Seitsemän vuoden villitys

Terille on iskenyt jonkinmoinen seitsemän vuoden villitys, ihan niin kuin ihmisillekin iskee viidenkympin villitys. Onhan se ihan ymmärrettävää, sillä vietettyään viime sunnuntaina 7 vuotis synttäreitään neiti on yhden laskutavan mukaan nyt 49 vuotta koiran iässä, siis lähes viisikymmentä. Synttäri kakun syönnin lisäksi Tepa on myös päässyt erään mieli puuhansa pariin.

Teri 7 vuotta!!

Niin kuin jo mainitsinkin Teri täytti sunnuntaina seitsemän vuotta ja sen takia "kärsii" villityksestään. Ettäkö mistä villityksestä? No kyseessä ei ole lainkaan huono villitys vaan oikeastaan piristävä ja mieltä lämmittävä asia. Teri on nimittäin tullut ihan yli hyvän tuuliseksi. Hän heiluttaa häntää vähimmästäkin aiheesta ja innostuu pelkästä jutustelusta. Lenkkeillessäkin tyttö innostuu välillä leikkimään, spurttailemaan ja pyörimään lumi hangessa. Jopa lelun kanssa voi leikkiä ja riekkua muiden nähden :D Tämä on kyllä mielestäni hieno asia, sillä ilmeisesti neidin elämässä on kaikki kohdallaan.
Lahjaa en Terille ole vielä löytänyt, mutta eiköhän asia korjaannu kun pääsemme eläinkauppaan vierailemaan. Tästä huolimatta ei tytön synttäri päivä ollut täysin lahjaton, sillä hän sai tädiltäni paljon herkkuja ja erityisesti tytön mielen olevan syötävän onnittelu kortin. Tietenkin kakku kuului Naken päivä ohjelmaan ja illalla oli luvassa maksalaatikkoa kermaviili kuorrutteella, kynttilän virkaa hoitivat tänä vuonna banaanin makuiset kanatikun pätkät.

Teri tarkkailee syntymä päiväkseen tilaamansa lumisateen laatua

Pakollinen kakku poseeraus

Lupa syödä

Lumiset puuhat

Teri pääsi tänään toteuttamaan mieli harrastustaan eli vapaana juoksentelua. Menimme lumisiin mökki maisemiin, mistä neiti oli riemuissaan ja meno oli sen mukaista. Joka suuntaan tyttö meni täysillä ja pomppi innoissaan umpihangessa ilman päämäärää. Vähän aikaa juostuaan Teri tuli luokseni hurjaa vauhtia ja istui viereeni makupalaa odottamaan.
Pari kertaa neiti käytti moottorikelkka reittiä kiitoratanaan ja kiihdytyksen jälkeen loikkasi mahtavan loikan suoraan umpihankeen, jossa hän sitten jatkoi matkaansa. Hyvässä kunnossa tuntuu tyttö olevan, kun kaiken mäkien kiipeämisen ja laskemisen jälkeen ei ollut havaittavissa pahemmin hengästymistä ja riemu jatkui pitkään.

Ai niin, ehtihän Teri tänäkin vuonna synttäreiden "kunniaksi" ruoka pahan tekoon. Pikku Houdini murtautui veljeni reppuun avaamalla vetoketjun ja syömällä osan siellä olleesta karkkipussin sisällöstä.
Olimme Naken kanssa kahden ja minä ihan rehellisissä puuhissa. Aikani puuhailtuani minulle heräsi epäilys, kun oli niin hiljaista eikä neitiä näkynyt missään. Hiivin ympäri taloa tarkistamaan oliko neiti jossain nukkumassa. Löysin kuitenkin tytön veljeni huoneesta karkkipussi lattialla ja yksi karkki nenän edessä. Kyllä oli tyttö muuten noloa koiraa!
Siivosin rikoksen jäljet (karkin lattialta), nostin pussin pöydälle ja suljin kaikki mahdolliset ovet, ettei sama uusiutuisi. Tämän jälkeen neiti katsoi parhaaksi seurata puuhiani hieman kauempaa ja meni patjalle nukkumaan. Jospa tästä kielletyn hedelmän nauttimisesta ei tulisi perinnettä, vaan ensi vuosi olisi erilainen.


Sitten vielä kuvia ja loppuun esittely video lumitienhoito yhdistyksen toiminnasta

Uudessa talossa oli mielenkiintoinen tuoksu

Nyt en enää ihmettele syvien purkkien taitavaa tyhjentämistä ;)

"Pois alta" sanoi Teri lumessa.

Niin hauskaa oli, että neitiä ihan nauratti

"Lumitie palvelusta hyvää päivää"

Onkohan tukin alla aarre?

Tuoksun viemää

 Talvinen tiepalvelu

Reissailua

Tällä hetkellä olemme Terin kanssa kyläilemässä etelä-suomessa ja samalla reissulla ollaan päästy testaamaan myös uusi paikallinen koirapuisto. Lisäksi Teri kävi mummon luona ollessamme onnittelemassa Bondia synttäreiden johdosta.

Puistoilua

Reissuun tyttö oli tapansa mukaan taas innoissaan lähdössä. Matka menikin hyvin lukuun ottamatta sitä, että huomasin jonkun varastaneen meidän takalasin pyyhkijän, mikä hieman vaikeutti taustapeilin käyttöä. Perille tästä huolimatta päästiin.
Hienosti tyttö on malttanut käyttäytyä ja suurimmaksi osaksi käyttänyt aikansa lepäilyyn. Kaupassa käydessäni oli neiti napottanut sohvalla ja katsellut ikkunasta, ilman minkäänlaista äännehdintää :) Takaisin tullessani oli Nake tietenkin innoissaan vastassa ja odottamassa tuliaisia.

Saimme tietää että lähelle oli tullut uusi koirapuisto ja pitihän se päästä testaamaan. Paikka oli hienosti suunniteltu vaikkakin vielä keskeneräinen (kasvit puuttui). Puistoon mentiin "eteisen" kautta, joka oli pieni aitaus. Eteisessä oli hyvä ottaa Tepan valjaat pois ja siirtyä sitten toiseen puistoista. Hetken aikaa puistossa kierreltyämme ja tytön spurttailtua saimme seuraksi neitiä pari vuotta vanhemman kaverin. Leikki ei oikein lähtenyt käyntiin vaikka Tepa kovasti yritti. Kaveri luovutti ja jäimme odottamaan lisä seuraa, jota pian saapuikin.
Puistoillessa vierähti hyvin aikaa ja Terin olisi tehnyt hirveästi mieli leikkiä. Tytön leikkiin pyyntö yritys oli kyllä erään koiran kohdalla aika epäkohtelias, kun neiti lähti hirmu vauhtia juoksemaan koiraa kohti tämän sitä huomaamatta. Onneksi tämä kaveri ei siitä hermostunut vaan ajatteli ilmeisesti neidin olevan hieman tyrkky.
Hyvin meni puistoilu ja Teri oli paljon leikkisämpi kuin pitkiin aikoihin, hän myös juoksenteli innoissaan yksinänsä, käyden välillä minulta herkkua hakemassa.

Uuden puiston hajuja

Kiihdytys

 Kerrankin on korvat kohdillaan juostessa

Bondin synttäreillä

Viime viikonloppuna kävimme Terin kanssa toivottamassa Bondille hyvää syntymäpäivää. Sain myös tilattua kameraan uuden akun, joten nyt on kuvia kaveruksista. Tietysti Bondin pikkusisko Raisakin oli paikalla ja tytöillä olikin taas leikki tuokio.

Teri ja Bondi tuumailevat

Leikkiä Raisan kanssa

Rauhoittava signaali

Terille tuntuu tällä hetkellä stressiä aiheuttavan tuo vaatetus. Suurin ongelma ei ole pukeminen vaan ylättäen riisuminen. Asian huomaa tytön ilmeestä ja kuulee sydämen jumputuksesta. Ihan oikeasti, syke kuuluu todella kovana, niin kuin pumppu takoisi kylkiluihin hirveätä tahtia.

Hyvä juttu tuommoinen taonta ei ole, mutta onneksi sitä ei ole kuin vain tytön oikein kovasti jännittäessä. Piti siinä vaatteita Tepalta riisuessa kuitenkin miettiä, että miten hänet saisi rauhoitettua.
Juttelin rauhallisesti ja samalla kokeilin rinta kehää (kuuli sen kyllä kokeilemattakin) vähän ajan päästä syke laski. Paukutus jatkui kuitenkin vielä nutun pois oton jälkeenkin. Seuraavalla kerralla neitiä riisuessani taas mietin miten tilanteen saisi rauhoitettua ja mieleeni tuli maailman yksinkertaisin keino, rauhoittavat signaalit.  Niinpä siis aloin haukotella ja kas kummaa syke laski nopeasti. Onneksi on tuoda aihetta joskus tullut tutkittua, minkä lisäksi Teri puhuu todella hyvin koiraa :)
Muutaman haukoittelu kerran jälkeen tilanne on nyt jo paljon parempi eikä syke enää joka kerta "kuulu läpi". Teri saattaa välillä jopa yhtyä haukoitukseen.

Haukoitus! Taltioitu vuonna 2007

Yllätys hyökkäys

Kun nyt pakkanen on hiukan hellittänyt, niin ollaan päästy neidin kanssa taas suorittamaan pitempiä ulkoiluja. Tänään meillä olikin aamulla lenkillä hieman erilainen tapahtuma. Kaikki alkoi, kun sivu polulta oli meidän käyttämällemme polulle tulossa nainen kolmen Tepaa hieman pienemmän koiran kanssa. Koirat haukkuivat neidille heti nähdessää ja Teri niille vastasi parilla haukahduksella. Haukahduksien jälkeen tyttö tuli viereeni makupalan toivossa jatkaen matkaansa hiljaa ja nätisti.

Pienen matkaa kuljettuamme alkoi takaamme kuulua huutoa ja mieten uskallanko sinne katsoa. No pakkohan se oli, kun pahinta pelkäsin ja niin sain huomata, että meitä kohti pinkoo koira hihna perässään ja nainen huutaa jostain kauempaa "Se pääsi vahingossa irti".

Koiran lähestyessä menin Terin ja sen väliin seisomaan ja kumarruin koiraa kohti, se pysähtyi. Karkuri alkoi haukkua ja samalla myös Tepa. Komensin tytön hiljaiseksi ja käännyin uudestaan karkuria päin. Tällä kertaa polkaisin pari kertaa kevyesti maata ja aloin lähestyä koiraa, edelleen sitä kohti hieman kumartuneena, jolloin koira lähti juoksemaan takaisin omistajansa luo. Välillä karkuri vilkaisi meitä, mutta lopulta kai päätti että näytän liian uhkaavalta. Ahdistavana asianahan koira sen kohti kumartelun kokeekin. Tapahtuman jälkeen Tepa lähti kiltisti mukaani ja luulin näkeväni että nainenkin sai koiransa kiinni.

Onneksi näyttää siltä ettei tytölle jäänyt traumoja takaa päin hyökkäilevistä koirista. Haukkoittelu harjoitukset jatkuvat :)

Pipo päähän pakkasella

Nyt kovien pakkasten saavuttua on Terin vaatetus ulos mentäessä ollut taas ajankohtaista. Siinä onkin ollut miettimistä, että minkälaisessa varustuksessa milloinkin olisi hyvä ovea raottaa, kun raottamattakaan ei voi olla.

Suurin osa vaatteista ja niiden pukemisesta on Terille sellainen ok juttu, että eteiseen voi tulla jo valmiiksi odottamaan. Sitten on niitä vaatteita, että mennään seistä jököttämään olohuoneen matolle ja puvustus tapahtuu siinä, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle. Onhan Tepalla toki se pahin vaate kappalekin, jonka pukemisen jälkeen minkäänlainen liikunta ei ole mahdollista, jollei erikseen valjaista hieman vauhtia anna.

Rappusissa alaspäin meneminen on ollut tossukauden alettua hidasta. Melkein täytyy pysähtyä neitiä odottamaan ja kun takaapäin menoa katsoo on se hauskan näköistä, takatassut samaa tahtia menoa :) Tossut ovat kyllä tänä vuonna olleet muuten hyvin siedetty juttu.

Terin asuste valikoima hieman laajentui tänä talvena, kun päädyin neulomaan neidille pipon. Kaupassa ollaan joskus käyty pipoa ihailemassa ja sovittamassa ihan vaan huvin vuoksi aikaisemmin. Nyt kuitenkin on ollut niin kireä pakkanen, että minä hieman ehkä ylihuolehtivaisena koiran omistajana päätin että pipo on Nakelle saatava, ettei korvat palellu.
Täytyy sanoa että kärsivällinen tuo tyttö noissa sovitus puuhissa oli, jopa ehkä hieman liiankin sillä välillä sain sovitella pipoa nukkuvan tytön päälle. Pipo kuitenkin valmistui ja ajatuksena on että sitä voisi käyttää, kun alkaa mennä -24 celsiuksen kylmemmälle puolelle tai muutenkin tarvittaessa.
Testi käyttö suoritettiin tänä iltana ja tapaus oli Terin mielestä kovin nolo. Tämä osoittautui siksi vaate kappaleeksi, jonka kanssa ei voi omaehtoisesti liikkua. Minua huolestutti onko pipo liian tiukka, Tepaa ettei kukaan vaan näe. Molempien huoli osoittautui turhaksi kun ketään ei tullut vastaan ja parin ravistuksen jälkeen oli Nakella käytössä kaulurimallinen pipo.

Mitä sitä suotta nousemaan?

Tämä päässä ei voi sitten liikkua! Pitäisiköhän muuten tehdä pieni irokeesi tuohon keskelle?

Neidin mielestä on kauhean luonnotonta, että koiran pitää laittaa vaatteita päälle, mutta onhan niitä laitettava ettei tule vilu. Nyt siirrymme miettimään pipon päässä pito keinoja :)

Oivalluksia

Olen tässä Terin kanssa viime aikoina treenaillessa ja muutenkin tassutellessa kokenut pari tilanteisiin liittyvää oivallusta. En tiedä onko niistä loppujen lopuksi mikään sen kummempi oivallus vaan enemmänkin viimeinkin tajuaminen.

Nyt olen lähes joka päivä ottanut Terin kanssa paikalla makuu pätkän iltapäivä ruoan yhteydessä. Tämä ateria sisältää yleensä jonkin luun tai vastaavan, jolla on hyvä palkata tyttö.
Ihan normaali kuviolla ollaan menty eli neiti sivulle ja siitä maahan. Ensin jätin Tepan olkkarin puolelle, herkun minun ja tytön väliin ja itse menin eteiseen ovelle. Nätisti Nake pysyi paikallaan, mutta hieman oli sivulle vilkuilua mukana matkassa. Vilkuilusta johtuen päätin siirtää tytön eteiseen, jotta vilkuilua ei tulisi ja se toimi! Aika tietenkin on vaihteleva enkä katso suoraan tyttöön vaan suunnilleen katon rajaan. Ruston kohdalla pidin tyttöä paikalla olossa jopa yli kaksi minuuttia, kun oli tytöllä niin kova motivaattori ja hyvin pysyi. Sitten palkka vaan jalkojen väliin ja vapautus. Palkkaus jutussa pitää kyllä antaa Nakella pisteet, sillä hän ei koske edes rustoluuhun ennen vapautusta vaikka omaakin erinomaisen ruoan hävitys kyvyn.
Pitihän minun kokeilla sitäkin tyyliä, mitä nyt kokeissa ja ulko treeneissä olen viime aikoina käyttänyt eli katselin omiin jalkoihini. Yllätys yllätys, tästä seurasikin piippausta ja vinguntaa. Kun taas aloin katsella katon rajaan neiti rauhoittui. Pohdin että pitääkö neiti jalkoihin katseluani huomiotta jättämisenä ja näin ollen kuvittelee tekevänsä väärin, minkä seurauksena hän nousee välillä seisomaan? Tästä viisastuneena suuntaan katseeni näissä asioissa ylä ilmoihin, välillä vilkaisten Tepan olotilaa.

Valppaana paikalla makuussa

Ohitus asioissa otettiin sitten viime kirjoitukseni hieman takapakkia eli seuraavana päivänä kaikki muut koirat piti haukkua tai heidän luokseen piti koittaa jollain keinolla ängetä. Kun tajusin että joka päivä on vaihdettava taskussa oleva ohitusnami toisenlaiseen, niin taas alkoi sujua paremmin, mutta siltikin vaihtelevalla menestyksellä.
Eräänä päivänä jo heti lenkin alku vaiheessa meitä tuli vastaan kaksi koiraa joille Tepan piti rähinä nostaa. Siinä vaiheessa minä ajattelin, että on ehkä kaikkein paras kävellä vaan pieni lenkki kun otti aikalailla päähän neidin käytös. Siinä kuitenkin vähän matkaa käveltyämme ja kun olin saanut itseni rauhoittumaan, päätin että kävellään koko lenkki ja toivoin että vastaan tulisi vielä yksi koira, niin saataisiin Tepan kanssa tehtyä yksi hyvä ohitus. Onneksi vastaan tuli vielä koira sillä lenkillä ja ohituskin sujui taas todella hienosti.
Sen jälkeen ohitukset onkin taas sujuneet (koputan puuta) ainoa asia, mikä on tuottanut minulle harmaita hiuksia on ollut koirien ulkoiluttajat, joitten on pakko päästää se oma fifi tervehtimään joka ikistä vastaan tulijaa. Pari kertaa olen joutunut Terin kanssa umpihankeen väistämään, ettei toinen koira ole päässyt luvatta nenäänsä kiinni työntämään.

 Rankan pohdinnan ja harjoitusten jälkeen Teri etsi sopivaa rentoutumis asentoa

 

Näillä oivalluksilla nyt sitten mennään ja toivotaan että ne on jollakin tapaa suuntaa antavia ja toimivia.

Käytiin muuten myös pitkästä aikaa puistoilemassa ja reissu meni näissä merkeissä :)

Ohituksia

Jotenkin näyttää, että nämä kertomukset tulee usein päivän viiveellä ja niin tämäkin :D Tänään kerron oikeasta ohitus harjoittelijan unelmasta, jonka kohtasimme eilen.

Ensimmäisenä tuli vastaan isohko koira jonka lähelle Terillä oli hinku. Pieni urahduskin sille piti päästää ja mennä ohi kiihtyneessä mielen tilassa. Tästä ei tytölle palkkaa tippunut ja matka jatkui. Jonkin matkaa edessämme kulki pieni koira, joka haukkui koko ajan kulkiessaan  mutta Tepa ei siitä välittänyt.
Seuraavien ohitettavien kohdalla mentiin todella mallikkaasti, ei ollut turhaa tuijottelua eikä ryntäilyä vaikka joku saattoi neidille asiansa kertoa. Viimeisin koira haukkui jo kovemmin, mutta edelleenkään Tepa ei asiasta välittänyt, vaan tuli itse vierelleni seuraamaan herkkua odottaen. Kaiken kaikkiaan ohitus tilanteita koiran kanssa oli varmaankin viisi tai kuusi, mikä oli jo aika hyvä sarja.
Olihan siellä lenkillä myös muunlaisia ohitettavia, nimittäin hiihtäjiä. Tämä johtuu siitä, että meillä on täällä todella ihana tilanne, kun rannassa kulkeva reitti on kävelijöiden sekä hiihtäjien yhteis käytössä. Ensimmäisien hiihtäjien kohdalla Tepa hieman katseli, että onko se mummo hiihtänyt tänne asti? Pian hän kuitenkin totesi ettei näin ollut ja loppuihin hiihtelijöihin neiti ei enää kiinnittänyt mitään huomiota.

Tänään tilanne olikin sitten hieman toinen. Ensimmäisenä tuli vastaan koira, joka oli vapaana. Se käveli suoraan Teriä kohti, joten ajattelin tilanteen olevan reilumpi jos neitikään ei olisi käskyn alla. Tämä koira osoittautui vanhaksi tutuksi. Vanhaa herraa ei Tepa jaksanut kauan kiinnostaa ja tilanne oli hetken päästä ohi.
Ehkä vielä edellisen koiran nostattamasta hurmoksesta johtuen seuraava koira piti haukkua. Kaveri vielä ohitti niin hienosti sanomatta sanaakaan. Kun ohitus kaveri oli mennyt ohi, pyysin tytön kontaktiin, annoin siitä palkan ja matka jatkui.
Viimeisimpänä oli vuorossa musta labbis, joka meni edestämme noin viiden metrin päästä tiellä, jolle olimme juuri saapumassa. Teri huomasi mustan kaverin, mutta päätti jatkaa haisteluaan ja merkata puun siinä samalla. Samalla piti kyllä lunta takajaloilla kuopia ja jättää silläkin tapaa hajumerkki. Käännyimme seuraamaan koiraa ja tyttö jatkoi haisteluaan välillä katsoen edellä kulkijaa ja höristäen korviaan. Hyvä että lenkin viimeisen koiran kanssa meni niin hyvin.

Laitan vielä todistus aineistoa, jos joku nyt kuvittelee että olen luvatta tyttöä ladulla kävelyttänyt ;) Kuva on viime keväältä, mutta samat merkit ovat taas löytäneet paikkansa ladun päihin.
 

Paukkuja ja puutoksia

Uuden vuoden vaihtuminen meni Terin kanssa aika perinteisin menoin ja pelon sekaisin tuntein. Lisäksi havaitsin taas puutteita tytön purukalustossa.

Uusi vuosi

Vuoden vaihdetta saavuimme viettämään Terin mummolaan, siinä toivossa että täällä syrjemmässä olisi vähemmän pauketta kuin kaupungissa. Neljän aikaan kuului ensimmäinen raketin pamahdus ja samantien katosi Teri sängyn alle (hän varmaan uskoi ufojen tuloon). Kuuden aikaan mietin että pitäisikö katsoa missä tilassa neiti siellä napottaa ja päätin samalla tarjota hänelle syötävää. Kauhistunut ilme kasvoillaan tyttö katseli. Muutin häkin kulku suunnan päätyyn ja niin, että siihen pääsi lähes suoraan sängyn alta. Häkkiin otin pakastimesta putkiluun kappaleen ja sängyn alle tarjosin possun korvan suuremmitta eleittä.
Puoli seitsemän aikoihin alkoi kuulua possunkorvan nuolemista, jolloin päätin käydä jääkaapilla ja "vahingossa" tipauttaa lihapullan palasen lattialle. Tyttö oli tullut sängyn reunan alle katselemaan ja muutaman sekunnin mietittyään hän uskaltautui hakemaan pullan palasta. Tämän reissun päätteeksi hän jäi häkkiin kaluamaan luuta.
Suurin osa loppu illasta meni tytön liikkuessa häkin ja sängyn aluksen väliä, riippuen sen hetkisen rohkeuden tasosta. Tepa yllätti minut monen tunnin paukuttelujen jälkeen tulemalla uudelle alustalleen syömään luutaan. Ikävä kyllä luu oli ilkeä ja ilmeisesti satutti neitiä, sillä hän juoksi ulahtaen pois luun luota ja sen jälkeen sitä lähestyminen oli hyvin varovaista.

Teri raukan silmät ovat kuin lautasantennit liian jännityksen ansiosta.

Rohkaistuaan itseään neiti uskaltautui pois pimeistä koloista

 Ulkoa kuuluu pauketta

Hammas katsaus

Niin ja vielä siitä purukaluston puutteesta. Löysin perjantaina sängystäni Terin hampaan. Tällä kertaa kyseessa oli P3 alhaalta vasemmalta. Näytti siltä että hampaan juuret olivat katkenneet. Harvalta alkaa pikku hiljaa näyttää Tepan hammaskartta, mutta onneksi noista työkaluista on vielä suurin tallessa.
Koska olen yleensäkin kovin huolissani neidin terveydestä, voi olla että huomenna on soitto lääkärille edessä, jotta voin kysellä miksi ne hampaat nyt on alkaneet tippumaan. Olisikohan kyseessä jokin puutostila? Terin suu on nimittäin siisti, siinä ei näy tulehduksen merkkejä eikä hammaskiveä. Huomenna mieleni toivon mukaan neidin hampaiden osalta rauhoittuu.

Joku tyhjäpää päätti juuri ampua raketteja ja Terin tämäkin ilta menee toden näköisesti sängyn alla.. Niinpä siirrymme viettämään rauhallista loppu päivää.