Miniminivauvajälki, tokoa ja mätsäri

Tuntuu että on taas tapahtunut kovasti sitten viime päivityksen. Tunne varmaan johtuu siitä, että kaikki on Vempille vielä niin uutta ja outoa. Tepallehan nämä jutut menee jo ihan rutiinilla.

Tunnaria
Aloitetaan tokosta. Terin kanssa olen koittanut keksiä, miten saisin kakeista niin hauskan liikkeen, että niitä kannattaa aina tehdä innolla. Pieni toinenkin ongelma tuon innottomuuden lisäksi on nimittäin se että tyttö päätti taas ruveta liikkumaan taakse päin istu-maahan vaihdoissa. Jälkimmäiseen ongelmaan olen käyttänyt apuna vanhaa ja hyväksi havaittua tekniikka treeniä ja se tuntuu toimivan. Sitä pitäisi varmaan muistaa tehdä myös silloin kun ongelmia ei ilmene, muistutus mielessä. Ruutu sujuu ihan kivasti ja nami alustalla edelleen mennään.
Tunari on taas sitä että Tepa menee ja ottaa ensimmäisen vastaantulevan kapulan suuhunsa. Tämän johdosta ollaan nyt pari kertaa tehty pelkkää oman piilotusta ilman muita kapuloita ja innokkaasti neiti sen etsii, jopa vieraan viemänä! Tässä jatketaan oman piilotus harjoituksia.

Kontakti <3

Ruutuun!

Namit häämöttää

Ruudussa

Kaket, istu.

Kaket, maahanmeno

Liikevälissä ajatus taas rakoilee ja taitaa hermostuttaa

Maahan

Vempin kanssa ollaan harjoiteltu perusasentoa, maahan menoa, katse kontaktia, avustettuna luoksetuloa ja kerran ruutua. Ihan kivasti alkaa jo hommat sujua isoin avuin toki suurin osa, mutta kuitenkin. Vielä pitää kovasti maltin pojalla kasvaa.
Eilen kun käytiin tokoilemassa, niin tein samalla Vempille aivan pienen jäljen alun. Mietin että pitäisikö aloittaa namiruudulla, mutta päädyin sitten ensin kokeilemaan jälkeä. Hienosti poika tajusi jäljen idean ja loppua kohti homma alkoi jo näyttää aika oikealta jäljestämiseltä. Kerran tai pari tuli jäljeltä eksyminen, mutta nopeasti siihen ihan omaaloitteisesti palattiin. Pätevä poika! Jälki oli tosiaan tosi lyhyt, kun en ottanut huomioon, että herkut ei kovin pitkälle riitä, kun askeleet tehdään toisiinsa kiinni ja nami tulee joka askeleelle.

Luoksetulo

Namia?

Ollaan me leikittykin

Vempi Potterin voittosaalis

Mätsäilyä
Tänään olin töissä mätsärissä töissä ja koska ajattelin päivän venyvän ja jotta Vempi näkisi jotain uutta eli paljon ihmisiä ja koiria kerralla otin hänet mukaan. Koska kello liikkui aamulla odotettua nopeampaa eteenpäin pääsi myös Tepa turistiksi. Suurimman osan ajasta koirat olivat autossa. Kuitenkin kun omat hommani olin tehnyt otin Vempin käymään ulkona ja ihmettelemään menoa. Reipas poika olikin, hän mennä tohelsi häntä pystyssä ja kävi hurmaamassa ihmisiä. Vempi jopa leikki aivan vieraan tädin kanssa tämän hanskalla ja sai kehuja kovasta puruotteesta. Hienosti poika otti minuun kontaktia eikä lähtenyt hötkyilemään muita koiria kohti. Vähän myös harjoiteltiin perusasentoa eikä sekään ollut mikään ongelma ympärillä pyörivistä ihmisistä ja koirista huolimatta.
Paras hetki taisi kuitenkin olla kun pääsi leikkimään auspai Lilan 9 vk kanssa. Kovat oli painit ja Vempin astumis yritykset taisi jäädä kahteen.

Jäärouva sulaa?
Tepa on alkanut esittää yhä enemmän sulamisen merkkejä. Muutaman kerran hän on jo melkein leikkinyt Vempin kanssa ja tänään jopa oli pieni kitashow-paini menossa, kunnes Nake muisti ettei sellainen ole hänen arvolleen sopivaa. Muitakin lämpenemisen merkkejä on ilmassa ja Teri käy aina häntä heiluen toivottamassa Vempin tervetulleeksi ulkoilu reissuilta.

Loppuun kuvasaastetta. Kaikista treeni ja Hukka-sedän sedän vierailukuvista kuuluu jälleen kiitos Päiville! Kuvat on kyllä jo osittain melkein parin viikon takaa. Buff!

Tepa tekee mitä parhaiten osaa

Nenän vaihto suoritettu

Hukalla oli kiinnostavia tuoksuja tassussa

Haistelujoukkojen iskuryhmä

Sisko ja sen veli

Tepa nauttii vapaudesta

Koska ilman tyynyä ei voi nukkua?

Aika läheinen tunnelma

Voi hitsi, kun lelu pääsi tippumaan

Vuosipäivä

Eilen oli meidän "vuosipäivä" Terin kanssa eli tytön hakemisesta tuli täyteen yhdeksän vuotta! Tuon päivän kunniaksi ajattelin, että tehdään jotain oikein kivaa ja tehtiin pienet sisä tokot ja lähdettiin Puijolle kävelemään.
No kyllähän se kuulosti hyvältä idealta, mutta kun olimme tytön kanssa jonkin aikaa kävelleet merkittyä polkua pitkin, tajusin että se meni todella jyrkästi alas päin. No eihän se sinänsä yllättävää ole kun ottaa paikan huomioon, mutta jotenkin toivoin että polku olisi hieman mutkitellut ylös alas ja tasaisella maalla. Lopulta saavuimme kohtaan, josta lähti leveämpi reitti ylöspäin ja päätin, että nyt vaihdetaan reittiä ja lähdetään jo ylöspäin. Terissä ei vielä tässä vaiheessa mäkien rasitus tuntunut ja matka jatkui. Tämä toinen reitti oli onneksi loivempi, kuin alastulo ja siinä sai vähän hengähtää. Kun pääsimme asfalttitien laitaan alkoi Tepalle heinä maistua siihen malliin, että selvästi jo väsy painoi tassuissa.

Suuri mullistus
Tepan elämässä tapahtui viime viikolla isoja muutoksia, kun luoksemme muutti koiranpentu. Tämä schapendoes rotuinen pikku poika tulee tottelemaan nimeä Vempi. Ensi tapaaminen meni niinkuin ajattelinkin, Tepa nuuhkaisi pentua ja sen jälkeen se oli kuin ilmaa. Pikku hiljaa Nake alkaa nyt sulaa ajatukselle että pentu on tullut jäädäkseen. Vähän tytön meno kyllä muistuttaa maanis-debressiivistä olotilaa. Välillä ollaan kauhean innoissaan ja käydään ihan kierroksilla, välillä sitten ollaan hirveän surkeana ja elämä potkii päähän tai paremminkin puree varpaita. Tepa siis jäärouvailee, mutta kokee pieniä lämpöaaltoja aika ajoin. Luulen, että pentu olisi enemmän Naken mieleen, jos se ei koittaisi käyttää käyttää hampaita tytön takapuoleen tai varpaisiin.

Ilmeisesti mulistuksesta johtuen viime viikon tokot meni Terin tuumatessa "pitäkää tokonne!". Siis ei minkäänlaista mielenkiintoa noutaa kapulaa ja meniköhän liikkeestä maahanmenokin seisomiseksi? Kerran tyttö lähti haukkuen juoksemaan kentän toiella puolella käveleviä koiria kohti, kun olisi kapula pitänyt hakea. Seuraaminen sentään taisi sujua ja eka paikalla makuu. Jos olisin ollut taas järkevä, olisin jättänyt toisen kerran ottamatta..

Hieno perusasento

Eikä!! Muistin väärin, kyllä Tepa kerran onnistui noudossa.

Pinkaisu toisia koiria kohti.

Tavoille opettelua
Vempin kanssa elämä on vielä tavoille opettelua, käsiä ei purra, tarpeet tehdään ulos, ruoan eteen pitää tehdä jotain. Penne osasi jo hienosti tarjota istumista, kun meille muutti, joten sitä ollaan nyt harjoiteltu ennen ruoan saamista. Pylly pysyy maassa, kunnes sen saa luvan kanssa nostaa. Leikkimässä ollaan käyty eri paikoissa, tokokentän laidalla ja kentällä. Kauppakeskukseenkin käytiin tutustumassa pikaisesti ja ihmetystä aiheuttivat vaan pyörivät ovet. Reipas pentu! Tokoilemassa käytiin tänään ihan koirien kanssa keskenämme ja Vempi pääsi paikan päälle leikkimään, harjoitteleman maahan menoa ja aloittamaan ruudun opettelua. Ehkei se ruutu mennyt kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan, vaan pitää kysyä vielä neuvoa viisaammilta.

Vanhaan tuttuun tapaan laitan taas kuvia loppuun. Treeni kuvat ja Vempin ulkokuvat on Päivin ottamia, kiitos niistä! Buff!

Naama kuvatus

Maahanmenon opettelua

Istumista tarjotaan kovasti

Ihmeellistä, kun koira leikkii leluilla.

Matolla nukkumis tapoja on monia

Krokon ylitys

Taas kahden kerroksen väkeä?

Tepan turva

Pedin testausta

Jäärouva osoitti sulamisen merkkejä ja meni ihan itse Vempin viereen nukkumaan

Lätkän katselu varustus kohdillaan?

Pelkoa palovaroittimesta

Tepan elo on ollut viime aikoina aika tasaista. Vähän pelottaa onko jonkin sortin pelkokausi painamassa taas päälle, mutta toivotaan että Teri vaan tykkää pitää minut jännityksessä. Ihan kauhean ihmeellisiä asioita ei ole viime aikoina tapahtunut vaan meno on ollut sellaista kuin muutenkin: tokoa, lepoa, liikuntaa, ruokaa ja ulkoilua.

Piip, piip
Tämä juttu tapahtui kylläkin jo aikoja sitten, mutta kuitenkin viime kirjoituksen jälkeen. Tepa pääsi pelkäämään palovaroitinta. Ensimmäinen kauheus sattui, kun paistoin lettuja ja poistin sen ajaksi varoittimesta pariston. Takaisin laittaessa siitä sitten pääsi varoitus ääni, kun vain toinen pariston napa oli kunnolla kiinni ja toisessa vain pieni kosketus. Teri raukka näytti aivan järkyttyneeltä ja katseli touhua epäluuloisena.
Toinen kauhea kokemus sattui kyläily reissulla. Keskellä yötä palovaroitin alkoi antaa pariston tyhjenemis varoituksia  huoneessa, jossa nukuimme. Teri raukka pakeni paniikissa tilannetta sänkyn alle. Siellä taisikin osa tytön yöstä vierähtää vaikka piipitys saatiinkin lakkaamaan.
Sattuipa sitten vielä kolmannenkin kerran varoitin piippailemaan ikävästi lyhyen ajan sisällä. Oltiin taas kyläilemässä ja taas kerran yöllä (ei tällä kertaa niin myöhään) alkoi varoitin huutamaan tyhjenevää patteria, tällä kertaa veljeni huoneessa. Ensin huomasin vaan, kun Nake hyppäsi alas sängyltä ja maiskautti kerran, niin kuin hän silloin tekee kun joku on oikein pelottavaa tai epämiellyttävää. Kohta tyttö hyppäsi takaisin sänkyyn ja rupesi pyrkimään viereeni niin lähelle kuin mahdollista. Tässä vaiheessa minäkin kuulin piippauksen ja Nake alkoi tärisemään. Tärinä vaan jatkui ja koska taikapaita puuttui aloin halaamaan tyttöä tiukasti. Halaaminen selvästi helpotti Tepan oloa ja tärinä hieman vaikeni ennen seuraavaa piippausta. Onneksi paristo saatiin taas vaihdettua ja pienen koiran paniikki alkoi helpottaa. Pitkän aikaa silti vielä neiti nukkui harvinaisen tiukasti kiinni minussa.
Viimeisin asiaan liittyvä kauhistun oli rappukäytävästä kuuluva kimeä ääni, joka sai tytön tärisemään ja siirtymään parvekkeen oven viereen istumaan. Tällä kertaa taikapaita oli paikalla ja pelasti tilanteen.

Neljä tötsää ja nauha
Eli siis ruutua ollaan taas tehty. Kosketus alusta ei toiminut haluamallani tavalla ja minusta tuntui, että Teri menee ruutuun vain silloin kun näkee alustan vietävän sinne. Kaikkia hauskuuttaakseen tyttö vielä juoksi ruutuun, nappasi leikkisästi alustan suuhunsa ja lähti tuomaan sen minulle. Ja se ei tosiaan ollut yksi tai kaksi kertaa, kun niin tapahtui. Kävin jopa kiertämässä ruutu merkkejä ja yritin selittää että tänne keskelle pitää tulla, tiedä sitten toimiko se. Pari kertaa ollaan nyt treenattu viemällä makupaloja alustalle ja se on taas toiminut hyvin. Lisäksi olen ottanut sellaisen alustan, ettei se eivätkä herkut näy kauas ruudusta josko siitä olisi apua. Vauhdilla tyttö ruutuun ainakin viimeksi paineli.
Seuraaminen on ollut jo jonkin aikaan löysää varsinkin käännöksissä ja sitä olen pähkäillyt. Hyvän keinon näiden parantamiseksi muistin vasta sitten, kun treenikaverin näin sitä käyttävän eli käännös ja heti seis ja palkka. Osittain tuollahan minä silloin joskus sain rakennettua Terille hienon ja tiiviin paikan. Nyt paikka alkaa taas hienosti löytyä ja vain pitkät seuruu pätkät saa Naken loittonemaan.
Tunnari on nyt ollut pienellä tauolla, jos se vaikka auttaisi Tepaa järjestelemään siihen liittyviä asioita päässään. Sehän on ollut nyt sellaista pelleilyä että. Hyvin onnsituu kyllä oman kapulan haku, kun minä vien kapulat, mutta jos joku muu vie niin meno on aivan villiä ja mukaan lähtee sattumanvarainen kapula. On tosin käynyt niinkin, että kun minä vien kapulat löytyy oikea kapula, mutta sitten se täytyy viskata ilmaan ja loput kapulat siihen perään, sitten etsitään uudelleen se oma kapula ja tuodaan se. Leikkimiseksi näyttää muutenkin menevän homma kapulan löytymisen jälkeen ja jouduinkin käskemään Nakea tuomaan kapulan ettei homma mene pylly pystyssä (siis Tepa tekee näin) hännän heilutteluksi.

Koska kuviahan tähänkin päivitykseen on pakko tunkea, niin laitan sitten jo melkein kuukauden vanhoja otoksia halukkaille ihan tuonne loppuun. Niin ja koitan saada aikaiseksi vastailla siihen Leenan heittämään haasteeseen!

Hännän heilutuksia ja lämpeneviä ilmoja! Buff.

Tepa valitsi sen muhkeamman tyynyn

Nenähommia mökkimaisemissa

Kauhea vauhti päällänsä

Kas! Sehän on Oku!

Pienet hipatkin malttoi ottaa

Koska Terillä oli niin mukavaa

Tepa on kerennyt käymään myös vanhan-mummon luona...

...nukkumassa pöydän alla.

Juomatauko

Uskokaa tai älkää, minulta tipahtanut karkki oli jäädä syömättä vaikka annoin luvan sen ottaa!!

Mutta ei hätää. Rusto kyllä kelpasi

Tepa teki urotyön

Kaikkea on taas tapahtunut sitten viime kerran, mutta joku on ollut aikaan saamaton. Yritän nyt tehdä jonkinmoisen tiivistelmän ja päivittää toko edistymistä tai siis kertoa onko sitä.

Suuri urotyö
Aloitan tuoreimmista tapahtumista nimittäin meidän tämän illan lenkistä. Oltiin jo kotiin päin tulossa, kun Teri alkoi erään pömpelin (olisiko ollut jonkin sortin sähkökeskus?) ohittamisen jälkeen haukkua ilmoittaakseen, että tuolla on joku. Katselin lähistölle ja olin että ei siellä ketään ole. Tepa kuitenkin itsepintaisesti buffasi, että on siellä. Lähdettiin sitten kävelemään sinne päin, mihin tyttö haukkui. Ihmettelin, että tuota rakennustako se nytten keksi haukkua. Tyttö kuitenkin haukkui pömpelin taakse. Minä siinä sitten edes takaisin kuljin rakennuksen edessä ja koitin kurkkia sivuille ja ei siellä mitään näkynyt.
Teri kuitenkin jatkoi buffaamista ja oli menossa pömpelin taakse. Ajattelin sitten että mennään vähän pömpelin viertä eteenpäin ja tyttö saa todeta jutun mielikuvituksen tuotteeksi. Tähyilin eteenpäin ja huomasin jonkun liikkuvan kauempana maassa. Mietin kuvittelinko vain, mutta lähemmäs mennessäni huomasin maassa makaavan miehen joka oli ilmeisesti heilauttanut kättään. Menin hänen luokseen ja kysyin vointia, hän kertoi sen olevan huono ja kysyin tarvitseeko hän apua. Kuulemma tarvitsi. Siinä minä sitten soitin hätäkeskukseen ja odottelin palelevan miehen maassa maatessa avun saapumista.
Ja voitteko kuvitella. Teri ei haukkunut tuota miestä ollenkaan sen jälkeen, kun hänen luokseen mentiin. Käskin Tepan kyllä maahan siksi aikaa, kun kävin puhelimessa saatujen ohjeiden mukaan maassa makaajan ihoa koittamassa. Tämän jälkeen neiti kävi itse viereeni istumaan ja odotteli siinä rauhassa tilanteen etenemistä.
Miten lie olisi miehin käynyt, jos Teri ei olisi häntä "ilmaissut" ja minä Teriä uskonut? Tuskin kukaan olisi häntä sieltä metsästä risukon keskeltä löytänyt, jos ei olisi sitten sattunut samalla lailla toimiva koira ollut mukana, oli sinne kuitenkin sen verran tieltä matkaa ja iltakin alkoi jo hämärtymään. Ambulanssista tullut mieskin kysyi miten minä miehen sieltä löysin, mutta kaikki kunnia kuuluu Terille!

Treeneistä
Ruutua ollaan pari kertaa otettu ja minusta tuntuu, ettei tyttö sitä oikein tajua. Menee kyllä, jos näkee että alusta on siellä ja se sinne viedään, mutta ei hän mielestäni merkkejä hommaan osaa yhdistää. Tässä on vähän miettimistä, mutta minulla on eräs hassu suunnitelma ;)
Tunnari on sillä tasolla, että "kyllä se kotona osaa". Siis kaksin treenamisessa ei ole haistelun kanssa ongelmaa kun muistaa vain että kerran tehdään, eikä enempää. Treeneissä ei sitten meinaa kapulat löytyä ja kun ne löytyy sieltä otetaan vain joku satunnainen palikka. Viime kerralla tehtiin piilotus treeniä ja sillä saatiin aikaan hyviä haisteluja.
Mitäs muuta? Kakeissa meinasi olla taas taakse päin liikkumis ongelmaa, mutta se onneksi korjaantui nopeasti. Seuraaminen on taas tiiviimpää ja saatoin jopa hoksata, mistä se väljyys siihen tuli. Ohitus tilanteisa kun olen palkannut Tepaa sen ollessa aika kaukanakin, mutta meillähän on niissä aivan eri käskykin enkä edes niissä ole vaatinut sivulle. No nyt piti alkaa vaatimaan ja kyllä sillä on ehkä ollut asiaan vaikutusta?
Hypyssä ilmeni viikonloppuna pienoinen ongelma. Teri hyppäsi takaisin istu käskyllä eli kävi vaan kääntymässä hypyn takana. No tämä tapahtui vain kerran tai pari, mutta olisi parempi, jos se Tepan oma sovellus hypystä tulisi vasta onnistuneen hypyn jälkeen, eikä ennen sitä..

En turise nyt enempää vaan laitan kuvia viime päivityksen jälkeisistä tapahtumista. Buff!

Kahden kerroksen väkeä? Elmeri oli hoidossa pari päivää

Teri kävi kalassa, kun jää oli vielä paksua ja kantavaa

Postista tullut paketti oli Tepan istuttava

Tuuli tuo tuoksuja

Pedin valtaus yritys

Oku sattui mökki maisemiin samaan aikaan ja Tepa vetää tunteella

Routa oli imaissut kiven maan sisään ja tehnyt kova reunaisen kuopan

Pitihän se nyt toki pää kuoppaan työntää, kun sitä ei kaivamalla saanut suuremmaksi

Tepa täytti 9 vuotta!

Teri täytti tosiaan tuossa keskiviikkona jo yhdeksän vuotta! Uskomatonta. Toisaalta sitä ihmettelee miten aika meneekään nopeasta, mutta Terin kohdalla tulee kyllä ihmeteltyä sitäkin miten vähän aikaa hänen haku reissustaan onkaan. Tuntuu että Tepa on ollut kanssani suurimman osan elämästäni vaikka eihän niin todellakaan ole. Johtuneeko sitten siitä, että Terin kanssa on niin paljon koettu?

Synttäreistä juttua
Mutta itse synttäri humuun. Tepan synttäreitä juhlittiin parinakin päivänä, kun maanantaina kävimme jo ostamassa tytön lahjan, uuden älypelin. Uusi peli on sellainen, jossa pitää tasoja pyöritellä. Ajattelin että ehkä sillä saisi oikeammanlaista suoritus tyyliä Tepan joululahjaksi saamaan peliin. Muut Tepan pelit ovatkin sellaisia, joissa pitää palikoita liikutella ja nostella. Hyvin se uusi peli tuntuu toimivan, vaikka Nake älykkäänä koirana yrittääkin oikoa peliä kaivelemalla herkkuja tasojen väliin jääneistä koloista.
Itse juhlapäivänä oli luvassa illalla tokoilua ja ajattelin, että tehdään siellä sitten hauskoja juttuja. Omalla osuudellaan Tepa pääsi tekemään tunnaria ja ruutua. Eka tunnari yritelmä oli aika häsellystä. Tyttö ei tuntunut oikein tajuavan, että siinä oli ne haisteltavat kepit. Lähetin muutaman kerran tytön kapuloille ja helpotin asiaa siirtymällä lähemmäs niitä. Ensin Nake bongasi vähän matkan päähän unohtuneen noutokapulan ja toi sitten sen. Noutamisen mielikuva oli siis kyllä mielessä. Seuraava yritys meni siihen, että Tepa juoksi kapuloille ja viskasi ilmaan ensimmäisen eteen tulleen kapulan. Kolmas kerta sitten onnistui ja oikea kapula löytyi.
Välissä kokeiltiin ruutua. Ajattelin testata osaako Teri etsiä ruutua ilman kosketus alustaa. No se nyt ei ihan toiminut. Kävin sitten näyttämässä ruudun ja homma alkoi pikkuhiljaa sujua. Lopuksi sitten kokeiltiin osaako tyttö korjata ruutua, jos menisi vikaan ja se meni ihan kivasti. Ääntä ruutua tehdessä kyllä välillä löytyi.
Ruudun jälkeen tehtiin vielä yksi tunnari, vähän rauhallisemmassa paikassa. Se meni hyvin! Tepa haisteli hyvin ja nosti heti ensimmäisellä oman kapulan. Taitava tyttö! Liikkeen omaisesti ei liikettä tehty vaan vein itse oman kapulan riviin.

Illalla tokosta tullessa sai Tepa nauttia kakusta joka oli tällä kertaa kumottu cesar-rasia, jonka päälle kaavin purkillisen laktoositonta kermaviiliä. Yhdeksää nakkia en edes yrittänyt kakun päälle tunkea vaan tökkäsin päälle possun saparon, sen kaikkein käyrimmän minkä pakkauksesta löysin. Mietin myös pienten herkkupalojen asettelua kakun päälle ysin muotoon, mutta laiskuus ja sopivien palojen puute muutti suunnitelmaa.

Pakollinen posetus

Ensi maistelut

Nenä ihan kermaviilissä :)

Nam, nam, nam...

Vapailua
Edellisenä viikonloppuna Nake pääsi maistamaan vapautta mökille. Parina päivänä käytiin mökillä ja metsässä kävelemässä. Ensimmäisenä Teri kävi tietenkin etsimässä naapurin pois heitetyt hauenpäät ja niitä hän sitten välillä mussutteli. Juoksentelu oli taas Tepasta mukavaa ja sehän se oli suosituin askellaji hangessa edetessä. Tasaisella tiellä tyttö malttoi jo sitten ravaillakin.
Verkoilla Nake pääsi myös käymään ja hyvänen aika taas sitä mekkalaa, kun kala avannosta nousi. Vinkuminen ja haukunta siis raikui niin että kaikki varmasti tiesi, että Tepa oli kalassa. Vähän päästin tyttöä haukia katsomaan ja heti niitä yritettiin käpälöillä lähemmäs suuta vetää.

Sellaisia oli Naken synttäri touhut. Tässä vapailu kuvia. Buff!

Loiks

Jipii! (Piti leikata kynnet tämän kuvan nähtyäni..)

Ympäristön tarkkailua

Taas mennään!

Kiven päältä löytyi myös tarkkailu paikka

Tepa ja jääpuikot

Taas pääsi "kilometri-kieli" kuvaan

Autossa väsymys iski