Oman elämänsä sketsihahmo

Eli Teri. Tai tiedä sitten onko hän enemmänkin minun elämäni sketsihahmo, mutta kyllä tytöllä tuntuu itselläänkin hauskaa touhujensa kanssa olla. Touhuillaan ja tempauksillaan Tepa hauskuuttaa yleensä lähinnä minua ja sitten on niitä juttuja, että vain minua. Voin toki ymmärtää ettei kadonneet pizza palat ja rinkelit kauheasti niiden omistajaa miellytä, ainakaan sillä hetkellä.

Minusta tuntuu että Teri keksii aina jotain uutta ja omalaatuista. Jokaisen mielestähän se oma koira on erityinen, mutta luulen että Naken omalaatuisuuden on huomannut myös moni muu. Välillä istutaan keskellä lumihankea murjottamassa, kun yksin jäänti ei juuri sillä hetkellä miellytä ja välillä keksitään vaikka minkälaisia tempauksia, jotta haluttu huomio tulisi saavutetuksi.

Terin talentti, kakka puussa. Oli niin tuhtia tavaraa, että itse teko päivänä otettu kuva tuhosi puhelimen muistikortilta kasan kuvia, niin piti sitten tehdä uusi dokumentointi reissu. Tämän seurauksena kakka on jo luminen, mutta vieläkin kiinni puussa ;)

Toko koe

Käytiin Terin hauskuutta esittelemässä sunnuntaina Kuopiossa meidän ensimmäisessä avoimenluokan kokeessa.
Paikkamakuu 0: Ennen kokeen alkua erehdyin sanomaan, ettei minua haittaa jos Teri tässä liikkeessä vähän nuuskuttelee, kunhan ei vaan vingu. Telepatian pahulainen ilmeisesti toimi ja niin meni homma nuuskutteluksi. Alkuun Tepa otti tosi hienon kontaktin ja tipahti ekalla käskyllä alas. Hienosti tyttö myös jäi paikalleen. Jonkin aikaa suojassa olon jälkeen erän toinen osanottaja kysyi oli erä toinen koira minun ja vastasin tietysti kieltävästi. Sitten hän kysyi mikä koirista oli minun ja samalla hetkellä tuli käsky käydä kytkemässä koira.
Siinä Tepa seisoskeli ja nuuskutteli varmaan pari metriä toisten riviä etenpänä. Menin takaisin suojaan ja sanoin "Tällainen koira minulla on" :D Viereinen koira oli kuulemma ihmeissään neidin touhuja katsellut ja sen takia piti tyttö kesken pois hakea. Tuomarin mukaan Tepa oli unohtanut missä ollaan ja oli ihan hajujen viemää.
Seuraaminen 6: Liikkeelle lähtöön Nake tarvitsi kaksi käskyä, siitä pois kaksi pistettä. Suurin osa matkasta taisi myös mennä edellisten jälkiä haistellen ja siitä lähti sitten nuo toiset kaksi. Tätä vähän aavistelin, kun ei olla hallissa treenattu että hajut voi viedä voiton. En kyllä muista koska oltaisiin näin huonosti pisteitä seuraamisesta saatu.
Liikkeestä maahan 8: Liike oli muuten tosi hyvä ja haistelua ei enää ollut, mutta liikkeelle lähtöön tarvittiin taas se toinenkin käsky.
Luoksetulo stopilla 9: Tämä oli se liike jonka onnistumista eniten epäilin, vaikka sainkin tytölle ennen koetta pari hyvää stoppia. Hienosti Teri jäi ja lähti ekasta kutsusta. Pysähtymis käskyn jälkeen tuli yksi loikka, mutta muuten aivan tytön tason ylittävä stoppi! Hieno luoksetulo siitä sivulle, toin nenällään Nake tökkäsi kättäni viereen tullessaan ;) Mutta olen niin onnellinen tuosta stopista!!
Liikeestä seisominen 9: Hienosti Tepa lähti mukaan, tällä kertaa jopa sillä ekalla käskyllä. Pysähtymisestä en luonnollisestikaan tiedä, kun en sitä nähnyt. Siinä neiti kuitenkin minua odotti hienossa asennossa, eikä taakse paluukaan tuottanut ongelmia, kun ei katsonut häneen päin. En siis tiedä haisteltiinko siellä taas matkan varrella, mutta jostain ne pisteet lähti. Tuomari sanoi, että selvästi näkee koirasta, että hän osaa, mutta tällä kertaa nenä vaan vie.
Nouto 7: Teri lähti hienosti vasta käskyn saatuaan kapulalle. Takaisin tullessa kapula kuitenkin jostain syystä tipahti tytön suusta? Ilman erillistä käskyä Nake kuitenkin kapulan nosti ja palautti sen sivulle vinoon pa:han.
Kaket 7: Hienosti tyttö jäi ja suoritti kaikki liikkeet napakasti ja ensimmäisillä käskyillä. Mutta.. tuomarin sanat kertokoon mistä piste menetykset johtui: "Se liikkui taaksepäin. Yleenä ne liikkuu eteenpäin, mutta tämä kyllä liikkui taaksepäin!?" :D Oma ihana omintakeinen Nakeni! Miksipä sitä kaikki pitäisi tehdä niin kuin muut tekee? Kyllä meillä on ihan omat ongelmamme.
Estehyppy 10: Tämä liike onnistui hyvin :) Tepa lähti ja hyppäsi käskystä. Hieman ehkä taas nenä kävi, ennen kuin tyttö malttoi istua. Takaisin hyppy oli hyvä (pienellä into vinkaisulla maustettuna) ja suoraan perusasentoon.
Kokonaisvaikutus 8: Tässä taisi taas tulla muistaakseni siitä kommenttia, että se nenä vie. ;)
Yhteispisteet 136 eli 3-tulos 

Hypyt Terin tyylillä

Koominen toilailu jatkui tänään harjoituksissa, kun tuli aika suorittaa hyppy este. Aikaisemmin jo totesin, että Tepalla alkaa pikku hiljaa vire laskea ja mietin jo pois lähtöä, mutta kun se este paikalle ilmestyi, olihan sitä vielä otettava.
Ensimmäisen hypyn Nake suoritti niin, että kääntyi heti hypyn jälkeen ja päätyi sen sivulle istumaan. Toisella kertaa hypyn jälkeinen istuminen jäi taas kovin vinoksi, eikä takaisin hyppy onnistunut. Sitten hyppy ei ottanut onnistuakseen lainkaan, vaan tyttö päästi erilaisia vinkumis-kurlaus äänteitä. Eihän siinä muu auttanut, kun heittää herkku seuraavalla kerralla suoran yli käskyn yhteydessä ja niin meni Nake yli.
En enää edes muista oliko seuraavalla kerralla muuta ongelmaa, kun että halusin odottaa hetken ennen kehumista tytön ollessa toisella puolella ja silloin neiti suoritti maahan menon, jonka jälkeen hän nousi takaisin istumaan.
Sitten oli vuorossa seuraavanlainen suoritus. Teri hyppäsi hienosti ja annoin istumis käskyn. No ilmeisesti tyttö päätti hieman oikaista asiaa ja hyppäsi samantien takaisin ja istahti vasta esteen väärälle puolelle. En kai minä voinut siinä muuta kuin nauraa.
Lopuksi saatiin kaksi hyvää suoritusta, joista palkkasin välissä esteen taakse ja lopuksi pa:ssa. Näihin onnistumisiin olikin taas hyvä lopettaa :)


Tällaista on elämä tuon koomikkoni kanssa. Eihän näitä juttuja voi liian vakavasti ottaakaan. Ja koska niin kovatsi tykkään laittaa tänne Tepan kuvia, niin niitä sitten vielä tämän pitkän tekstin jatkoksi.

Taas löytyi vauhtia

Tepan "saalis"

Saalis tippui ja aiheutti u-käännöksen

Hyökkäys!

Olikohan liian pieni tyyny?

Seuraavana päivänä hurja meno jatkui

Välillä piti näyttää jopa moottorikelkkauralle kieltä

Teri ikääntyy

Teri juhlii tänään syntymäpäiviään, järjestyksessään kahdeksansia. Niin se aika vaan menee. Eihän tyttö vielä mikään vanha ole, pari viikkoa sitten häntä luultiin taas ihan nuoreksi koiraksi. Ei kaukana ole sekään päivä kun sain taas kuulla kysymyksen "Se taitaa olla vielä ihan pentu?" Tepa on vaan niin kauhean nuorekas ja innokas, kun sopivan oloinen leikki kaveri löytyy ;)

Tämä on muuten jo (vasta?) sadas julkaistu teksti Terin elämästä, joten sitäkin on varmaan varmaan jollain tavalla syytä juhlistaa? Innokkaimmat bloggaajat saavat varmaan saman luvun täyteen jo paljon aikaisemmin, mutta mihinkäs meillä Naken kanssa olisi kiire ja tekstejä tulee sitä mukaan, kun inspiraatiota löytyy. Viime tekstin julkaisun jälkeen huomasin tämän tasa luvun sattuvan hauskasti Terin synttäri päivitykseen, kun väliinkään ei sitten muuta tullut.

Synttäreitten kunniaksi käytiin tokoilemassa tai no oltaisiin käyty muutenkin, mutta sattui tällä kertaa juuri sopivalle päivälle. Alkuun seuraaminen oli aivan kamalaa ja Nake meni nokka maassa. Minun onneksi kontakti oli päällä juuri sillä hetkellä, kun päästäinen mennä viipotti aivan edessämme hirveää kyytiä. Loppua kohti nenä alkoi onneksi osoittaa jo oikeaan suuntaan.
Nouto kärsi pienestä seisoskelusta, kun neiti päätti jäädä viereen ihmettelemään kapula suussaan. Sitten tytöllä alkoi raksuttaa ja se pyöräytti itsensä pa:han. Kun en huonosta palkannut vaan heitin heti uudestaan, niin juttu sujui taas täydellisesti ja se oli siinä.
Luokse tulon stopit oli taas mitä oli, mutta vaan hyvistä (siis sen tasoisista mitä Teriltä saatoin odottaa) palkkasin ja niistä ei sen enempää.

Tepa sai myös ääni onnittelun minun puhelimeeni, tätini toimesta. Voi sitä ilmettä mikä tytöllä viestiä kuunneltaessa. Seuraavaksi voisin kertoa Terin ajatuksen kulun viestin aikana: "Voi ei, minä kuulen taas jotain ääniä. Tämä ei ole se ääni joka käskee minun syödä mummon pöydälle unohtuneet vesirinkelit pussista. Tämä ei ole myöskään se ääni, kehottaa minua askartelemaan auki lohiöljypullon. Tämä on jokin aivan uusi ääni, jonka merkityksestä en saa selvää. Toivottavasti se ei ole ufojen aliavaruusviesti!!"
Niin kaikkeahan ei voi aina pieni koira ymmärtää ja väärin käsityksiä pääsee syntymään. Ihmisen korviin juhlallinen laulanta oli kuitenkin selvästi tunnistettavissa ;)

Näin alkoi siis Terin yhdesäs vuosi täällä pallon pinnalla ja ufojen viestikin oli vain väärä hälytys. Iltapalaksi tyttö saa vielä nauttia synttäri kakkua.

Passiivista vastarintaa ja edistymistä

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoituksen. Ohitukset ovat parantuneet huomattavasti ja tokossakin on mahdollisesti edistymistä tapahtunut. Lisäksi Teri on osoittanut mieltään passiivisella vastarinnalla.

Vastustaminen tapahtui eräänä aamuna, kun minulla oli menoja enkä jaksanut lähteä tyttöä pitkällä lenkillä käyttämään. Nake siis aavisti tilanteen ja tapansa mukaan halusi haistella kaikki mahdolliset hajut ja pyöriä kaikissa penkoissa. Siinä kävellessä tyttö halusi toki toimittaa myös isommat asiat. Yleensä neidillä on tapana pyöriä hurjasti ympyrää, jotta haluttu kyykistys paikka tulee kokonaan tallottua. Tällä kertaa otettiin kuitenkin myös etutassut kaivuu avuksi ja ihmettelin taas Terin fiksuutta. Kun paikka oli tasoiteltu jäi tyttö paikoilleen seisomaan ja kun mitään ei näyttänyt patahtuvan hoputin neitiä eteenpäin. Siinä olikin sitten seuraavan pyörinnän aika, jonka jälkeen toista takatassua alkoi paleltamaan ja suoritettiin kolmijalka seisontaa. Sitten alkoi mahaa kutittamaan ja piti pyllähtää sitä nuolemaan. Mutta kas siinähän olikin hyvä paikka istuskella ja niin Nake suoristi itsensä, vilkaisi minua ja jäi mielen osoituksellisesti paikalleen istumaan, nokka toiseen suuntaan tietenkin ja keskelle hankea. Lopulta hangesta poistuttiin minun käskystäni ja kylmästä täristen.
Sisälle mennessä Tepa kyllä istui, koska muutenhan ei vapaaksi pääse, mutta istuminen vain tapahtui puoli metriä edessäni selkä minuun päin. Normaali paikkahan on perus asennossa. Piti minun vähän hihnastakin tyttöä taakse päin ohjailla, kun tyttö ei itse olisi halunnut liikkua, mutta sitähän ei Teriltä kysytä haluttaako vai ei. Lopulta kuitenkin sain siis neidin sisälle ja sinne vapautettua.

Entä jos jäänkin tähän istumaan?

Ohituksista
Ensin niihin ohituksiin. Viimeksihän kerroin kuinka Terillä oli hieman vaikeampi jakso takana. Nyt mennään ohitse niin hienosti että meinaa ihan hymyilyttää :) Toisen koiran tullessa vastaan tai kulkiessa toisella puolella tietä neiti haistelee kiltisti tein reunaa tai ottaa kontaktia herkkujen toivossa ja siitähän niitä saa. Voi olla että nyt kun tämän tänne julki tuon, niin tapahtuu taas romahtaminen, mutta nautitaan nyt tästä edes hetken verran.
Eräs ikäväkin sattumus meillä noissa ohittamisissakin oli, kun vastaan eräänä iltana tuli yksi fleksisankari kahden koiransa kanssa ja tietysti ne koirat seikkaili sillä fleksin päässä oman mielensä mukaan. Tepa oli kiltisti penkan puolella ja etsi makupaloja, kun toinen koirista ryntäsi paikalle. Hetken aikaa koirat katselivat toisiaan nenätysten ja eleistä kyllä näki, että kohta on rähinä päällä.
Molemmat seisoivat aivan jäykkinä. Teriä en viitsinyt ruveta kiskomaan, sillä silloin rähinä on taattu. Rähinä siinä kuitekin syntyi ja jostain kumman syystä se fleksisankari tajusi vetäistä koiransa siitä pois. Tepa räyhäsi perään, mutta sain sen rauhoittumaan. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä yhtäkkiä toinen koira hyökkäsi takaisin ja koitti näykätä Nakea nenästä. Hieman tytön kuonosta taisi karvaa irrota, mutta ei onneksi mitään vakavampaa. Ohjasin Teriä edemmäs paikalta ja neiti lähti kiltisti mukaani ilman mitään poukkoiluja. Tarkistelin ettei mistään tullut verta ja jatkettiin matkaan. Fleksisankari jäi koirineen vähän matkan päähän möllöttämään, mitä sillä lie mielessä liikkunut vai liikkuiko mitään??
Tämän tapahtuman jälkeen ajattelin, että nyt otetaan varmaan hurjasti takapakkia, mutta ei. Neiti suorittaa edelleen oikein hienoja ohituksia.

Luoksetuloja
Tokoa olen nyt koittanut Terin kanssa treenata, kun jonkin kummallisen päähänpiston seurauksena ilmoitin meidän ensimmäiseen avoimenluokan kokeeseen. Lähinnä sitä luokse tulon stoppia ollaan koitettu ja välillä saatu jopa onnistumaan.
Lyhyellä matkalla neidillä on hieno stoppi, mutta matkan pidentyessä on eiliseen asti mennyt läpi juoksuksi. Kyllä tyttö selvästi hidastaa käskyn nähtyään, mutta kun se ei oikein riitä. Viime viikolla ohjatuissa treeneissä Teri juoksi ekan läpi, mutta kun saatiin hyvät ohjeen, niin sitten tuli hieno pyähdys. Ohjeeksi saatiin, että koiran etenemä matka on aina sen 10 metriä ja oma etäisyys tähän sitten vaihtelee. Kerran tehtiin sitten niin, että olin vain reilun metrin päässä pysäytys paikasta.
Uljas tavoite minulla oli treenata tätä useasti viikon aikana mutta yhteen kertaan se jäi, silloin löytyi kyllä hienot stopit, mutta olin aika lähellä.
Uusinta yritys tapahtui eilisissä  treeneissä. Ensimmäisellä kerralla tyttö juoksi tarkistamaan pysäytys merkin ja palautin neidin alkuun palkatta. Toisella pysähdys oli oma-aloitteinen jo muutaman metrin jälkeen ja taas palkaton palautus. Kolmas kerta toden sanoo ja tällä kertaa Teri pysähtyi hienosti heti käskyn saatuaan, minulla oli etäisyyttä merkkiin pari metriä. Sitten vielä kerta kiellon päälle, tällä kertaa minulla oli matkaa merkkiin noin kymmenen metriä ja taas pysäytys onnistui! Olin kyllä todella iloinen ja tähän onnistuneeseen suoritukseen olikin hyvä lopettaa.
Noutoa otettiin pitkästä aikaa ja ensimmäisellä kerralla Tepa (vanhasta tottumuksesta?) päätti sännätä aidalle haukkumaan ohikulkevia ihmisiä. Tällä kertaa minun ihmettely aikani oli jo lyhyempi ja tajusin nopeammin karjaista tytön perään ja kas kummaa, hän kääntyi ja lähti tulemaan luokseni. Kun neiti oli melkein luonani ohjaajan kehotuksesta annoin uuden nouto käskyn ja hienosti tyttö sitten kapulan palautti. Toinen kerta heti perään ja tällä kertaa suoritus oli aivan täydellinen :)
Tehtiin me muutakin, mutta niissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista.

Näin tällä kertaa. Katsellaan miten tästä saadaan asioita edistymään :)

Ärrin purrin

Terillä oli tuossa hiljattain taas vaikea ohitus jakso vai voiko sitä edes jaksoksi sanoa, jos kesto on pari päivää?  Kuitenkin.. Yksikään koira ei selvinnyt ilman pientä kommentointia ohi.

Tätä jatkui siis pari päivää ja sitten yhdellä yö ulkoilu kerralla minulla meni totisesti hermot. Terin piti ruveta haukkumaan pitkän matkan päässä kulkevaa koiraa ja tosiaan vielä keskellä yötä. Otin tyttöä valjaista kiinni ja asetuin hänen ja toisen koiran väliin. Haukunta jatkui, kunnes toinen koira hävisi näkyvistä. Silloin Tepa päätti päästää kunnon kidutus ulvahduksen ilmoille, minä pidin siis edelleen valjaista kiinni. Sitten lähdimme kävelemää toisen suuntaan, mutta örinä ja murina vain jatkui. Siinä vaiheessa minä aloin polkea jalalla maata ja hyppiä tasajalkaa (toivon mukaan kukaan ei sattunut ihailemaan kaupungin yötä ikkunastaan). Vähän vielä aikaa Tepa pörisi, mutta hiljeni viimein. Tyttö teki vielä tarpeensa ja sitten menimme nukkumaan.
Seuraavana päivänä varustauduin ulos lähtöön hyvillä herkuilla ja hermoilla. Niistä oli apua ja ohitukset sujuivat todella hienosti. Nyt on tainnut hyviä ohituksia jatkua melkein parin viikon verran :) Välillä toki vieläkin on sellaista ohitettujen koirien perään murraamista, vaikka ne olisivat jo kadonneet näkyvistäkin! Mutta kyllä se taas tästä. Parempaan päin ollaan menossa ja ainahan koulutuksessa näitä notkahduksia sattuu.

Kipeä luu juttu
Naken barffaus on sujunut suurimmaksi osaksi ilman harmeja. Pari kipu kohtausta tytöllä on ollut ja niiden aiheuttajaa olen miettinyt. Olen päätynyt pohdinnan jälkeen syyttämään kovia luita. Sen jälkeen kun tytön ruokavaliossa alkoi olla enempi raakoja poron luita alkoi myös nieleskelyä olemaan. Nyt kun kovat luut on taas jätetty pois, niin oireilukin loppui. Nyt Tepa saa siis broileria ja rustoja. Liha valikoimaa yritän pitää monipuolisena, kun tuo luu puoli nyt meni miten meni. Pitää vielä tehdä sellainen kokeilu, että antaisi kovia luita vaan kerran viikossa jos se ei vaikka aiheuttaisi kipuilua? Tarvittaessa pitää sitten luumurskaa ostaa ruoan joukkoon. Kasvista Teri syökin paljon, kun se on niin hyvää vatsan täytettä eikä aiheuta vatsa oireita.

Viikonloppu retkellä
Viime viikonloppuna Tepa pääsi taas vapaa matkailijaksi mökki maisemiin. Setäni Aatu-pystis oli myös mökillä käymässä ja Teri pääsi yrittämään pyytää poikaa leikkimään. Aatu oli ehtinyt jo juoksennella monta tuntia kun me saavuimme paikalle, joten yritykseksi leikki jäikin vaikka Tepa ihan tosissaan yritti. Muuten tyttö juoksentelikin mukanamme metsä lenkillä ja tutkiskeli luonnon hajuja.

Otettiin pari luoksetulon pysähdy harjoitusta päivällä Naken kanssa. Hyvin tyttö nyt alkoi jarruttelemaan heti merkistä. Ikävä kyllä vauhtia löytyi niin paljon ettei vauhti heti ensimmäisellä yrityksellä pysähtynyt. Oli vissiin neidillä ABS:t päällä, kun pari kertaa tökkäsi ;)
Paikallaoloakin on nyt tullut otettua. Olen ollut niin ilkeä, että Terin on pitänyt tehdä paikka makuu sillä aikaa, kun minä olen hakenut iltapalaa pakastimesta. Tiedän miten suuri kiusaus se on tytölle nousta ja tulla keittiöön, kun rapina kuuluu. Ensimmäisenä päivänä taisin käydä käskemässä tytön kolme kertaa takaisin, seuraavana kaksi ja sen jälkeen ei ole tarvinnutkaan uudelleen käskeä. Nyt kun tyttö pysyy hiljaa paikallaan pakastimella rapistelun ajan olen alkanut seistä aivan hiljaa nurkan takana vaihtelevia aikoja. Välillä olen mennyt heti ja pisimmillään odottanut puolitoista minuuttia.
Pitäähän sitä hiljaisuuttakin harjoitella, ettei tule sitten ongelmia sen kanssa. Seuraava haaste onkin tämän jälkeen siirtää harjoittelu muitten koirien kanssa liikkeenomaiseen suoritukseen. Onneksi tässä on vielä aikaa harjoitella, kun ohjatut treeni jatkuvat vasta ensi kuussa.

Sellaiset olivat Naken uusimmat kuulumiset. Nyt tyttö nukkuu tyytyväisenä mummon tyynyllä takajalkojen varpaat nenässä kiinni :)

Mitähän sieltä löytyi?

Vähän oli miettiväisiä koiria

Aatu innostui juoksemaan pienen pätkän

Matkan varrella vertailtiin kummalla on isommat pystykorvat :)

Teri päätti taas kasvattaa lumiparran

"Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki."-Aaro Hellaakoski

Taikapaita

Terin mielestä on kummallista intoilla uudesta vuodesta, sillä kuka nyt sellaista pauketta haluaisi vapaaehtoisesti kuunnella? Ikävä kyllä asia on tytön kannalta niinkin epämieluinen, että sitä tekee monikin ihminen.

Edellisten ilotulitusten ja rankan pauke syksyn ansiosta tämä aihe huolestutti kyllä minuakin. Mietin miten saisin vuoden vaihteen ajan järjestettyä mahdollisimman miellyttäväksi neitiä ajatellen. Muutama päivä ennen aattoa katsoin video pätkän jossa neuvottiin miten paukkuaran koiran oloa voi helpottaa ja siinä esiteltiin tuote nimeltä "Thundershirt". Tuo paita jäi mieleeni kummittelemaan ja mietin voisiko siitä todella olla hyötyä.
Uuden vuoden aattona päätin lähteä katsomaan olisiko naapuri kaupungin eläinliike auki ja olisiko siellä paitoja. Auki oli ja löytyi vielä Terin kokoinen paitakin. Niin tyttö sai sitten pitää taikapaitaa päällänsä aattoillan. Lisäksi apuna oli totuttuun tapaan feromoni suihke.
Ensimmäiset paukahdukset kuuluivat heti kuuden jälkeen. Neiti oli nukkumassa nojatuolissa ja paukkeen jatkuessa hän nousi asiaa ihmettelemään. Tyttö hypähti tuolista ja oli tulossa luokseni ihmettelemään asiaa jolloin päätin antaa hänelle pakkasesta luun järsittäväksi. Omaan häkkiinsä Tepa menikin luutaan järsimään ja lutkuttamaan :)
Ilta meni Terin osalta luuta syöden ja vain rakettien paukkuessa aivan lähellä piti neidin poistua hetkeksi sängyn aluksen tuomaan turvaan. Siellä tyttö pötkötteli pauketta kuunnellen, mutta mitään tavanomaista tärinää ja läähättelyä ei ollut havaittavissa. Sängyn alta neiti sitten ilmestyi takaisin luun syöntiin "vahingossa" tippuneiden herkkujen avustamana. Kun raketit olivat naapurustosta oletettavasti loppuneet lähti Tepa ilman houkutteluja käymään ulkoilemassa! Tämä oli todella kummallista, sillä yleensä tyttö ei vapaaehtoisesti ole uudenvuoden aikoihin lähtenyt ulos edes seuraavina päivinä.
Jossain oli tuosta taikapaidasta käyty keskustelua ja sen tehon uskottiin osittain johtuvan omistajan rauhallisuudesta uskossaan paidan toimintaan. Voin kyllä sanoa että ei meillä! Minä olin varmasti paljon jännittyneempi kuin Tepa ja salaa silmäkulmastani koitin häntä tarkkailla.

Vatsa asiaa
Teri on nyt barffaillut aika hyvällä menestyksellä. Vähän piti järkevää eväitten anto järjestystä hakea, kun tytöllä alkoi olemaan tyhjän mahan oksentelua aamuyöstä liha-aterian riittämättömän määrän takia. Niinpä siirsin lihaisen luun syönnin iltapäivästä iltaan ja sillä ongelma korjaantui.
Hyvin on Terin vatsa voinut, tähän päivään asti. Tänään sitten oli luvassa pitkästä aikaa kipu kohtaus. En tiedä johtuiko se siitä, että ruokamäärä on nyt vähän heitellyt ja eilen jäi matkustamisen takia yksi ruoka välistä. No nyt saa neiti taas vähän aikaa vatsan suojalääkettä ja sitten katsotaan jatkoa. Näin mahdollisia kokeita ajatellen tiedän nyt ainakin, että tuon doping-aineen voi hetkeksi tauottaa.

Tällainen on ollut Terin vuoden aloitus. Viime vuoden loppupuolella tyttö pääsi muuten viettämään taas vapautta ja siitä vielä pari kuvaa tänne nähtäväksi :)

Vauhdin huumaa

Hauskaa näkyi taas olevan :D

Kiipeäminen jäi kesken hyvän tuoksun löydyttyä

Muutoksen tuulia ja tokoa

Aikaa onkin päässyt vierähtämään viime kirjoituksesta, mutta ei se mitään päivittelen nyt viime aikaisia tapahtumia :)

Luoksetulon stoppi ja muita liikkeitä
Ensin tokoon.. Meidän on tullut lähiaikoina kovin vähän treenailtua tätä mukavaa lajia, kun on ollut kovia pakkasia ja milloin mitäkin. Nyt kuitenkin tiistaina päästiin taas treenaamaan :)
Paikalla oli vain yksi kouluttaja, joten alkuun tehtiin liikkeitä ryhmässä ja loppuun jokainen sai vielä halutessaan ottaa jonkin liikkeen yksinään.
Otettiin Tepan kanssa pari ihan lyhyttä pätkää maassa oloa, niin että minä olin kokoajan näkyvissä. Hienosti tyttö pysyi ja otinkin hänet parin kerran jälkeen jo pois rivistä. Sitten otettiin seuraamisia. Neiti oli aluksi ehkä hieman kuutamolla, mutta loppua kohti oli asenne jo paljon parempi ja seuraaminen oikea paikkaista. Vapaaehtoisesti sai tässä välissä tehdä muutaman askeleen siirtymiä ja kyllähän me Terin kanssa niitä tehtiin. Kolme oikealle, kolme taakse ja kaksi vasemmalle. Voi että miten hienosti meni taaksepäin siirtymätkin vaikka ollaankin tähän mennessä otettu niitä maksimissaan kahdella askeleella!

Jääviä otettiin kaikkia mahdollisia. Ensin maahanmenot, jotka olivat taattua Teri laatua eli heti tyttö tipahti ja pysyi hienosti maassa myös takana käynnin aikana.
Seisominen oli todella hyvä ensimmäisellä kerralla ja taakse paluussakin tyttö tojotti jalat tiukasti paikoillaan. Toisella kerralla ei sitten tyttö meinannutkaan pysähtyä. Kaksi käskyä piti antaa ja sitten vasta meni asia jakeluun. Olisi tietysti pitänyt jättää se toinen kerta tekemättä, kun ensimmäinen meni niin hyvin. No jälki viisas on tietysti hyvä olla..
Viimeisimpänä koitettiin istumista, mitä ei oltu Terin kanssa koskaan aikaisemmin tehty. Ajattelin että kokeillaan nyt ensin suoraan liikkeen omaisesti ja sitten katsotaan miten alusta lähdetään liikettä kunnolla rakentamaan. Ei sitä kyllä tarvinnut sen enempää rakennella, kun neiti istua napsahti heti käskyn kuultuaan molemmilla kerroilla ja malttoi istua myös silloin kun otettiin takana käynti mukaan :) Mainio koiruus! Toisaalta istumistahan on kyllä tullut jo pienestä asti harjoiteltua.

Viimeisenä ryhmäliikkeenä otettiin luoksetulo kujan läpi. Ennen sitä Tepa kyllä ehti suorittamaan aidalla haukkumisen, josta se tuli vasta toisella kutsulla pois. Ehkä pitäisi ensi kerralla karjaista kunnolla, jos tyttö saa moisia aatteita päähänsä? Siinä kouluttajakin ihmetteli tytön käytöstä, kun se muuten tekee niin mielellään juttuja minun kanssani. Mutta siis luokse tuloon. Neiti jäi nätisti ja tuli heti ensimmäisellä kutsulla suoraan perussentoon vaikka luosetulo olikin haukkuma-aitaa kohti. Hienosti tyttö myös malttoi istua ja olla kontaktissa, kun muut tekivät luoksetulonsa.

Yksilö liikkeenä otimme luoksetulon stoppia, missä tuli taas hyviä huomioita. Ensiksikin minun käteni on päättänyt ruveta jäämään pysäytyksessä eteen ojennetuksi. Kummallista, johtuisikohan se niistä Terin suorittamista luvattomista läpijuoksuista? Lisäksi sain tietooni, ettei käsimerkki ole ehkä tarpeeksi terävä ja se saattaa vaikuttaa asiaan. Näistä viisastuneena tein lyhyen ja terävän käsimerkin ja neiti pysähtyi heti kuin seinään. Nyt on siis harjoiteltava matkan lisäksi oman kehon hallintaa.
Onnistuneet treenit oli kaiken kaikkiaan ja pääasia tietysti, että itselle jäi niistä hyvä mieli :)

Muutoksia
Terin ruokavalio on saanut viime aikoina kokea muutoksia, kun olemme päätyneet kokeilemaan barffaamista. Ilman tytön vatsa oireita tuskin olisi tällaista tullut koskaan kokeiltua, mutta asiaa mietittyäni ja lääkärin kanssa aiheesta keskusteltuani päädyin tähän ratkaisuun. Aluksi aloitimme broilerin siivillä ja tutulla puuro liha sekoituksella. Nyttemmin Teri on saanut myös hieman kalaa ja kasvissosetta sekä rustoja ja ydinluita. Seuraavaksi olisi tarkoitus lisätä erilaisia liha aterioita neidin ruokavalioon.
Pari kertaa on neidillä aamulla ollut tyhjän mahan oksentelua, mutta uskon sen johtuvan minun liian hyvistä unenlahjoista, kun en ole itseäni tarpeeksi aikaisin saanut ylös. Yksi oksennus kerta sattui tytön ollessa hoidossa, mutta reippaana ja fiksuna tyttönä Teri oli mennyt kylpyhuoneeseen oksentamaan. Tästä käytöksestä kyllä saa olla todella ylpeä vaikka se opittua onkin :) Bonuksen Tepa oli vielä ryöminyt kylpyhuoneeseen lasi oven ali, jossa rako on ehkä jotain 25 senttiä!
Muuten ruokinnallinen muutos on sujunut hyvin, eikä Tepalla ole ollut yhtään kipukohtausta sen aikana :) Ja luonnollisesti kaikki ruoka on hyvin maistuvaa

Toinen muutos täällä on tapahtunut säässä, niin kuin muuallakin Suomessa. Ihana lumi on vallannut maan pinnan ja puittenkin oksat. Teriltä on tämän asian johdosta lähtenyt ainakin neljä vuotta henkisestä iästä pois. Maassa pitää pyöriskellä ja tehdä lumienkeleitä. Lisäksi lumen innoittamana voi jopa riehaantua leikkimään tai taistelemaan lelun saannista. Koska lumi on kevyttä pakkaslunta yksi asia ylitse muiden on pään lumen alle työntäminen ja siellä tuoksujen tutkiminen. Myöskin lumeen jo peittyneet jäljet löytyvät helposti.
Tuossa pään hankeen työntämisessä on vain se huono puoli, että lumenpinnalla tapahtuneet asiat jäävät huomaamatta. Tai no miten sen nyt ottaa, ehkä kaikkea ei ole tarkoituskaan huomata. Eilen pysähdyin Terin hankeen kaivautumista odottelemaan ja huomasin jonkin pienen liikkuvan kauempana rannalla. Jäin sitten sen touhuja tarkkailemaan ja huomasin en olevan kärppä valkoisessa talviturkissaan. Koskaan aikaisemmin en ole kärppää luonnossa nähnyt enkä odottanut nytkään näkeväni keskellä kaupunkia vaan siinä se puuhaili, välillä nousten kahdelle jalalle tähystämään. Välillä kärppä uskaltautui lähemmäs ja pelästyi sitten maton tamppauksen ääntä tai Naken ravistelua. Lähimmillään tuo veijari taisi olla 4-5 metrin päässä. Tuijotin sen touhuja ainakin viiden minuutin ajan kunnes oli aika lähteä liikkeelle, kun Teri alkoi osoittaa palelun merkkejä ja kärppäkin sujahti taas lähemmäs rantaa musta hännänpää vilahtaen.

Tällaista tällä kertaa. Katsotaan josko tulisi taas tarvetta päivitellä kuulumisia vähän tiheämmällä välillä :)

Tahti Tepan tassujen

Kun ensi lumi tavoittaa maan minä innostun aina kovasti ja halu päästä katselemaan lumi kuvia on kova. Niin kukapa lumesta tykkäävä ei lumi kuvia mielellään katselisi? Minä kuitenkin tykkään katsella hieman erilaisia kuvia, nimittäin kuvia Terin tassun jäljistä. Jotenkin on vaan hienoa huomata jäljet puhtaalla hangella. Jäljistä on mielenkiintoista myös tarkkailla millä askel lajilla muut koirakansalaiset ovat olleet liikenteessä. Maa on nyt oikeasti aivan paljas eikä tassujen jälkiä ole näkyvissä, mutta ei hätää kyllä minulta Tepan askelluksesta kuvia löytyy ;)

Peitsauksen jäljet

Naken ravi

Ravi pienellä sivu askeleella ;)

Ja hanki hyppyjä :)

Pupu liikennettä
Eilen kohtasimme ulkoillesamme kohtalaista pupu liikennettä. Liikkeellä oli kaksi eri loikkijaa, jotka sattuivat matkamme varrelle. Ensimmäisen Teri huomasi, kun sille asiasta sanoin tai ainakin luulen että huomasi. Ainakin pupun jäljet tuli pikaisesti nurmikolta haistettua. Loikkija ei kuitenkaan aiheuttanut sen suurempaa tunteen purkausta vaan matka jatkui normaalisti.
Seuraava pupu odotti meitä tiellä istuskellen. Tämäkään kaveri ei aluksi aiheuttanut suurta reaktiota, mutta kun se oli loikkinut tietä myöten jonkin aikaa edellämme heräsivät Tepan metsästäjän vaistot, yllättävän vaimeasti kylläkin. Jonkin verran oli pupukiihkohaukuntaa ilmassa, mutta vetämistä ei. Ahkerasti tyttö pupua jäljesti sen jälkeenkin kun loikkari oli jo pusikkoon livahtanut. Tällä kertaa jäi kuitenkin saalis saamatta.

Toisen ilo on toisen tuska
Tänään oli kaupungissamme joulukauden avajaiset ja siihen liittyvä tori tapahtuma Me emme Tepan kanssa pahemmin tapahtumassa viettäneet aikaamme. Lenkin yhteydessä kuljimme kyllä alueen läpi, mutta porukkaa oli niin kamalasti paikalle että taisi meitä molempia hieman jopa ahdistaa. Äkkiä siis kotiin ja valmistautumaan pahimpaan eli ilotulitukseen.
Heti sisälle päästyämme annoin Tepalle luun pureskeltavaksi ja aloin suihkia feromonia ympäri tytön häkkiä ja muuallekin asuntoon. Haihdutin meillä onkin nyt ollut jo jonkin aikaa seinässä.
Mitään tarkkaa tietoa ei ajasta ollut, mutta jotenkin ajattelin että tuollainen tapahtuma on loppu puolella ja niin se sitten olikin. Kun paukutus alkoi olin itse keittiössä ja tulin sieltä Terin menoa katsomaan. Neiti oli mennyt omaan häkkiinsä ja katseli sieltä pelästynein silmin paukkeen suuntaan. Laitoin musiikkia kovemmalle ja hain possunkeuhkoa taskusta kokeilu mielessä. Annoin Nakelle ensimmäisen palan ja kas kummaa sen pystyi jopa syömään!! Niin siinä sitten syöttelin järkyttyneelle tytölle herkkuja. Lopulta aloin ripottelemaan murusia Tepan nepan eteen, niin että neiti sai hieman käyttää nenäänsä ne löytääkseen ja kyllähän se nenä toimi :)
Paukkeen jälkeen Tepa kykeni käymään keittiössä, mutta palasi sen jälkeen pilkkimään häkkiinsä välillä tosin hermostuneesti ikkunaa kohti vilkuillen. Kun Nake viimein nukahti ajoi hänet ylös odottamaton kaasu purkaus. Tyttö pieraisi oli todella järkyttyneen näköinen ja tuli luimistellen viereeni istumaan. Purkaus kyllä kuulosti aivan pyöränkumin tyhjentymisen ja paineilman sekoitukselta, joten ihmekös tuo. Vielä tähän mennessä ei oli tyttö uskaltautunut takaisin häkkiinsä.

Näin tällä kertaa. Nyt vain toivomaan, ettei päivän kuhistukset saa Terissä aikaan vatsanväänteitä.