Vietettiin Terin kanssa viime viikonloppua maalais maisemissa sukulaisten luona. Sulkavalle siis suunnattiin ja luvassa olikin ulko puuhaa, jos Teri olisi tiennyt mitä tuleman piti ei hän olisi pysynyt karvoissaan. Jos minä olisin tiennyt, olisi Teri päässyt vain pihassa vapaaksi.
Koska ilma oli hieno päätimme lähteä puolukoita poimimaan. Teri oli onnessaan tästä metsä retkestä ja juoksenteli onnessaan hajuja haistellen. Välillä hän kävi luonani hakemassa maku palan ja lähti sitten tervehtimään muita marjastajia. Myös suo ojissa läträily tuntui olevan neidin mieleen ja hän polskutteli mennä niitä pitkin jonkin matkaa.
Hyvälle puolukka mättäälle päästyäni alkoi keräily. Teri toimi "pikku-apurina", mutta tästä apurista oli kuitenkin ehkä enemmän haittaa kun hyötyä, sillä tyttö pisteli puolukat suoraan poskeensa. Niinpä siis minä etsin mättään ja tyttö kävi aina tarkistus matkojensa välissä syömässä siinä olevia puolukoita. No ainakin oli onnellinen koira ja itsehän se marjansa poimi :)
Jonkin ajan kuluttua tyttö hävisi maisemista. Minä sitä vähän huutelin ja ajattelin että kyllä se tulee, kun saa hommansa valmiiksi. Eipä silti tyttöä kuulunut ja muutkin alkoivat jo häntä huudella. Kun aikaa katoamisesta oli kulunut enemmän aloin jo hieman huolestua, sillä poissa olo aika oli jo kumman pitkä. Kuulostelin ja nousin kannon päälle tähyilemään.
Hetken aikaa siinä tarkkailin ja sitten Terin mummo jo ilmoittikin että tyttö oli saapumassa. Seuraava tieto tytöstä tuli mummon veljeltä, "Terillä on jäniksen pää suussa". Mitä?! Ensimmäinen mielikuva joka minulle mieleen nousi, oli haiseva ja hieman mädäntynyt jänön kallo. Ei miellyttävä ajatus. Terin lähestyessä saaliinsa kanssa kehuin sitä hurjasti, miten hieno se oli ja miten hienon jänön se oli saanut kiinni. Ajattelin kehumisella pääseväni lähemmin tarkkailemaan ja se toimi. Totesin että kyseessä oli jäniksen puolikas, tarkemmin sanottanu jäniksen etupää. Jänis ei haissut ja sen lihakin näytti terveen punaiselle, sisäelimet olivat havinneet eli vain tyhjä rintaontelo oli tallella. Teri pisteli onnessansa pupua poskeensa. Menin tytön viereen edelleen kovasti kehuen, puin hänelle valjaat päälle ja laitoin hihnaan. Neiti lähti paistinsa luota oikein nätisti eikä yhtään pannut vastaan, edelleen jatkoin kehuntaa. Myöhemminkään hän ei vetänyt saaliin luokse, ehkä vatsa oli jo täytetty löytö paikalla.
Teri varmaan ajatteli, että kuka sitä nyt söisi paistia ilman puolukkaa tai paremminkin toisinpäin ;) Missään nimessähän Teri ei itse ollut jänöä kiinni saanut, sillä ajo haukkua ei kuulunut.
Viimeksi kun tyttö kohtasi villi kanin, hän kovasti yritti leikkiä sen kanssa ja huolestui kun kaveri ei siihen shokiltaan enää pystynyt. Se leikki kaveri pääsi jatkamaan matkaansa järkytyksestä selvittyään.
Sellaisia juttuja tällä kertaa. Saipahan enon vaimo haluamansa jäniskevennyksen, josta metsä retken alussa mainitsi :)
Voihan puolukoiden päälle toki istuakkin?
Terin saalis
Hieman mielen osoituksellisesti Teri kuitenkin käänsi minulle selkänsä kiinni oton jälkeen.
Todiste puolukan "poiminnasta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti