Tepan hätäilmoituksia

Tepa on nyt kunnostautunut tokossa tai sitten minä olen oppinut häntä taas oikein opettamaan. Eikä pois voi todellakaan sulkea kaikkia hyviä neuvoja, mitä on treeneissä saatu. Muuten elämässä Teri on päättänyt ilmaista hätään ei niin toivotuilla tavoilla.

Kielletty on hyvää, luvallinen ei?
Aloittakaamme kertomukset tällä kertaa Tepan hetkellisestä visiitistä auton takapenkille. Tapaus sijoittuu erääseen kylmään päivään, jolloin päätin lähteä suorittamaan sellaista pakollista tehtävää kuin kaupassa käynti. Ajatuksena oli käydä katsomassa auton sen hetkinen jäätymispiste ja käyttää Nake samalla tarpeillaan.
Menimme siis autolle joka oli jo muutaman tunnin ollut lämmityksessä piuhan päässä. Yritin avata auton ovia, mutta suurin osa niistä olikin aika tiukasti jäässä. Myös takaluukku oli jäässä. Sain apukusin oven vetäistyä auki ja totetin, että auton päällä oleva sulamaton lumi aiheutti ikkunoiden sisäpuolelle pientä jään muodostusta. Koska päätin putsata lumet harjalla, takakontti oli jäässä ja tyttö hihnan päässä katsoin parhaaksi istuttaa neidin puhdistuksen ajaksi apukuskin paikalle.
Putsailin siinä autoa ja huomasin Tepan siirtyneen takapenkin puolelle ja tutkailevan siellä innoissaan jotain. Koputin ikkunaan ja viidennellä kerralla sain tytön havahtumaan puuhiltaan ja lopettamaan ne.. Tai niin minä luulin. Kun olin saanut auton putsatuksi ja katsoin toisen puolen ikkunoista huomasin tytön saaliin, jäniksen nahan. Toisen puolen ovet olivat jäässä, joten kiireellä juoksin toiselle puolelle autoa ja aloin kiskoa Nakea pois nahan kimpusta. Ehkä puolet siitä puolikkaasta nahasta oli jo iloisesti matkalla kohti Terin vatsalaukkua. Eihän siinä sitten muuta kuin neiti sisälle karvaista nahkaa sulattelemaan. Mitään oireita tuosta aterioinnista ei rautamahalle tietenkään tullut.

Tämä tapahtuma saa minut hieman ihmettelemään erästä asiaa. Se on niinkin uskomaton, että kaupasta ostetut jäniksen korvat eivät oikein tahdo Nakelle maistua. Kylä tyttö ne mielellään ottaa, mutta rauhassa ne saavat parin rouskauksen jälkeen lattialla lojua. Silloin tällöin Terin ollessa oikein hyvällä päällä häviää korvista osia. Viimeisimmäksi antamani jäniksen korvat viettivät aikaa lattialla kolmen päivän verran ennen kuin ne oli olivat päässeet matkalle Tepan ruuansulatusjärjestelmän halki. Kummallista, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tuo herkku ei tytölle maistunut.

Hädän hetkellä
Keskiviikkona tokoon mentäessä oli auton kanssa taas sama tilanne eli takakontti oli jäässä. Niinpä Tepa sai matkustaa apukuskin jalkatilassa. Tällä kertaa lumen putsauksen ajaksi Naken autoon jättäessä jätin laukun keskikonsolille niin ettei tyttö henkisen esteen vuoksi edes yrittänyt mennä takapenkille jänön nahan seuraan. Sen syönniltä siis vältyttiin.
Kun pääsimme hallin pihaan oli kontin luukku jo ehtinyt sulaa ja sain treenihäkin sieltä ulos otettua. Jätin tytön kuitenkin vielä autoon odottamaan häkin pystytyksen ajaksi. Kun palasin autolle huomasin sen välkyttävän vilkkuja. Yritin vedellä vilkkuvipua edes takaisin, mutta vilkutus ei loppunut. Sitten huomasin, että auto vilkuttaa vilkkujaan molemmilla puolilla. Pienen hämmennyksen vallitessa lopulta huomasin keskikonsolissa punaisena loistavan suuren nappulan. Tepa oli päättänyt ilmasta ihmisille "Nyt on hätä, minut on yksin jätetty autoon odottamaan!" Aika ovelaa.

Toinen ei niin miellyttävä hätä ilmaisu kuului tänään kun kävin laittamassa auton lämpenemään. Rappukäytävään palatessani kuulin taukoamatonta kovaa ulvontaa. Kyllä minua sitten ärsytti sellainen mekkalointi aivan älyttömästi. Kiipesin hiljaa rappuset, ulvonnan säestäessä matkaani. Seisoin hetken oven takana ja kuuntelin jatkuvaa ulvontaa, sisäänhän ei auttaisi mennä ennen kuin ulvonta taukoaisi. Hetken asiaa pohdittuani päätin soittaa ovikelloa, jotta saisin Terin ulvonta ajatuksen katkeamaan.
Ovikellon rimpautuksen jälkeen tuli hiljaista. Seisoin jonkin aikaa oven takana kuunnellen hiljaisuutta ja kun aikaa oli kellon soittamisesta kulunut mielestäni tarpeeksi kauan menin sisälle. Riisuin rauhassa ulkovaatteet ja menin päästämään Tepan makkarista kiinnittämättä häneen mitään huomiota.
Illemmalla kävin kaupassa ja jätin koneen videoimaan Terin yksinoloa. Ei minkäänlaista ongelmaa, herkut syötyään tyttö oli asettautunut sängylle lepäämään.

Tästä tein seuraavanlaisen päätelmän: Teri tarvitsee tietynlaisen rutiinin yksin jäädessään, jotta hän osaa asiaan valmistautua ja se rauhoittaa tilannetta. Aiemmin tänään Naken yksin jäädessä lähtö poikkesi aikalailla normaalista sillä radio ei jäänyt päälle, ruoan lisäksi en heittänyt sängyn päälle herkkuja etsittäväksi ja kaikista pahin poikkeus oli kai se, että jouduin komentamaan tytön makuuhuoneeseen. Yleensä Tepa huomaa kun olen lähdössä ilman häntä ja menee omaan häkkiinsä makaamaan.
Toisella lähtö kerralla tein asiat niin kuin normaalista pois lähtiessä. Tuolla kerralla Terin yksin olo olikin sitten se hiljainen ja rento. Tärkeä osa tuota lähtö rituaalia on ainakin minulle myös se, että annan Nakelle häkkiin herkun, kerron minne lähden ja sanon että nähdään kun tulen. Makkarin ovea sulkiessani sanon vielä heipat. Niitä Tepa kyllä tuskin kuulee, sillä kun alan ovea sulkemaan hän suuntaa jo kupilleen syömään. Tiedä sitten onko tuolla rituaalilla oikeasti mitään merkitystä, mutta siltä se minusta tuntuu.

Hyvät treenit
Käytiin tosiaan treenaamassakin silloin kun Teri laittoi ne hätävilkut omatoimisesti päälle. Oli kyllä oikein onnistuneet treenit. Noutoa otettiin niin että vein itse kapulan ja lähetin Naken sitten sen noutamaan. Pieni vinkaisu siinä taisi päästä. Seuraavalla kerralla sain neuvon syöttää tytölle makupaloja ennen käskyä ja se kyllä rauhoitti Tepan menoa. Pari kertaa tein sellaisen "syöttö" noudon ja hyvin onnistui. Kolmen toiston jälkeen en enää uskaltanut noutoa ottaa, koska se selvästi nostaa tytön kierroksia.
Seuraaminen oli nyt oikea paikkaista myös sivu suunnassa eli irtoamista ei tapahtunut. Luoksetuloja otettiin kolme kappaletta ensin läpijuoksu, sitten stoppi josta palkka ja lopuksi liike kokonaisena. Oli kyllä niin hyvät stopit ja vauhti että!
Paikalla makaaminen olikin sitten jotain ihan kamalaa. Teri vinkui, nousi seisomaan ja oli jopa hieman ehtinyt edetä piiloa kohti, kun menin hänet takaisin laittamaan. Seuraavaksi kävin nopeasti piilolla ja kävin tytön siitä palkkaamassa. Seuraavalla kerralla kuului taas selvästi vinguntaanmöllien huono paikallaolo kokemus, jossa ovi paukkui vaikutti taas Terillä tähän hommaan. Ensi kerralla pitää taas tehdä tytön kanssa yksilö paikkamakuita ja kasvattaa hänen luottoaan siihen hommaan. Toivottavasti tämä saadaan taas kuntoon.
Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli niin minulle ja kuin Terillekin. Onneksi tuo paikkamakuu oli aluksi eikä lopuksi.

Tapahtuma rikasta menoa siis jälleen takana. Katsotaan mitä edessä odottaa, Buff!