Ja niin Teri kohtasi pentujengin

Vaikka oma elämä tuntuukin välillä siltä ettei mitään koskaan tapahdu, niin Terin elämässä kyllä tapahtuu. Hiljais eloon saatiin piristystä kun kutsu kävi koira-äitiä ja pentuja vahtimaan ja eihän me siitä tietenkään kieltäydytty. Niinpä siis lagun nokka kohti tärkeää tehtävää.

Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.

Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.

Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.

Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..

"APUA!! Pentujengi hyökkää!"


"Tuossa on taas yksi.."