Taikapaita

Terin mielestä on kummallista intoilla uudesta vuodesta, sillä kuka nyt sellaista pauketta haluaisi vapaaehtoisesti kuunnella? Ikävä kyllä asia on tytön kannalta niinkin epämieluinen, että sitä tekee monikin ihminen.

Edellisten ilotulitusten ja rankan pauke syksyn ansiosta tämä aihe huolestutti kyllä minuakin. Mietin miten saisin vuoden vaihteen ajan järjestettyä mahdollisimman miellyttäväksi neitiä ajatellen. Muutama päivä ennen aattoa katsoin video pätkän jossa neuvottiin miten paukkuaran koiran oloa voi helpottaa ja siinä esiteltiin tuote nimeltä "Thundershirt". Tuo paita jäi mieleeni kummittelemaan ja mietin voisiko siitä todella olla hyötyä.
Uuden vuoden aattona päätin lähteä katsomaan olisiko naapuri kaupungin eläinliike auki ja olisiko siellä paitoja. Auki oli ja löytyi vielä Terin kokoinen paitakin. Niin tyttö sai sitten pitää taikapaitaa päällänsä aattoillan. Lisäksi apuna oli totuttuun tapaan feromoni suihke.
Ensimmäiset paukahdukset kuuluivat heti kuuden jälkeen. Neiti oli nukkumassa nojatuolissa ja paukkeen jatkuessa hän nousi asiaa ihmettelemään. Tyttö hypähti tuolista ja oli tulossa luokseni ihmettelemään asiaa jolloin päätin antaa hänelle pakkasesta luun järsittäväksi. Omaan häkkiinsä Tepa menikin luutaan järsimään ja lutkuttamaan :)
Ilta meni Terin osalta luuta syöden ja vain rakettien paukkuessa aivan lähellä piti neidin poistua hetkeksi sängyn aluksen tuomaan turvaan. Siellä tyttö pötkötteli pauketta kuunnellen, mutta mitään tavanomaista tärinää ja läähättelyä ei ollut havaittavissa. Sängyn alta neiti sitten ilmestyi takaisin luun syöntiin "vahingossa" tippuneiden herkkujen avustamana. Kun raketit olivat naapurustosta oletettavasti loppuneet lähti Tepa ilman houkutteluja käymään ulkoilemassa! Tämä oli todella kummallista, sillä yleensä tyttö ei vapaaehtoisesti ole uudenvuoden aikoihin lähtenyt ulos edes seuraavina päivinä.
Jossain oli tuosta taikapaidasta käyty keskustelua ja sen tehon uskottiin osittain johtuvan omistajan rauhallisuudesta uskossaan paidan toimintaan. Voin kyllä sanoa että ei meillä! Minä olin varmasti paljon jännittyneempi kuin Tepa ja salaa silmäkulmastani koitin häntä tarkkailla.

Vatsa asiaa
Teri on nyt barffaillut aika hyvällä menestyksellä. Vähän piti järkevää eväitten anto järjestystä hakea, kun tytöllä alkoi olemaan tyhjän mahan oksentelua aamuyöstä liha-aterian riittämättömän määrän takia. Niinpä siirsin lihaisen luun syönnin iltapäivästä iltaan ja sillä ongelma korjaantui.
Hyvin on Terin vatsa voinut, tähän päivään asti. Tänään sitten oli luvassa pitkästä aikaa kipu kohtaus. En tiedä johtuiko se siitä, että ruokamäärä on nyt vähän heitellyt ja eilen jäi matkustamisen takia yksi ruoka välistä. No nyt saa neiti taas vähän aikaa vatsan suojalääkettä ja sitten katsotaan jatkoa. Näin mahdollisia kokeita ajatellen tiedän nyt ainakin, että tuon doping-aineen voi hetkeksi tauottaa.

Tällainen on ollut Terin vuoden aloitus. Viime vuoden loppupuolella tyttö pääsi muuten viettämään taas vapautta ja siitä vielä pari kuvaa tänne nähtäväksi :)

Vauhdin huumaa

Hauskaa näkyi taas olevan :D

Kiipeäminen jäi kesken hyvän tuoksun löydyttyä

Muutoksen tuulia ja tokoa

Aikaa onkin päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta, mutta ei se mitään päivittelen nyt viime aikaisia tapahtumia :)

Luoksetulon stoppi ja muita liikkeitä
Ensin tokoon.. Meidän on tullut lähiaikoina kovin vähän treenailtua tätä mukavaa lajia, kun on ollut kovia pakkasia ja milloin mitäkin. Nyt kuitenkin tiistaina päästiin taas treenaamaan :)
Paikalla oli vain yksi kouluttaja, joten alkuun tehtiin liikkeitä ryhmässä ja loppuun jokainen sai vielä halutessaan ottaa jonkin liikkeen yksinään.
Otettiin Tepan kanssa pari ihan lyhyttä pätkää maassa oloa, niin että minä olin kokoajan näkyvissä. Hienosti tyttö pysyi ja otinkin hänet parin kerran jälkeen jo pois rivistä. Sitten otettiin seuraamisia. Neiti oli aluksi ehkä hieman kuutamolla, mutta loppua kohti oli asenne jo paljon parempi ja seuraaminen oikea paikkaista. Vapaaehtoisesti sai tässä välissä tehdä muutaman askeleen siirtymiä ja kyllähän me Terin kanssa niitä tehtiin. Kolme oikealle, kolme taakse ja kaksi vasemmalle. Voi että miten hienosti meni taaksepäin siirtymätkin vaikka ollaankin tähän mennessä otettu niitä maksimissaan kahdella askeleella!

Jääviä otettiin kaikkia mahdollisia. Ensin maahanmenot, jotka olivat taattua Teri laatua eli heti tyttö tipahti ja pysyi hienosti maassa myös takana käynnin aikana.
Seisominen oli todella hyvä ensimmäisellä kerralla ja taakse paluussakin tyttö tojotti jalat tiukasti paikoillaan. Toisella kerralla ei sitten tyttö meinannutkaan pysähtyä. Kaksi käskyä piti antaa ja sitten vasta meni asia jakeluun. Olisi tietysti pitänyt jättää se toinen kerta tekemättä, kun ensimmäinen meni niin hyvin. No jälki viisas on tietysti hyvä olla..
Viimeisimpänä koitettiin istumista, mitä ei oltu Terin kanssa koskaan aikaisemmin tehty. Ajattelin että kokeillaan nyt ensin suoraan liikkeen omaisesti ja sitten katsotaan miten alusta lähdetään liikettä kunnolla rakentamaan. Ei sitä kyllä tarvinnut sen enempää rakennella, kun neiti istua napsahti heti käskyn kuultuaan molemmilla kerroilla ja malttoi istua myös silloin kun otettiin takana käynti mukaan :) Mainio koiruus! Toisaalta istumistahan on kyllä tullut jo pienestä asti harjoiteltua.

Viimeisenä ryhmäliikkeenä otettiin luoksetulo kujan läpi. Ennen sitä Tepa kyllä ehti suorittamaan aidalla haukkumisen, josta se tuli vasta toisella kutsulla pois. Ehkä pitäisi ensi kerralla karjaista kunnolla, jos tyttö saa moisia aatteita päähänsä? Siinä kouluttajakin ihmetteli tytön käytöstä, kun se muuten tekee niin mielellään juttuja minun kanssani. Mutta siis luokse tuloon. Neiti jäi nätisti ja tuli heti ensimmäisellä kutsulla suoraan perussentoon vaikka luosetulo olikin haukkuma-aitaa kohti. Hienosti tyttö myös malttoi istua ja olla kontaktissa, kun muut tekivät luoksetulonsa.

Yksilö liikkeenä otimme luoksetulon stoppia, missä tuli taas hyviä huomioita. Ensiksikin minun käteni on päättänyt ruveta jäämään pysäytyksessä eteen ojennetuksi. Kummallista, johtuisikohan se niistä Terin suorittamista luvattomista läpijuoksuista? Lisäksi sain tietooni, ettei käsimerkki ole ehkä tarpeeksi terävä ja se saattaa vaikuttaa asiaan. Näistä viisastuneena tein lyhyen ja terävän käsimerkin ja neiti pysähtyi heti kuin seinään. Nyt on siis harjoiteltava matkan lisäksi oman kehon hallintaa.
Onnistuneet treenit oli kaiken kaikkiaan ja pääasia tietysti, että itselle jäi niistä hyvä mieli :)

Muutoksia
Terin ruokavalio on saanut viime aikoina kokea muutoksia, kun olemme päätyneet kokeilemaan barffaamista. Ilman tytön vatsa oireita tuskin olisi tällaista tullut koskaan kokeiltua, mutta asiaa mietittyäni ja lääkärin kanssa aiheesta keskusteltuani päädyin tähän ratkaisuun. Aluksi aloitimme broilerin siivillä ja tutulla puuro liha sekoituksella. Nyttemmin Teri on saanut myös hieman kalaa ja kasvissosetta sekä rustoja ja ydinluita. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä erilaisia liha aterioita neidin ruokavalioon.
Pari kertaa on neidillä aamulla ollut tyhjän mahan oksentelua, mutta uskon sen johtuvan minun liian hyvistä unenlahjoista, kun en ole itseäni tarpeeksi aikaisin saanut ylös. Yksi oksennus kerta sattui tytön ollessa hoidossa, mutta reippaana ja fiksuna tyttönä Teri oli mennyt kylpyhuoneeseen oksentamaan. Tästä käytöksestä kyllä saa olla todella ylpeä vaikka se opittua onkin :) Bonuksen Tepa oli vielä ryöminyt kylpyhuoneeseen lasi oven ali, jossa rako on ehkä jotain 25 senttiä!
Muuten ruokinnallinen muutos on sujunut hyvin, eikä Tepalla ole ollut yhtään kipukohtausta sen aikana :) Ja luonnollisesti kaikki ruoka on hyvin maistuvaa

Toinen muutos täällä on tapahtunut säässä, niin kuin muuallakin Suomessa. Ihana lumi on vallannut maan pinnan ja puittenkin oksat. Teriltä on tämän asian johdosta lähtenyt ainakin neljä vuotta henkisestä iästä pois. Maassa pitää pyöriskellä ja tehdä lumienkeleitä. Lisäksi lumen innoittamana voi jopa riehaantua leikkimään tai taistelemaan lelun saannista. Koska lumi on kevyttä pakkaslunta yksi asia ylitse muiden on pään lumen alle työntäminen ja siellä tuoksujen tutkiminen. Myöskin lumeen jo peittyneet jäljet löytyvät helposti.
Tuossa pään hankeen työntämisessä on vain se huono puoli, että lumenpinnalla tapahtuneet asiat jäävät huomaamatta. Tai no miten sen nyt ottaa, ehkä kaikkea ei ole tarkoituskaan huomata. Eilen pysähdyin Terin hankeen kaivautumista odottelemaan ja huomasin jonkin pienen liikkuvan kauempana rannalla. Jäin sitten sen touhuja tarkkailemaan ja huomasin en olevan kärppä valkoisessa talviturkissaan. Koskaan aikaisemmin en ole kärppää luonnossa nähnyt enkä odottanut nytkään näkeväni keskellä kaupunkia vaan siinä se puuhaili, välillä nousten kahdelle jalalle tähystämään. Välillä kärppä uskaltautui lähemmäs ja pelästyi sitten maton tamppauksen ääntä tai Naken ravistelua. Lähimmillään tuo veijari taisi olla 4-5 metrin päässä. Tuijotin sen touhuja ainakin viiden minuutin ajan kunnes oli aika lähteä liikkeelle, kun Teri alkoi osoittaa palelun merkkejä ja kärppäkin sujahti taas lähemmäs rantaa musta hännänpää vilahtaen.

Tällaista tällä kertaa. Katsotaan josko tulisi taas tarvetta päivitellä kuulumisia vähän tiheämmällä välillä :)

Tahti Tepan tassujen

Kun ensi lumi tavoittaa maan minä innostun aina kovasti ja halu päästä katselemaan lumi kuvia on kova. Niin kukapa lumesta tykkäävä ei lumi kuvia mielellään katselisi? Minä kuitenkin tykkään katsella hieman erilaisia kuvia, nimittäin kuvia Terin tassun jäljistä. Jotenkin on vaan hienoa huomata jäljet puhtaalla hangella. Jäljistä on mielenkiintoista myös tarkkailla millä askel lajilla muut koirakansalaiset ovat olleet liikenteessä. Maa on nyt oikeasti aivan paljas eikä tassujen jälkiä ole näkyvissä, mutta ei hätää kyllä minulta Tepan askelluksesta kuvia löytyy ;)

Peitsauksen jäljet

Naken ravi

Ravi pienellä sivu askeleella ;)

Ja hanki hyppyjä :)

Pupu liikennettä
Eilen kohtasimme ulkoillesamme kohtalaista pupu liikennettä. Liikkeellä oli kaksi eri loikkijaa, jotka sattuivat matkamme varrelle. Ensimmäisen Teri huomasi, kun sille asiasta sanoin tai ainakin luulen että huomasi. Ainakin pupun jäljet tuli pikaisesti nurmikolta haistettua. Loikkija ei kuitenkaan aiheuttanut sen suurempaa tunteen purkausta vaan matka jatkui normaalisti.
Seuraava pupu odotti meitä tiellä istuskellen. Tämäkään kaveri ei aluksi aiheuttanut suurta reaktiota, mutta kun se oli loikkinut tietä myöten jonkin aikaa edellämme heräsivät Tepan metsästäjän vaistot, yllättävän vaimeasti kylläkin. Jonkin verran oli pupukiihkohaukuntaa ilmassa, mutta vetämistä ei. Ahkerasti tyttö pupua jäljesti sen jälkeenkin kun loikkari oli jo pusikkoon livahtanut. Tällä kertaa jäi kuitenkin saalis saamatta.

Toisen ilo on toisen tuska
Tänään oli kaupungissamme joulukauden avajaiset ja siihen liittyvä tori tapahtuma Me emme Tepan kanssa pahemmin tapahtumassa viettäneet aikaamme. Lenkin yhteydessä kuljimme kyllä alueen läpi, mutta porukkaa oli niin kamalasti paikalle että taisi meitä molempia hieman jopa ahdistaa. Äkkiä siis kotiin ja valmistautumaan pahimpaan eli ilotulitukseen.
Heti sisälle päästyämme annoin Tepalle luun pureskeltavaksi ja aloin suihkia feromonia ympäri tytön häkkiä ja muuallekin asuntoon. Haihdutin meillä onkin nyt ollut jo jonkin aikaa seinässä.
Mitään tarkkaa tietoa ei ajasta ollut, mutta jotenkin ajattelin että tuollainen tapahtuma on loppu puolella ja niin se sitten olikin. Kun paukutus alkoi olin itse keittiössä ja tulin sieltä Terin menoa katsomaan. Neiti oli mennyt omaan häkkiinsä ja katseli sieltä pelästynein silmin paukkeen suuntaan. Laitoin musiikkia kovemmalle ja hain possunkeuhkoa taskusta kokeilu mielessä. Annoin Nakelle ensimmäisen palan ja kas kummaa sen pystyi jopa syömään!! Niin siinä sitten syöttelin järkyttyneelle tytölle herkkuja. Lopulta aloin ripottelemaan murusia Tepan nepan eteen, niin että neiti sai hieman käyttää nenäänsä ne löytääkseen ja kyllähän se nenä toimi :)
Paukkeen jälkeen Tepa kykeni käymään keittiössä, mutta palasi sen jälkeen pilkkimään häkkiinsä välillä tosin hermostuneesti ikkunaa kohti vilkuillen. Kun Nake viimein nukahti ajoi hänet ylös odottamaton kaasu purkaus. Tyttö pieraisi oli todella järkyttyneen näköinen ja tuli luimistellen viereeni istumaan. Purkaus kyllä kuulosti aivan pyöränkumin tyhjentymisen ja paineilman sekoitukselta, joten ihmekös tuo. Vielä tähän mennessä ei oli tyttö uskaltautunut takaisin häkkiinsä.

Näin tällä kertaa. Nyt vain toivomaan, ettei päivän kuhistukset saa Terissä aikaan vatsanväänteitä.

Taitava agility-alokas

Eilen päästiin Terin kanssa pitkästä aikaa agilitya harrastamaan :) Viimeksi tätä riemua on ollut tarjolla elokuussa.

Jo matka paikan päälle Kajaaniin Rakki-areenalle oli jännittävä, sillä se reitti ei ollutkaan niin helppo, kuin kartassa näytti. Juuri ennen matkaan lähtöä karttaa kyllä vielä katsoin, mutta silti. Matkalta otimme kyytiin Hetan ja Einon, joista Eino meni Tepan seuraksi takaboksiin.
Ajoimme Kajaaniin ja löysimme itsemme aivan keskustasta. Jossain oli siis menty vikaan, sillä oikea risteys ei ollut tullut vastaan. Siinä sitten piti soitella neuvoja netin ääressä olevalta ihmiseltä, jonka avulla onneksi löysimme lopulta perille :) Jos ei olisi ollut matka seuraa mukana, niin tuskin olisin hallille edes löytänyt.

Sitten itse asiaan eli agiliitoon. Olimme Terin kanssa vuorossa viimeisinä ja hienosti tyttö jaksoi odottaa vuoroaan. Vähän toki piti välillä piipata ja vinkua, mutta ei todellakaan pahasti.
Kun päästiin radalle oli ensimmäisenä rengas. Sitä otettiin yksittäisenä esteenä. Ensimmäisellä kerralla Nake sujahti ohi ja toisella hän hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Tämän jälkeen otin tytön vastaan  heti renkaan takana ja jo hyppy sujui. Sitten vielä kerran lähetin neidin vierestäni renkaalle ja sekin onnistui. Niinpä siirryttiin keinulle, jossa ensimmäinen suoritus oli niin vauhdikas, ettei Nake ehtinyt kovin pitkään kontaktilla seisoskella. Seuraavalla yityksellä tytön rohkeus loppui kesken ja hän hypähti kesken matkan pois keinulta. Kolmas kerta (tällä kertaa hihnassa) toden sanoi ja neiti selvitti keinun. Takapää tosin tipahti ja siinä vaiheessa tajusin olevani taas liikaa tytön takana. Vielä yksi kerta, jolla muistin mennä kauemmas ja niin oli Tepalla hieno 2on2off kontakti eikä keinukaan enää niin hirvittänyt.
Seuraavaksi oli hyppy putki yhdistelmä.jossa putken pää piti hakea pimeästä kulmasta ja hienosti Nake sen suoritti. Kun tämä oli tehty pari kertaa päästiin tekemään hyppy-putki-hyppy-putki yhdistelmä ja Teri oli aivan loistava! Ensimmäisellä kerralla taisi Nake sujahtaa toisen hypyn ohi, mutta sen jälkeen ei enää ollut sitä ongelmaa. Tyttö sai kehuja hienosta irtoamisesta toiselle putkelle.
Puomi meni muistaakseni hyvin ja tyttöä palkattiin kontaktilla namikuppiin, niin että vähän väliä sinne tipahti uusi nami ja aina samalla pysähtymis käsky.
Sitten otettiin kolmen hypyn sarjaa, jonka jälkeen tuli mutka putkeen ohjaus. Hypyt oli kaikki eri tasossa eli eivät olleet samalla linjalla ja viimeisen jälkeen piti tehdä valssi ja ottaa Nake toiselle puolelle ja ohjat putken kauempana olevaan päähän. Minä olin hieman myöhässä putkeen viennissä ja Nake ehti mennä siitä ohi. Tyttö jatkoi kohti puomia parin metrin verran, jolloin hänellä alkoi raksuttamaan ja seurauksena oli u-käännös ja niin löytyi putki. Tällä kertaa Teriä kehuttiin fiksuksi, kun se noin tajusi asian :) Minun hieno ja viisas Tepa!
Välillä Nake yritti käydä bongailemassa puomin viereisellä seinällä olevaa kuppia, johon herkut olivat aikaisemmin tipahdelleet. Kuitenkin joka kerta tyttö tuli takaisin ja huoletta pystyin jättämään hänet istualtaan odottamaan, kun harjoittelin pätkiä ilman häntä.

Siinä oli meidän treenit. En nyt tarkkoja sanoja muista, mutta Tepa sai kehuja kehuja hyvästä työ innosta ja minä siitä, miten hyvin tyttö on minulla hallinnassa :D Lisäksi taisi olla niin, kun joillekin mietittiin keinoa saada vauhtia lisää, niin meidän aloittelijoiden piti välillä jopa rauhoittaa koiriamme, kun ne olivat niin vauhdikkaita ja innoissaan.

Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi todella hyvä mieli ja oikein innoissani odotan seuraavaa kertaa ja niin varmasti tekee Nakekin. Ai niin, nyt pitää jatkossa muistaa katsoa koiraa, eikä estettä, niin ohjaus paranee eli päin vastoin kun tokoillessa. Koska treeneistä ei ole kuvia, laitan niitä Terin omatoimi treeneistä toissa viikonlopulta.

Teri on taas lentoon-lähdössä-luppakorva.

Luonnon este sattui reitille

Hops!

Meno oli jo niin hurjaa, että Teriä itseäänkin hirvitti

Tämä kasa ei ollut laisinkaan liian jyrkkä

Terin tyrmäys yritys

Koska tänä syksynä ei ole vielä löytynyt mädäntyneitä sieniä, joutui Teri käyttämään mielikuvitustaan tyrmäys yrityksessään. Terin onneksi yritys oli tehty uskomattoman helpoksi, sillä silmätippa kuuri jatkuu vielä viikon loppuun asti.

Tapahtuma sijoittui tietenkin tippojen laitto hetkeen, miten muutenkaan neiti olisi päässyt pullon läheisyyteen? Lähestyin tyttöä tippapullon kanssa ja hänen ilmeestään näki mitä tuleman piti. Kiltisti tipat sai tietenkin laittaa, mutta sen jälkeen piti ottaa pitkä nuuhkaisu pullon suuntaan. Minä siinä suljin korkin ja päätin antaa Terin haistaa hieman pulloa. Ajatuksena, "Tätä minä laitoin silmiisi". Neiti lähestyi  pulloa kuono pitkällä ja silloin se tapahtui... Lips, pullon kylkeen. Hyvin pieni ja varovainen lipaisu siis. No minun onneksi ja Terin epäonneksi korkki oli kiinni, enkä ollut pulloa läikyttänyt joten tyrmäys jäi yritykseksi.
En todellakaan olettanut muuta kuin nuuhkaisua, mutta aina sitä vaan oppii uutta.

Putosin melkein!

Kuuluuko kroko nyt riskiryhmään?
Terin krokon oli taas aika päästä etelänlomalle (lue pesukoneeseen volttia heittämään). Kroko oli jo todella likaisen rusehtava päältä, onhan se toki ollut kovassa käytössäkin ;)
Niin siis lähti kroko "lomille". Lomilta (pesukoneesta) paluun aika koitti ja oli vuoro siirtyä kuivattelemaan kastunutta kuontaloa. Kun nostin krokon koneesta huomasin ensimmäisenä lörpähtäneen hännän. Seuraavaksi huomioni kiinnitti taittunut niska. Mutta pahin viimeiseksi, kaikki hännästä ja niskasta lähtenyt täyte oli siirtynyt keskivartalon tienoille tai niin minä sen tulkitsen. Näin siis herää kysymys kuuluuko kroko nyt kakkos tyypin diabeteksen riskiryhmään?? Jos Teri huomaa tilanteen ennen kuin ehdin suorittamaan krokolle kehonmuokkauksen voi tytön kysymys tulva olla melkoinen.. "Onko kroko syönyt ilman minua? Missä kroko on syönyt? Miksen minä päässyt mukaan? Miksei kroko tuonut mitään minulle?"
Huolihan olisi toki aiheellinen, mutta pitäisiköhän Tepan miettiä mitä huolta on aiheuttanut krokolle tyrmäys yrityksellään?

Tyrmäys yrityksestä on nyt selvitty ja krokokin on päässyt saunanlauteelle kuivattamaan itseään.

Vai onko se sittenkin kaljamaha?

Menoja ja metsäilyä

Terillä on taas touhua riittänyt, kun kävimme viikonloppuna reissaamassa Savon eteläisellä puoliskolla. Määränpäänä olivat mökki ja rakennus työmaa.

Lauantai aamuna lähdimme rakennukselta kohti markkinoita. Teri oli varustettu hyvällä ja reippaalla mielellä ja perille saapuessamme meno oli sen mukaista. Aluksi oli kova veto yritys päällä, mutta parilla muistutuksella se korjaantui ja tyttö tallusteli vieressäni mallikelpoisesti hihna löysällä.
Jonkin aikaa alueella kierrettyämme Tepalle iski paniikki. Hän kuuli kuinka puisen laatikon kansi kopsahti kiinni. Tätä tapahtui jatkuvasti, sillä joissain kojuissa vaihto rahat olivat juuri tuollaisessa laatikossa. Paniikki veto siis päälle ja hirveä tärinä, värinä ja läähätys. Alkuun ajattelin, että kyllä se siitä. Niin kuin aina erheelisesti alkuun ajattelen.. Itse asiassa minulla meni pitkän aikaa ennen kuin aloin erottaa tuon kannen kopsahduksen, kuuloni kun ei satu olemaan niin loistava kuin Terillä. No aikansa vedettyään ja paniikkiaan lietsottuaan otin tytön jalkojeni väliin ja silittelin rauhoittavasti. Pyysin kontaktia ja kas kummaa se löytyi ja jopa herkku kelpasi! Pari kertaa jouduin tämän toistamaan ja tyttöä muistuttamaan vetämättömyydestä hieman kovemminkin (kuitenkin siis ilman väkivaltaa, jottei kellekään jäisi väärä käsitys!). Tutut ihmiset saivat neidin hännän taas nousemaan sekä murheet unohtumaan ja loppu sujuikin taas hyvin.

Onneksi rankan aamun jälkeen oli luvassa jotain erityisen kivaa, kun Tepa pääsi ensin mökille juoksentelemaan ja sitten vielä Okua tapaamaan ja hänen kanssaan leikkimään.

Oku on hippa

Hajumaailman tarkkailua

Ja siitä se taas lähtee

Terillä oli hieman isompi boksi, kun pääsi maasturin takatilaan matkustamaan

Pitkän päivän iltana tapahtui sitten jotain täysin odottamatonta ja ennen kuulumatonta. Teri oli todella väsynyt ja etsi epätoivoisesti pehmeää ja lämmintä nukkuma paikkaa mökistä. Kaikki tytön käyttöön luvatut tuolit sekä rahit olivat varattuja ja lattia oli kylmä. Aina kun joku erehtyi takapuolensa penkistä nostamaan oli Tepa saman tien vapaaksi jääneellä paikalla sen näköisenä että: " Tässähän minä olen ollut koko ajan", kunnes häätö tuli. Aikansa pehmeän paikan toivossa säntäiltyään Teri suostui tulemaan pyynnöstä syliini. Pari kierrosta neiti siinä teki kuin petiä pedaten, mutta päätti kuitenkin jäädä istumaan.

Hetken istumisen jälkeen alkoi pienen tytön kuono nuokkumaan ja silmät painuivat kiinni. Tepa huojui unen rajamailla ja tassut alkoivat luistaa. Pieni korjaus liike ja sama jatkui. Painoin varovasti neidin itseäni vasten ja laitoin käteni hänen päänsä ali ja kainaloon. Vielä piti tytön vähän aikaa sinnitellä, mutta lopulta uni vei voiton ja Nake painoi päänsä olkapäälleni. Siis Teri joka ei vapaaehtoisesti sylissä viihdy kuin vain mahan kipukohtausten aikana!
Minun olkapäätäni vasten tyttö nukkui hyvän tovin. Voi miten ihana hetki tuo olikaan :) Tästä voi vaan todeta, että Tepa oli todella väsynyt!

Sunnuntaina kävimme metsä lenkillä ja se oli taas taattua Teri-vuohi laatua :D Hienosti onnistui kiipeäminen jyrkkää kallion seinämää pitkin. Vain yksi lehdillä kuorruttunut kallio osoittautui ylivoimaiseksi ja puoli välissä oli tytön käännyttävä takaisin. Tepa kyllä nautti tästä tilaisuudesta täysillä ja pysyi aika hyvin lähettyvilläkin retken ajan.
Niin ja melkein pääsi unohtumaan että otettiin vähän tokoakin viikonlopun aikana. Hypyssä alkaa olla aika hyvin jo toisella puolella matkaa esteeseen, eikä paikkakaan ole enää niin vino. Uutena aloiteltiin ohjattua noutoa. Jätin Terin istumaan ja vein kapulat riviin, niin että oikean puoleista kapulaa heiluttelin hieman enemmän ja selkeästi merkkasin sitä. Hyvin löytyi joka kerta haluttu kapula ja totesin, ettei tässä kannata käsimerkkiä käyttää, sillä silloin alkaa neidin nenä työskennellä ja etsiä "heitettyä" herkkua.

Syksyn lehtien tuoksuja haistelemassa

Metsäretkellä löytyi hyvä katselu paikka

Kotona odotti paketin aukaisu operaatio

Terveys tieto päivitys
Vähän päivitystä myös tuohon Terin terveys puoleen. Aluksikin kerrottakoon, että neiti on jälleen vatsalääkekuurilla. Viime aikoina kuuluneet paukahdukset ovat saaneet tytön stressaamaan taas vatsallaan. Yhtenä iltana Tepa sai rajuimman kohtauksen minkä muista ja hän tärisi paljon rajummin kuin koskaan ennen sekä vinkui. Vatsa lääkkeen lisäksi täytyy nyt pitää taas pitempi jakso feromoni haihdutinta seinässä, josko se helpottaisi asiaa myös.
Eilen käytiin hakemassa Terille silmätipat ärtyneen silmän takia. Silmä rähmii ja ilmeisesti tuntuu myös kummalta, kun sitä pitää tassulla hangata. Mihin lie on tyttö silmänsä tökännyt?
Samalla reissulla muistin mainita Terin polvessa olevasta patista. Lääkäri totesi sen olevan joko talipatti tai ihon uudismuodostuma. Mitään ei patille tarvitse tehdä, ellei se rupea kasvamaan. Muuten sitten onkin kaikki kunnossa :)

Nyt siirymme toipumaan viikonlopun tapahtumista.

Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Maailman eläintenpäivän kunniaksi lähdettiin viime torstaina taas jäljestämään. Ajattelin että pitää sitä nyt Terillä silloin olla jotain ekstra kivaa tekemistä.
Viikonloppu sitten vietettiinkin Tepa synnyin seuduilla, kun suuntasimme Joensuuhun Sarin, Bondin ja Raisan vieraiksi.

Jäljen pituudesta ei kyllä ole mitään havaintoa, kun olen sitä niin huono arvioimaan, mutta kai se taas muutaman sata metriä oli kun sain sinne kaikenlaista mahtumaan.
Tällä kertaa tein alkuun jäljen noston, niin että jälki lähti parin metrin päästä tiestä. Hienosti jälki nousi ja työskentely oli tarkkaa. Ensimmäisessä kulmassa, joka oli 90 astetta Teri otti yhden ylimääräisen askeleen eteen päin ennen kuin tajusi jäljen kääntyvän. Sen jälkeen jäljellä pysyttiin taas hyvin, vaikka esteenä olikin maahan kaatunut kelo. Tyttö eteni kelon yli aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan :) Jonkin matkan päässä odotti ensimmäinen rasia, jonka Teri huomasi hyvin. Jostain syystä ilmaisu vain jäi istumiseksi. Odottelin maahan menoa hetken aikaa ja sitten tyttö rupesi jo ihmeissään katselemaan minua. Niinpä käskin neidin maahan ja kehuin kovasti.
Matka jatkui totutusti seuraavalle kulmalle, joka olikin 45 astetta. Hieman oli taas Terillä miettimistä siinä, minne jälki tästä jatkui. Viime kerrasta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jotain raksuttamaan ja tyttö ymmärsi etsiä jatkoa myös läheltä jo kuljettua jälkeä. Nopeammin siis löytyi reitti uudelleen tällä toisella kerralla.
Loppu jäljellä olikin sitten vielä kaksi 90 asteen kulmaa, kun tie yllätti minut ja piti tehdä yksi yli määräinen käännös. Tuosta tiestä sain kuitenkin idean ja aikani metsässä talsittuani päätin että loppu palkka olisi tien toisella puolella ;)
Jo jäljelle lähtiessä näin että tietä pitkin, jonka jälki ylitti kulki kolme ulkoilijaa ja ajattelin, että tästä tulisi Terille oikein kunnon nenän käyttö testi. Ylitys osuudelle laitoin makupalan joka askeleelle, mutta tyttö ei niitä syönyt, sillä hän seurasi jälkeä noin 10-15 senttiä sivussa. Tien jälkeen jälkeä seurattiin taas aivan kohdallaan ja loppu palkkakin löytyi. Ensin Teri taas istahti, mutta hetken odottelun jälkeen hän kai ymmärsi, että maahan tässä on vaan mentävä. Siitä tietenkin heti palkka ja kehuja taitavalle tytöllä.

Oli siinä muuten varmaan niillä ulkoilijoilla ihmettelemistä, kun ensin rymysin metsässä itsekseni ja seuraavan kerran, kun he minut näkivät tulin samasta suunnasta Terin kanssa :D Olisi ollut kiva tietää mitä heidän sanan vaihtonsa sisälsi, mutta siinä tuli jo kielimuuri vastaan. Kovasti asia näytti kuitenkin mietityttävän.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa ilmaisuja ilman jäljelle menoa, kun ne tällä kertaa unohtuivat aivan täysin! Myöskin pitäää muistaa, että kun seuraavalla kerralla laitan väli ilmaisun, niin se on sitten jossain muualla kuin ensimmäisen ja toisen kulman välissä.


"Kotiseutu matkailua"
Viikonlopuksi tosiaan suuntasimme sitten Terin synnyin seuduille, tarkoituksena käydä videoimassa Bondin luonnetesti ja muutenkin katsomassa miltä siellä päin suomea meno näyttää.

Perjantaina löydettiin lähes hienosti perille, vain pieni ylimääräinen lenkki tuli ajettua. Voi sitä riemua, kun Teri tapasi pitkästä aikaa tuttuja. Voitte vaan kuvitella sitä äänen määrää, kun tyttö päivitti kaikki kuulumisensa. Ilta menikin aika nopeasti ja henkisesti piti alkaa jo valmistautumaan seuraavan aamun herämiseen.

Lauantai aamuna Teri jäi Raisan kaveriksi päivää viettämään, kun me muut suuntasimme kohti luonnetesti paikkaa. Aika Raisan kanssa oli ilmeisesti mennyt hyvin, ainakaan mitään kummallista ei takaisin tullessa näkynyt. Iltapäivällä lähdimme sitten koko porukka reippaina ulkoilemaan ja ottamaan kuvia. Raisasta yritettiin ottaa seisotus kuvia ja Sari lupautui ystävällisesti ottamaan meistä Tepan kanssa noutokuvia. Samalla tuli vähän tytön kanssa treenattua.
Lähinnä noutoa otettiin ja Teri toimi aika kivasti yhdellä kertaa neiti kyllä jäi ihan kamalan vinoon palautuksessa. Tämän jälkeen otin yhden sivulle tulo harjoituksen ja oikea paikka taas löytyi :)
No eihän kaikki tietenkään mennyt niin kuin haaveissa ja elokuvissa vaan sattui taas sellaista mitä ei olisi pitänyt. Ensimmäisellä kapulan heitolla muistin vielä katsoa ettei näkyvillä ole muita koiria ulkoilemassa, mutta kolmannella enää en. Niinpä heitin kapulan ja lähetin tytön hakemaan. En todellakaan huomannut, että suoraan edessä päin, kuitenkin pitemmän matkan päässä, oli toinen koira ulkoilemassa. Terillä jäi tietenkin nouto homma kesken ja sotahuudon saattelemana tyttö lähti juoksemaan kohti toista koiraa. Kun Nake oli vauhtiin päässyt, ei sitä enää pysäyttänyt mikään, ei huuto, eikä epätoivoisesti perään heittämäni noutokapula.
Yritin jopa käskeä tytön maahan, mutta kun korvat on vaan koristeena, niin ne todellakin sitten ovat vain sitä. Niinpä lähdin perään hirveää kyytiä. Kun saavutin Teriä ja toisia koiran ulkoiluttajia huusin heille että ajaisivat Terin vaan törkeästi pois paikalta. Nämä ulkoiluttajat eivät kuitenkaan niin tehneet, vaan Teri sai rauhassa tutustua tuohon suureen koiraan. Kun Teri sitten huomasi minut, hän tuli luokseni ja otin hänet kiinni. Pyytelin anteeksi moista tapausta, mutta eivät nuo ulkoilijat koiransa kanssa onneksi vaikuttaneet olevan ollenkaan pelästyneitä tai pahoillaan vaan totesivat että "eipä mitään". Kyllä vaan taas alkoi ärsyttämään moinen pöljäily. Otettiin vielä yksi kunnon nouto ilman häiriö tekijöitä, jotta Terille jäisi se mielikuva ettei kesken tekemisen mihinkään lähdetä.
Tämähän nyt oli jo ainakin kolmas kerta, kun Tepa lähtee kesken noudon toisen koiran luokse. En vain tiedä mikä siinä on. Ilmeisesti se, että noudon aikana se ehtii rekisteröimään niin paljon muutakin, kun ei tarvitse koko ajan kontaktissa olla. Eniten tässä alkoi mietityttämään Sarin tekemä huomio, että Teri lähtee juurikin isoja koiria kohti ja menee sitten niihin tutustumaan eli neiti ei niinkään vaikuta pelkäävän niitä, niin kuin olen aina kuvitellut. Hmm..

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa ja jälleen pohdinnan aiheita minulle. Loppuun vielä paikalla makuu jono koko järjestyksessä :D

Bondi, Raisa ja Teri