Rauhoittava signaali

Terille tuntuu tällä hetkellä stressiä aiheuttavan tuo vaatetus. Suurin ongelma ei ole pukeminen vaan ylättäen riisuminen. Asian huomaa tytön ilmeestä ja kuulee sydämen jumputuksesta. Ihan oikeasti, syke kuuluu todella kovana, niin kuin pumppu takoisi kylkiluihin hirveätä tahtia.

Hyvä juttu tuommoinen taonta ei ole, mutta onneksi sitä ei ole kuin vain tytön oikein kovasti jännittäessä. Piti siinä vaatteita Tepalta riisuessa kuitenkin miettiä, että miten hänet saisi rauhoitettua.
Juttelin rauhallisesti ja samalla kokeilin rinta kehää (kuuli sen kyllä kokeilemattakin) vähän ajan päästä syke laski. Paukutus jatkui kuitenkin vielä nutun pois oton jälkeenkin. Seuraavalla kerralla neitiä riisuessani taas mietin miten tilanteen saisi rauhoitettua ja mieleeni tuli maailman yksinkertaisin keino, rauhoittavat signaalit.  Niinpä siis aloin haukotella ja kas kummaa syke laski nopeasti. Onneksi on tuoda aihetta joskus tullut tutkittua, minkä lisäksi Teri puhuu todella hyvin koiraa :)
Muutaman haukoittelu kerran jälkeen tilanne on nyt jo paljon parempi eikä syke enää joka kerta "kuulu läpi". Teri saattaa välillä jopa yhtyä haukoitukseen.

Haukoitus! Taltioitu vuonna 2007

Yllätys hyökkäys

Kun nyt pakkanen on hiukan hellittänyt, niin ollaan päästy neidin kanssa taas suorittamaan pitempiä ulkoiluja. Tänään meillä olikin aamulla lenkillä hieman erilainen tapahtuma. Kaikki alkoi, kun sivu polulta oli meidän käyttämällemme polulle tulossa nainen kolmen Tepaa hieman pienemmän koiran kanssa. Koirat haukkuivat neidille heti nähdessää ja Teri niille vastasi parilla haukahduksella. Haukahduksien jälkeen tyttö tuli viereeni makupalan toivossa jatkaen matkaansa hiljaa ja nätisti.

Pienen matkaa kuljettuamme alkoi takaamme kuulua huutoa ja mieten uskallanko sinne katsoa. No pakkohan se oli, kun pahinta pelkäsin ja niin sain huomata, että meitä kohti pinkoo koira hihna perässään ja nainen huutaa jostain kauempaa "Se pääsi vahingossa irti".

Koiran lähestyessä menin Terin ja sen väliin seisomaan ja kumarruin koiraa kohti, se pysähtyi. Karkuri alkoi haukkua ja samalla myös Tepa. Komensin tytön hiljaiseksi ja käännyin uudestaan karkuria päin. Tällä kertaa polkaisin pari kertaa kevyesti maata ja aloin lähestyä koiraa, edelleen sitä kohti hieman kumartuneena, jolloin koira lähti juoksemaan takaisin omistajansa luo. Välillä karkuri vilkaisi meitä, mutta lopulta kai päätti että näytän liian uhkaavalta. Ahdistavana asianahan koira sen kohti kumartelun kokeekin. Tapahtuman jälkeen Tepa lähti kiltisti mukaani ja luulin näkeväni että nainenkin sai koiransa kiinni.

Onneksi näyttää siltä ettei tytölle jäänyt traumoja takaa päin hyökkäilevistä koirista. Haukkoittelu harjoitukset jatkuvat :)