Kotiseudulla Pohjois-Karjalassa

Maailman eläintenpäivän kunniaksi lähdettiin viime torstaina taas jäljestämään. Ajattelin että pitää sitä nyt Terillä silloin olla jotain ekstra kivaa tekemistä.
Viikonloppu sitten vietettiinkin Tepa synnyin seuduilla, kun suuntasimme Joensuuhun Sarin, Bondin ja Raisan vieraiksi.

Jäljen pituudesta ei kyllä ole mitään havaintoa, kun olen sitä niin huono arvioimaan, mutta kai se taas muutaman sata metriä oli kun sain sinne kaikenlaista mahtumaan.
Tällä kertaa tein alkuun jäljen noston, niin että jälki lähti parin metrin päästä tiestä. Hienosti jälki nousi ja työskentely oli tarkkaa. Ensimmäisessä kulmassa, joka oli 90 astetta Teri otti yhden ylimääräisen askeleen eteen päin ennen kuin tajusi jäljen kääntyvän. Sen jälkeen jäljellä pysyttiin taas hyvin, vaikka esteenä olikin maahan kaatunut kelo. Tyttö eteni kelon yli aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan :) Jonkin matkan päässä odotti ensimmäinen rasia, jonka Teri huomasi hyvin. Jostain syystä ilmaisu vain jäi istumiseksi. Odottelin maahan menoa hetken aikaa ja sitten tyttö rupesi jo ihmeissään katselemaan minua. Niinpä käskin neidin maahan ja kehuin kovasti.
Matka jatkui totutusti seuraavalle kulmalle, joka olikin 45 astetta. Hieman oli taas Terillä miettimistä siinä, minne jälki tästä jatkui. Viime kerrasta oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt jotain raksuttamaan ja tyttö ymmärsi etsiä jatkoa myös läheltä jo kuljettua jälkeä. Nopeammin siis löytyi reitti uudelleen tällä toisella kerralla.
Loppu jäljellä olikin sitten vielä kaksi 90 asteen kulmaa, kun tie yllätti minut ja piti tehdä yksi yli määräinen käännös. Tuosta tiestä sain kuitenkin idean ja aikani metsässä talsittuani päätin että loppu palkka olisi tien toisella puolella ;)
Jo jäljelle lähtiessä näin että tietä pitkin, jonka jälki ylitti kulki kolme ulkoilijaa ja ajattelin, että tästä tulisi Terille oikein kunnon nenän käyttö testi. Ylitys osuudelle laitoin makupalan joka askeleelle, mutta tyttö ei niitä syönyt, sillä hän seurasi jälkeä noin 10-15 senttiä sivussa. Tien jälkeen jälkeä seurattiin taas aivan kohdallaan ja loppu palkkakin löytyi. Ensin Teri taas istahti, mutta hetken odottelun jälkeen hän kai ymmärsi, että maahan tässä on vaan mentävä. Siitä tietenkin heti palkka ja kehuja taitavalle tytöllä.

Oli siinä muuten varmaan niillä ulkoilijoilla ihmettelemistä, kun ensin rymysin metsässä itsekseni ja seuraavan kerran, kun he minut näkivät tulin samasta suunnasta Terin kanssa :D Olisi ollut kiva tietää mitä heidän sanan vaihtonsa sisälsi, mutta siinä tuli jo kielimuuri vastaan. Kovasti asia näytti kuitenkin mietityttävän.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa ilmaisuja ilman jäljelle menoa, kun ne tällä kertaa unohtuivat aivan täysin! Myöskin pitäää muistaa, että kun seuraavalla kerralla laitan väli ilmaisun, niin se on sitten jossain muualla kuin ensimmäisen ja toisen kulman välissä.


"Kotiseutu matkailua"
Viikonlopuksi tosiaan suuntasimme sitten Terin synnyin seuduille, tarkoituksena käydä videoimassa Bondin luonnetesti ja muutenkin katsomassa miltä siellä päin suomea meno näyttää.

Perjantaina löydettiin lähes hienosti perille, vain pieni ylimääräinen lenkki tuli ajettua. Voi sitä riemua, kun Teri tapasi pitkästä aikaa tuttuja. Voitte vaan kuvitella sitä äänen määrää, kun tyttö päivitti kaikki kuulumisensa. Ilta menikin aika nopeasti ja henkisesti piti alkaa jo valmistautumaan seuraavan aamun herämiseen.

Lauantai aamuna Teri jäi Raisan kaveriksi päivää viettämään, kun me muut suuntasimme kohti luonnetesti paikkaa. Aika Raisan kanssa oli ilmeisesti mennyt hyvin, ainakaan mitään kummallista ei takaisin tullessa näkynyt. Iltapäivällä lähdimme sitten koko porukka reippaina ulkoilemaan ja ottamaan kuvia. Raisasta yritettiin ottaa seisotus kuvia ja Sari lupautui ystävällisesti ottamaan meistä Tepan kanssa noutokuvia. Samalla tuli vähän tytön kanssa treenattua.
Lähinnä noutoa otettiin ja Teri toimi aika kivasti yhdellä kertaa neiti kyllä jäi ihan kamalan vinoon palautuksessa. Tämän jälkeen otin yhden sivulle tulo harjoituksen ja oikea paikka taas löytyi :)
No eihän kaikki tietenkään mennyt niin kuin haaveissa ja elokuvissa vaan sattui taas sellaista mitä ei olisi pitänyt. Ensimmäisellä kapulan heitolla muistin vielä katsoa ettei näkyvillä ole muita koiria ulkoilemassa, mutta kolmannella enää en. Niinpä heitin kapulan ja lähetin tytön hakemaan. En todellakaan huomannut, että suoraan edessä päin, kuitenkin pitemmän matkan päässä, oli toinen koira ulkoilemassa. Terillä jäi tietenkin nouto homma kesken ja sotahuudon saattelemana tyttö lähti juoksemaan kohti toista koiraa. Kun Nake oli vauhtiin päässyt, ei sitä enää pysäyttänyt mikään, ei huuto, eikä epätoivoisesti perään heittämäni noutokapula.
Yritin jopa käskeä tytön maahan, mutta kun korvat on vaan koristeena, niin ne todellakin sitten ovat vain sitä. Niinpä lähdin perään hirveää kyytiä. Kun saavutin Teriä ja toisia koiran ulkoiluttajia huusin heille että ajaisivat Terin vaan törkeästi pois paikalta. Nämä ulkoiluttajat eivät kuitenkaan niin tehneet, vaan Teri sai rauhassa tutustua tuohon suureen koiraan. Kun Teri sitten huomasi minut, hän tuli luokseni ja otin hänet kiinni. Pyytelin anteeksi moista tapausta, mutta eivät nuo ulkoilijat koiransa kanssa onneksi vaikuttaneet olevan ollenkaan pelästyneitä tai pahoillaan vaan totesivat että "eipä mitään". Kyllä vaan taas alkoi ärsyttämään moinen pöljäily. Otettiin vielä yksi kunnon nouto ilman häiriö tekijöitä, jotta Terille jäisi se mielikuva ettei kesken tekemisen mihinkään lähdetä.
Tämähän nyt oli jo ainakin kolmas kerta, kun Tepa lähtee kesken noudon toisen koiran luokse. En vain tiedä mikä siinä on. Ilmeisesti se, että noudon aikana se ehtii rekisteröimään niin paljon muutakin, kun ei tarvitse koko ajan kontaktissa olla. Eniten tässä alkoi mietityttämään Sarin tekemä huomio, että Teri lähtee juurikin isoja koiria kohti ja menee sitten niihin tutustumaan eli neiti ei niinkään vaikuta pelkäävän niitä, niin kuin olen aina kuvitellut. Hmm..

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa ja jälleen pohdinnan aiheita minulle. Loppuun vielä paikalla makuu jono koko järjestyksessä :D

Bondi, Raisa ja Teri

Kulmia ja ilmaisuja

Käytiin piitkästä aikaa tytön kanssa metsässä tekemässä jälkihommia. Omasta aikaan saamattomuudestahan tämä jäljettömyys on johtunut, mutta nyt päätin lopultakin korjata asian. Koska olin reipas ja sain uudet jälkimerkit askarreltua pystyin merkkaamaan kulmat ja tarkkailemaan neidin työskentelyä niillä paremmin.

Terin jälki oli varmaankin noin 200 metriä pitkä ja sisälsi kolme kulmaa sekä kaksi ilmaisua, yhden keskellä jälkeä ja toisen jäljen lopussa. Jälki ei ehtinyt vanheta kuin reilu parikymmentä minuuttia, kun minun hyvä mielikuvitukseni meinasi alkaa liiaksi laukkaamaan enkä tahtonut jäädä pian hämärtyvään metsään enää kovin pitkäksi aikaa.
Tällä kertaa en tehnyt jäljen nostoa alkuun vaan jälki lähti suoraan. Hieman kiireellä tyttö lähti jälkeä ajamaan, mutta rauhoittui onneksi ensimmäiseen kulmaan, jonne olinkin tehnyt pienen jekun. Kulma oli 45 astetta Terin tottuman 90 asteen sijaan ja se aiheutti tytölle pientä pään vaivaa. Hienosti neiti kuitenkn jäljen taas pienen etsinnän jälkeen löysi ja matka jatkui.
Seuraavana oli vuorossa väli ilmaisu, joka ei olisi voinut parempi olla!! Voi että miten ylpeä olin, kun neiti tipahti maahan aivan rasian eteen :D Siitä hyvästä Teri sai tietenkin syödä rasian sisällä olleen herkun. Matka jatkui ja Nake oli innoissaan, kun tajusi että saa vielä jatkaa tuota ihanaa nenä työskentelyä. Seuraava kulma oli ihan normaali 90 astetta ja neiti eteni sen askel askeleelta :) Loppu jälki oli hyvää ja tarkkaa työskentelyä viimeistä kulmaa myöten, jossa ei taaskaan tapahtunut eksymistä. Viimeisen rasiankin Tepa ilmaisi taas niin hienosti että!
Jäljeltä poistuessamme tien viereen hylätty sängyn raato säikäytti Terin (ja minut). Onneksi neiti kuitenkin tajusi raadon vaarattomaksi ja poistui paikalta häntä kiepillä. Pientä jännitystäkin oli siis matkassa mukana.

Hienosti meni jäljestys näinkin pitkän tauon jälkeen ja hirvikärpäs saldokin oli nolla, jos ei lasketa mukaan minun mielikuvitus kärpäsiäni ;) Laitan vielä loppuun reissun kuva saldoa, joka valitettavasti ei ole kovin hyvä laatuista.

Syksyinen metsä

Myös ilmavainu toimii ;)

Kotona pieneen koiraan iski hirmuinen väsy

Paukkuarka haukku parka

Vähän synkempää aihetta on luvassa tällä kerralla.
Teri reppana on ollut hieman huono vointinen epämiellyttävästä paukkeesta johtuen. Kaikki sai alkunsa jälleen kerran aamulenkin aikana, kun reittimme varrelle osuvalla urheilu kentällä oli koululaisten kisat.

En tiedä mitkä viiden metrin juoksut siellä oli, mutta ainakin laukausten määrästä päätellen ei matka voinut sen pidempi olla! Ensimmäisen paukun jälkeen Tepa alkoi hieman hermostuneena katsella ympärilleen ja olisi halunnut kääntyä, mutta minä ajattelin, että mennään nyt vaan nopeasti kentän ohi, kun niin lähellä ollaan ja tuskin ne siellä niin usein ampuu. Toinen laukaus valotti jo vähän totuutta laukausten määrästä, mutta nyt oltiin jo melkein kentän kohdilla. Teri raukka meni tietenkin jo entistä enemmän paniikkiin. Kentän ohi päästyämme niitä paukkuja alkoi sitten kuulua vielä tiheämmin ja tyttö raukka hihnan toisessa päässä veti jo aivan paniikissa. Minä nostin välillä neidin syliin, jossa se ehkä jopa hieman rauhoittui, mutta koska voimani ovat rajalliset piti Naken käyttää myös omia jalkojaan.
Koko loppu matka meni vetäen ja hinkuen eikä torilla olleet markkinatkaan riittäneet herättämään tyttöä pois paniikista. Kotona Teri onneksi osasi jo rauhoittua, mutta se ei enää pystynyt estämään saapuvaa kohtausta. Niinpä pieni koira alkoi taas nieleskellä ja nuoleskella kipuilevan vatsansa takia.

Seuraavana aamuna Teri ei olisi millään suostunut lähtemään tuttuun aamulenkki suuntaan, vaan pisti jarrut päälle useaan otteeseen. Minulla oli ajatuksena kävellä kyseinen lenkki nyt varmasti paukuttomaan aikaan ja pian kauheuden jälkeen, jotta neiti toteaisi reitin turvalliseksi. Hirveää vetämistä ja panikointia tuo aamu oli kyllä ilman paukettakin, eikä tyttö seuraavinakaan päivinä halunnut vapaaehtoisesti kävellä aamu-ulkoilu suuntaan.
Viikonloppu meni Nakella vatsakivun vallitessa ja maanantaina sain lääkäriltä ohjeeksi antaa tytölle kymmenen päivän vatsalääkekuurin. Ilman vatsalääkkeitä Teri ehti siis olla vain kuukauden verran, mutta jospa se taas siitä helpottaisi.
Seuraava viikko lenkkeiltiin sitten yhtä poikkeusta lukuunottamatta täysin paukkujen vastaiseen suuntaan, jotta kauheudet ehtisivät unohtua. Tuo yksi poikkeus oli sellainen, että käveltiin vähän kentän suuntaan ja Nakea kyllä hirvitti. Onneksi kuitenkin saimme vähäksi matkaa kävely seuraa ja neiti rapsutuksia, joten loppu matkasta oli jo Terin häntä aivan normaalissa asennossa :)

Kävimme Terin kanssa viettämässä aikaa mummolassa ja toivoin sen nollaavan pelottavaa tilannetta entisestään, mutta suureksi harmiksi jonkin sortin ukkonen päätti vietä rytistellä ohitsemme ja niin oli tytöllä taas kurjaa oloa luvassa. Ukkosen jälkeisenä yönä Teri sai taas kipu kohtauksen, joten minun oli noustava ylös pitämään tyttöä sylissä pystyasennossa. Se onneksi helpotti neidin oloa.
Kipuilut jatkuivat, mutta reilun viikon tauon jälkeen olemme taas päässeet palaamaan normaaleihin lenkki reitteihin. Suurena apuna tässä paluussa on kyllä varmasti ollut tuo feromoni haihdutin, jonka taas seinään lykkäsin.

Vähän tokosta
Tokossa Teri on aika mainio ja kerran se tässä jopa puistossa esiteltiin taitavana toko-koirana :D Enkä se esittelijä siis ollut minä vaan eräs kanssamme tokoilemassa ollut ihminen. Mutta eihän meillä tietysti ihan kaikki vielä suju ja tällä hetkellä on työn alla paikkamakuu, luoksetulo ja seuraaminen.
Seuraamisessa ei sinällään ole mitään kauhean kummoista pielessä, pitäisi vaan itse muistaa tehdä välillä pitempääkin pätkää, kun Nake meinaa moisesta hieman hämmentyä ja kokeilee sen takia seuraamista hieman edessä ja takaa.
Paikallamakuun  päätin aloittaa uudestaan ihan pienistä paloista, hetki piilossa ja siitä palkka, kun tyttö on hiljaa. Aikaa tämä varmasti vaatii, mutta hiljaa hyvä tulee :) Toissa kerralla oli treeneissä vähän liian suuria häiriö tekijöitä, mikä vielä enemmän huononsi epävarman tytön paikalla oloa. Onneksi tällä viikolla saimme rutkasti onnistumisia.
Luoksetulossa ollaan vaiheessa jossa matkaa pitäisi alkaa pikku hiljaa kasvattamaan eli ongelmia tässä ei ole, kunhan vaan muistan edetä tarpeeksi hitaasti. Lyhyellä matkalla Terillä on jo tosi hyvä stoppi, mutta huomattavasti pitemmällä homma menee läpijuoksuksi.

Nyt Teri vilkuilee minua tuossa vieressä sivusilmällä ja urisee huomion toivossa. Pitää siis alkaa keskittymään, ettei pääse lipsahtamaan huomionhausta palkkaa. Palailen taas asiaan Terin kuulumisten merkeissä! :)

Haukuttu juttu

Kuten otsikko kertoo tällä kertaa aiheet ovat hyvin äänekkäitä, mutta ei onneksi kaikki Terin ansiosta ;)

Oltiin tänään Terin kanssa sellaisessa tilanteessa että haukkuja sateli kahdesta suuntaa. Toinen haukkuja oli pieni koira joka sattui olemaan kadun toisella puolella juuri kun me ulos astuimme. Tepa vaan vilkaisi haukkujaa ja jatkoi matkaa. Hieman etempänä oleva toinen pieni koira ei ollut yhtä hyvä käytöksinen vaan alkoi sekin haukkumaan. Tätäkin Tepa vain vilkaisi ja jatkoi matkaa haukuista välittämättä! Voitte uskoa miten iloinen olin kun oma koira osasi niin hienosti jatkaa matkaansa vaikka oltiin yhdessä vaiheessa ihan kirjaimellisesti näiden kahden keskustelijan välissä ja niin vaikeaa kun meilläkin on joskus asian kanssa ollut :)
En oikein tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa tyttöä kehua vai mitä, kun se ei selvästikään ollut kuulevinaankaan haukkujia. Jos huomion ja palkkaan siitä kuvitteleeko tyttö että tilanteessa oli jotain erikoista vai ymmärtääkö hän että palkka tuli toisten huomioimattomuudesta? Hmm..

Nyt olen kyllä kokeillut noihin ohituksiin uudenlaista taktiikkaa, joka aika pitkälti tuntuu toimivalta ratkaisulta. Luin jostain jonkun käyttäneen tätä koiralleen ja pitihän se kokeilla ;) Juttu menee niin että kun toinen koira tukee vastaan kiinnitän Naken huomion itseeni ja palkaksi heitän nurmikolle herkun vastaan tulijasta pois päin. Näin tyttö sitten joutuu käyttämään nenäänsä namin etsintään ja toisten tarkkailu jää pois. Muutaman herkun yleensä ehdin ohitus kerralla heittää, kun tuo neidin kuono on niin mainio ja lisäksi hän yleensä näkee mihin päin herkku lentää.
Mutta siis toimivalta tuntuu ainakin vielä tuollaisen herkkupepun kanssa. Välillä Nake ehtii kierroksille ja silloin alkaa taas ryntäily ja saattaa jopa kuulua urahdus. Tällainen käytös tulee ilmi yleensä silloin kun lyhyellä aika välillä tulee useampi koira vastaan. Mietin johtuisiko tämä siitä, ettei Teri ehdi välillä "nollata" itseään? Ryntäily kyllä loppuu heti kun kiellän, mutta mielestäni moinen käytös saisi kokonaan olla olematta. Hyvät ohitukset ovat siis nyt nousujohteessa.

Voiko koira haukkua noutokapula suussa?
Jos joku on asiaa oikeasti miettinyt saamatta siihen vastausta, voi sen teille kertoa. Kyllä voi! Teriltä onnistuu sekä haukkuminen, että sotahuudon päästely, joka on kyllä minusta tuolta suppu suulta aikamoinen saavutus.
Tämä tuli todistettua viimeisimmissä toko-treeneissä. Tein Terin kanssa noutoa, sillä aikaa kun muut olivat hyppy esteellä. Viskasin kapulan ja lähetin tytön noutamaan. Innoissaan Nake nappasi kapulan suuhunsa, mutta minun epäonneksi se huomasi sivusilmällä vastakkaisella tiellä ulkoilevat koirat. Siellä oli siis kaksi "pientä" sakemanni tekijää sotkemassa tytön ajatuksia.
Kapula suussa neiti hetken aikaa selvästi mietti että homma on kyllä vielä kesken, mutta kun nuo on tuolla.. Kerran Tepa haukahti kapula suussaan seisten, seuraavana oli jo vuorossa WOO! eli sotahuuto. Ensimmäisen WOO!n jälkeen toinen teki jo tuloaan ja niin tyttö sylkäisi kapulan suustaan. Yritinhän minä sille huudella mutta älköön kukaan erehtykö luulemaan, että neidillä olisi ollut sillä hetkellä korvia päässä.
Niin pinkaisi Tepa kentän toiselle laidelle mennessään kovasti huudellen. Enpä viitsinyt enää turhaan huutaa vaan lähdin tytön perässä etenemään kohti kentän aitaa (onni on aidattu koulutuskenttä). Kun olin saavuttamassa kohdetta kutsuin tyttöä ja kas kummaa, ne korvat löytyivät! Tyttö lähti juoksemaan minua kohti. Koska tiedän miten helposti Terillä juoksemisesta taas nousee kierrokset, niin katsoin parhaaksi käskeä hänet maahan. Siinä neiti sitten odotti, että minä kävin hänet hakemassa :)
Tämä oli muuten myös ensimmäinen kerta kun pidin Teriä vapaana kentällä koko treenin ajan, aina niihin sakemanni tekijöihin asti. Täytyy nyt ihan kehua, että hienosti neiti lähellä pysyikin koko ajan. Vähän vain meinasi seuraamisessa bongailla aidan toisen puolen tapahtumia, jolloin minä palautin sen pannasta taluttaen takaisin lähtö paikalle.
Liikkeet sujui suht hyvin, paitsi se paikka makuu jossa pitää vinkua. Viime viikolla sain neuvon laittaa rasia ihan tytön eteen liikkeen ajaksi. Kokeilin asiaa ja oma sekä kouluttajan huomio oli, ettei se ollut kiinnostunut rasiasta pätkääkään. Päädyttiin siihen, että minä olen Terille se palkka ja sitä pitää nyt koittaa hyödyntää. Lyhennetään siis piilossa olo aikaa rutkasti ja minä muistan palata tytön luokse vasta sitten kun se on hiljaa! Eli matkaakin pitää lyhentää jotta edes kuulen sen vinkumisen.

Näin riitti äänekästä juttua tällä kertaa :)

Mölliviikko

Nyt on ollut Terillä oikea mölli viikko, kun tiistaina käytiin möllitokossa ja torstaina oli vuorossa mölliagility.

Möllitoko
Tiistaina käytiin siis Terin kanssa kokeilemassa tokon avointa luokkaa möllikokeessa. Mukana matkassa olivat myös Sari ja Bondi, henkisenä tukena ja hieman itsekin kokeilemassa. Omasta mielestä Terin osuus meni oikein hienosti ja sainpahan taas tietooni, mitä kannattaa jatkoa ajatellen treenata.

Ensin oli vuorossa alokkaat joita riittikin 12 kappaletta. Siinä siis oli vähän odottelemista ja reipas sadekuurokin pääsi meidät kastelemaan. Kun alokkaita oli jäljellä muutaman lähdin ottamaan Naken autosta. Aluksi tyttöä vähän kävelytin ja yritin pitää sen mahdollisimman tyynenä, niin ettei se pääse ottamaan toisten riehumisista kierroksia. Tarpeitten hoitamisen jälkeen neiti pääsi nuuskuttelemaan ja syömään heinää, kun se häntä kuitenkin rauhoittaa. Hieman otettiin myös perusasentoa siinä odotellessa. Aikamoinen piippaushow oli kyllä käynnissä Terin ja hieman Bondinkin suusta.

Alokkaiden palkintojen jaon jälkeen päästiin suorittamaan paikalla makuuta. Tämä oli se minulle kaikkein jännittävin liike. Teri oli tosi hienosti kontaktissa ja putosi maahan ensimmäisellä käskyllä. Koirat jätettiin kehänlaitaan makaamaan ja ihmiset komennettiin koppiin odottamaan vaadittavan kolmen minuutin ajaksi. Pitkältä tuntui tuo kolme minuuttia, mutta viimein irtosi lupa palata kehään. Olin iloinen huomatessani, että Teri kiltisti olla napotti maassa ja sivulle palaamiseni jälkeen riitti yksi käsky tytön istumaan nostamaan. Tässä muistin olla katsomatta Nakea, ettei se vaan pomppaa ennen aikojaan pystyyn. Koko kolme minuuttia oli tyttö kuulemma vinkunut ja loppua kohti oli vain asia pahentunut. Mitähän tuolle piippaukselle osaisi tehdä? Muuten oli kuitenkin neiti ollut todella hyvin paikallaan vai olikohan kerran tapahtunut kankulle kallistuminen. Liikkeestä saatiin kuitenkiin 8 pistettä, vaikka paperissa jostain syystä lukeekin 10.
Yksilö liikkeissä oli ensimmäisenä suoritus vuorossa Teri ja nopeasti hänet palkkasin ennen kehään palaamista.
Seuraamisessa koitin taas muistaa olla katsomatta tyttöä, ettei se paineistu siitä. Hieno oli kyllä neidin kontakti ja jätättämään hän alkoi vasta juoksu osuuden jälkeen, kun en malttanut olla katsomatta pysyykö tyttö matkassa. Kovasti sai Teri kehuja kontaktista, joka oli kestänyt koko seuruun ajan. Vain lopun taakse jäänti alensi pisteitä ja niitä tuli 9.
Liikkeestä maahan meno meni kympillä läpi ja muistin taas olla tuijottamatta Nakea.
Luoksetulo nyt ei sitten mennyt ihan niin hyvin. Vauhti oli kyllä tosi hyvä, mutta ensimmäinen käsimerkki ei osunut tytön näkökenttään ja vasta toisella pysähtyi, kun matkaa oli enää muutama metri. Kehänlaidasta seurannut kertoi että ensimmäinen käsimerkki oli ehkä hieman hapuileva, mikä varmaan oli osa syy pysähtymättömyyteen ja osittain kyllä laitan syyksi sen, etten oli noin pitkällä matkalla vielä treenannut ja viimeisimmäksi taisin ottaa vain läpijuoksuja vauhdin lisäämiseksi. Nyt pitää sitten muistaa treenata sitä matkaa! Tästä liikkeestä saatiin kuitenkin 5 pojoa.
Liikkeestä seisominen meni nollille. Tuomarin mukaan Teri seurasi niin intensiivisesti, ettei se kuullut käskyä. Kun kuulin ettei tyttö pysähtynyt, annoin uuden käskyn. Taakse paluussa muistin olla katsomatta Nakea eikä hän näin ollen kääntynyt yhtään!
Nouto meni älyttömän hienosti, kun ottaa huomioon, ettei Tepaa voinut kapula vuosi taaksepäin vähempää kiinnostaa. Neiti lähti noutoon vasta käskystä, eteni kumpaankin suuntaan vauhdilla ja palautti kapulan nätisti perusasentoon. Kymppi suoritus tytöltä! Taas muistin olla katsomatta, ettei vaan tule vino perusasento :D
Kaukot olisivat varmasti menneet hyvin, jos olisin malttanut mieleni. Hyvin nousi ekalla ylös ja meni seuraavalla maahan. Sitten tyttö alkoikin nuuskuttelemaan maata, mutta annoin silti käskyn. Neiti ei kuullut. Minulla olisi tarvittu pitempää pinnaa, mutta kun neiti ei kuunnellut löin käsiä yhteen ja niin Nake viiletti luokseni. Minun ei olisi pitänyt läimäyttää käsiä vaan ilmeisesti odottaa, että Tepa saapuisi takaisin tähän maailmaan. Tuomari kehui kyllä niitä onnistuneita kaukoja :) Nolla siitä sitten napsahti.
Viimeisenä oli tietenkin hyppy. Hienosti Tepa hyppäsi ja istui käskystä ja hyppäsi vielä takaisinkin. Tästä liikkeestä tuli 9. Olisikohan piste lähtenyt siitä että Tepa olisi hipaissut estettä?
Kokonaisvaikutus 9. Hienoksi tuomari tyttöä kehui vaikka sanoikin ettei ehkä ole ihan oikea ihminen arvioimaan, kun on meitä pentukurssilla seitsemän vuotta sitten opettanut :)

Hyvä mieli jäi tuosta kokeesta, kun neiti oli kokoajan niin iloinen ja mielellään teki töitä. Minulla oli tavoitteena, että kokeilisin harvemmin palkkaamista, mutta taisin kuitenkin joka liikkeen välissä antaa Tepalle pienen nakin palan. Teri sijoittui luokassa toiseksi saaden kolmostuloksen pisteillä

Mölliagility
Eilen oli vuorossa mölliagility ja kyseessä oli tietenkin meidän molempien ensimmäinen kerta agissa. Minua jännitti miten maltan Terin ohjata.
Radalla oli yhdeksän estettä seuraavassa järjestyksessä hyppy-hyppy-hyppy-puomi-putki-hyppy-hyppy-pöytä-putki. Menin ottamaan Terin vastaan kahden ensimmäisen hypyn jälkeen ja siitä oli sitten todella tiukka 90 asteen kulma seuraavalle hypylle. Nake ohjautui hyvin ja jos olisin heti tajunnut antaa puomille meno käskyn olisi tyttö varmaan tehnyt samanmoisen kulman, mutta kun en ymmärtänyt loikkasi neiti puomille sivulta jättäen ylösmeno kontaktin käyttämättä. Alastullessa kontakti mielestäni tuli otettua, mutta stoppia siihen ei löytynyt.
U:n muotoinen putki löytyi hyvin ja sen jälkeen hypyt sekä pöytä. Pöytä oli kuulemma aiheuttanut ihailua ja ihmetystä yleisössä, kun Teri meni sille suoraan makaamaan. Kun aika pöydällä tuli täyteen löytyi putki heti ja sieltä Tepa suoritti tiensä suoraan palkka rasian luokse makaamaan :D
Meitä jo epäiltiin salaa harjoittelusta, kun pöytä meni niin hyvin, mutta ei me sitä kyllä oikesti olla missään sen yhden alkeiskurssi kerran jälkeen harjoiteltu. Teri on vaan niin hyvä! Nopeudesta tyttö sai myös kehuja.

Sellaista mölleilyä oli siis tiedossa tällä viikolla. Loppuun vielä hyvin lyhyt video, jossa Teri etsii tulitikkua ruohikolta. Muutaman pätkän sain ottaa, kun kamera oli niin hämmentävä, että sen huomattuaan neiti oli aivan ihmeissään eikä kyennyt toimimaan :) Tässä nyt kuitenkin onnistunut etsintä.

Terin turinoita

Tänne ilmestyvien juttujen päähenkilö tässä taas hei! Päätin tulla jälleen omin tassuineni kertomaan viime aikaisista tapahtumista.

Minä tyttö se sitten sairastin elämäni ensimmäisen vatsataudin. Se oli kovin kurjaa ja saan kuulemma syyttää vain emäntää sopimattoman ruoan syöttämisestä. Minä kyllä itse vähän epäilen asiaa, sillä minulla on sellainen niin sanottu rautamaha, joka on tähän mennessä kestänyt minkälaista ravintoa vain, mädäntyneet kalat ja jäniksen raadot mukaan lukien.
Joka tapauksessa olo oli hyvin kurja ja vettä tuli ulos molemmista päistä. Emäntä vielä ilkeili eikä antanut minulle minkäänlaista ravintoa, vain ruutalla makeaa vettä suuhun. Seuraavana päivänä sain sitten jo sentään riisiä ja joitain hyvän makuisia tabletteja. Vaikka riisiä saikin vähän kerrallaan, sitä sai usein! Olin aika onnellinen tästä ja kun viimein sain palata omien nappuloitteni pariin päätin uusia ripulin, jotta saisin taas useammin ruokaa. Unohdin täysin sen paaston..

Leväinen juttu
Kun olin tervehtynyt ihmiseni vei minut uimaan. Enhän minä vapaaehtoisesti ui, kun vain kuivakalojen perässä. Veteen voin ilman herkkuja mennä vain siihen asti kunnes vatsani kastuu, kun sen jälkeen alkaa tuntua niin kamalan märältä.
Palaan nyt siihen kalojen perässä etenemiseen. Minä siis reippaana tyttönä hain emännän heittämän kuivakalan tai sille se ainakin tuoksui vaikka olikin neliön muotoinen! Ensimmäisen neliön sain hakea aika läheltä rantaa, mutta seuraavan perässä sainkin uida jo pitkän lenkin. Kun olin saavuttamassa kohdetta alkoi emäntä tarkkailla vettä tiiviisti. Kun olin päässyt takaisin rannalle hän selitti jotain ja kolmatta uinti lenkkiä ei enää tullutkaan. Hämmentävää, sillä yleensä saan jahdata kaloja ainakin kolmesti. Ajattelin sen johtuvan kalojen kummallisesta muodosta.
Kotiin päästyämme sain lisää ihmettelemisen aihetta, kun emäntä laittoi ihmeellisia mustia nappuloita normaalien ruskeiden sekaan. Ne eivät maistuneet juuri millekään, mutta perin kummallista se oli. Liekkö tämäkin ollut kummallisen muotoisiksi kasvaneiden kuivakalojen vika? Tämän jälkeen en olekaan enää uimaan päässyt.

Yöllinen yllätys
Kun emäntä lähti minua yhtenä yönä käyttämään pissillä, herätti hän samalla varmaan koko rappukäytävän. Nimittäin alakerran ulko-oven avausta seurasi hirmuinen huuto ja komennus "Teri ei! Ei, anna olla! Blaa blaa blaa!". Minä en kuitenkaan oikeasti tehnyt mitään väärää. Oven raossa vain sattui olemaan iso siili, jota emäntä pelästyi. Kyllähän minä nyt siilin näin ja hyppäsin sen yli oikein mallikkaasta. Lisäksi tiedän ettei siileihin sovi koskea ja odottelin kiltisti kun emäntä selvitti hihnaani irti oven kahvasta ja piti siiliä kauempana roskapussin avulla.
Kamalan rumasti se siili kyllä minulle kiroili vaikka oli jo varmasti aikuinen, mutta käytös tapoja ei ilmeisesti voi kaikille opettaa. Luulen että siileille se on vielä vaikeampaa, kun ne tuntuvat olevan niin pahan sisuisia kavereita.
Säikähdyksestä selvittyään emäntä lähti minua ulkoiluttamaan ja kovasti yritti selittää jotain naurun lomassa.Kummallista nyt pelästyä pientä siiliä! Loppu reissulla emme enää tavanneet ketään ja pääsin ruokakupin kautta nukkumaan.

Tällaisia juttuja on minulle tapahtunut viime aikoina. Nyt taidan käpertyä tyynylle nukkumaan.

Raikkaita tuulen tuoksuja toivottaen, Teri

Alkeiskurssin päätös

Torstaina oli meillä viimeinen agilityn alkeiskurssi kerta. Hienosti Teri veti vaikka välillä meno olikin taas sellaista taivaan rannan maalausta :)

Yksitäisinä esteinä olivat tällä kertaa puomi, keinu, A-este, pituus, rengas ja kepit. Näistä pituus sekä rengas menivät ilman ongelmia ja Nake oli taas vauhdissa. Kontaktit löytyivät niin hienosti keinulta, puomilta ja A:lta, että saatoin ottaa puomilla tytöltä hihnan pois ilman ongelmia. Hienosti neiti siis pysähtyi ja jäi katselemaan maisemia kontaktille. Jatkossa saadaan sitten alkaa ottamaan jo jokin toinen este ennen puomia.
Kepit eivät meinanneet sitten millään lähteä sujumaan. Ensin kokeilin ilman hihnaa, ei onnistunut, sitten hihnan kanssa, jolloin kepit löytyivät, mutta hihna häiritsi. Sitten pelkästään pannasta kiinni pitämällä jolloin tuloksena oli hienoja ohi juoksuja. Lopulta tyttö kuitenkin alkoi taas pujottelemaan keppejä ja loppujen lopuksi se taisi onnistua niin, että hieman ohjasin menoa kepeille päin neitiin koskematta.

Lopuksi kaikki tekivät vielä seitsemän esteen rata pätkän jossa este järjestys oli seuraava hyppy-hyppy-putki-putki-hyppy-muuri-pussi. Muut menivät radan kuin vanhat tekijät, mutta meidän meno oli vähän toista :D Aluksi Nake suoritti "yleisöä" kohti juoksuja ekan hypyn perästä. Minä en taas vaan osannut ohjata. Sitten kun sain tytön ohjattua ekojen hyppyjen yli kunnialla, löytyi putken suu tiukasta käännöksestä huolimatta hienosti ja sen jälkeen toinenkin putki. Putkien jälkeinen hyppy meni ohi juoksuksi, kun en malttanut Nakea odottaa putken suulla, jotta olisin saanut hänet ohjattua. Siinä sitten otin tyttöä takaisin päin ja Tepa innoissaan lähti kohti putkea, mutta kun lupaa siihen ei ollut mennä hyppäsi neiti putken päälle ja otti siellä muutamia askelia. Voi sitä menoa! Kun sitten sain Terin taas hallintaan onnistui hyppy-muuri yhdistelmä hyvin, mutta pussin ohi neiti mennä sujahti. Vähän takaisin päin ja pussi uusiks.
Seuraavalla yrityksellä Nake lähti suoraan hypyltä pussin kautta palkkaus paikalle. Miksi kiertää, kun suoraankin voi mennä? Onneksi pussin luona oli rasian vartija ja palkkaus vahinkoa ei päässyt syntymään.
Kolmas (vai monesko lie) kerta toden sanoo ja saatiin koko ratapätkä suoritettua ilman ongelmia. Teri kyllä tekee, jospa minä vielä joskus oppisin ohjaamisen jalon taidon. No pääasia että meillä on Tepan kanssa hauskaa :) Vaikka joskus minua tuppaa hieman ottamaan päähän tytön turhanpäiväinen louskutus, niin muuten tuo neiti on niin mainio että sellainen äänekkyyskin jää toissijaiseksi asiaksi.
Nyt tarkemmin muistellessa, taisi siinä rata pätkällä muuten Nakella olla muutakin rilluttelua kuin vain se treeni seuran ihmettely ;)

Tärkein hetki Tepalle taisi kuitenkin olla ihan lopuksi, kun saimme todistuksen suoritetusta kurssista ja tyttö sai valita ottaako puruluun vai possun korvan. Ketään ei ehkä yllätä että valinta oli se possunkorva? Nätisti neiti otti sen suuhunsa ja kiikutti hieman sivummas, jossa korvaa olikin sitten hyvä alkaa jäystämään.
Uskomattomin juttu minusta tällä kertaa oli kuitenkin se, ettei taivas pudonnutkaan Terin niskaan tai x-files kauhut tulleet mieleen kun kentältä lähti nousuun helikopteri! Siis aivan uskomatonta! Mietin tosin että ehtikö Nake edes tajuta kopterin lentelyä ja kovaa melua, kun minä jo ennalta ehkäisevästi syötin hänelle kanapaloja? No tärkeintä tosiaan ettei kopteri aiheuttanut minkäänlaista paniikkia.

Hauskaa siis oli kaiken kaikkiaan. Toivottavasti päästään mukavaa harrastusta vielä jatkamaankin :)