö tekijöitä, jotta Terille jäisi se mielikuva ettei kesken tekemisen mihinkään lähdetä.
Tämähän nyt oli jo ainakin kolmas kerta, kun Tepa lähtee kesken noudon toisen koiran luokse. En vain tiedä mikä siinä on. Ilmeisesti se, että noudon aikana se ehtii rekisteröimään niin paljon muutakin, kun ei tarvitse koko ajan kontaktissa olla. Eniten tässä alkoi mietityttämään Sarin tekemä huomio, että Teri lähtee juurikin isoja koiria kohti ja menee sitten niihin tutustumaan eli neiti ei niinkään vaikuta pelkäävän niitä, niin kuin olen aina kuvitellut. Hmm..

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa ja jälleen pohdinnan aiheita minulle. Loppuun vielä paikalla makuu jono koko järjestyksessä :D

Bondi, Raisa ja Teri