lauantai 9. elokuuta 2014

Elämää ja eksotiikkaa

Että mitäs koiruuksien elämä on sisältänyt viikon aikana? Ihan normaalia arkea: lenkkeilyä, uimis harjoituksia ja tokoa. Niin kyllä, yllättäen tälläkin viikolla tokoiltu. Lisäksi on ollut vähän erikoisempaa ohjelmaa, kun käytiin tutustumassa koira näyttely hulinaan ja lisäksi Teri harrasti kuurojuoksua pihalla.. Jälkimmäisestä en niin ilahtunut. Ja sitten meillä oli pikku ripaus sitä eksotiikkaa. Jottei kenenkään tarvitsisi jännityksellä odottaa ja selata koko tekstiä läpi, niin voin paljastaa tuon eksotiikan heti alkuun.

Kyllä! Se on aito kaksi kyttyräinen kameli!
Meidän lenkkireitin varrella oli sirkus siellä tuo kaveri olla möllötti. Ensimmäisen kerran nähtiin kyttyräselkä torstai iltana, mutta silloin en kehdannut mennä kaveria kuvailemaan. Ajattelin että seuraavana iltana uskaltaisin käydä kysymässä saako siitä kuvia ottaa. Mutta eipäs näkynyt kaveria seuraavana iltana eikä sitä seuraavanakaan. Minua jo alkoi huolestuttaa, sillä jotkut suhtautuivat hieman epäillen kertomukseen kamelista lenkkireitillä. Sunnuntai oli viimeinen kameli havaintojen teko mahdollisuus, joten suunnittelin lenkin sirkus esityksen arvioidut loppumis ajan tienoille. Kun saavutimme sirkuksen oli esitys vielä menossa, mutta uljas erämaanlaiva oli pihalla evästämässä kera kavio jalkaisten ystäviensä. Minä siinä innoissani yritin kuvia ottaa ja selittää koiruuksille, että katsokaa nyt toista kertaa ette ehkä eläessänne tuollaista kaveria näe. Vaan eipä se kumpaakaan koiraa näyttänyt harmittavan, ne eivät olleet kamelissa mitenkään kummissaan. No Tepa saattoi ehkä ajatella, että onpas siinä kummallinen nauta.

Pitävän lukon tarpeellisuus
Juu piti hommata Tepalle vähän erilaisella lukolla varustettu hihna kun entinen osoittautui epäluotettavaksi. Asia tulo huomattua, kun naapuri pyysi koiria katsomaan kissaansa. Tepa alkoi hirveän intoilun tietenkin, sillä kissat on kivoja koska Kubo oli. Vempikin oli huomattavan innoissaan kissan tapaamisesta ja niinpä minä sitten pitelin kahta kissaa kohti tempovaa koiraa. Ajattelin etteivät koirat pääse moikkaamaan ennen kuin rauhoittuvat (kissa oli kuulemma ennenkin tavannut koiria). Mutta sitten tapahtui odottamatonta. Kun kelasin Nakea lähemmäksi joko hihnan lukko jäi valjaitten lenkkiin kiinni ja aukesi tai sitten minun käteni osui siihen niin, että lukko petti.
Niin kirmasi tyttö vapaana meidän pihalla, kävi kohteliaasti tervehtimässä kissan ja jatkoi juoksentelua. Vaikka kuinka yritin tyttöä kutsua, niin ei minkäänlaista reaktiota. Tyttö siis juoksenteli ja haisteli hajuja. Onneksi sattui niin hyvin että Naken rakko oli tyhjentymisen tarpeessa ja hän kyykkäsi piha puun viereen. Sen jälkeen tyttö nimittäin havaitsi minut ja tuli luoksena ja sain hänet kiinnitettyä. Huh huh. Voi Kissa parkaa! Se jäi murisemaan loukkaantuneen oloisena siihen kohti missä oli Tepan kohdannut. Kyllä hieman hävetti, kun oma koira tuolla lailla karkaa eikä sitten ole kuulevinaan, kun sitä huutelet. Niinpä sitten seuraavan näyttely päivän yksi teema oli pitävän lukon löytäminen.

Näyttely hulinaa
Sunnuntaina käytiin katsastamassa näyttely menoja ihan turistina. Minä tosin olin jo talkoilemassa kaksi edellistä päivää, mutta ilman koiria. Alkuun Vempi oli sitä mieltä että kyllähän kaikki nyt ovat näyttelyssä häntä varten ja jokaisen luokse myös yritettiin mennä. Myös koirat olivat toki tulleet paikan päälle pojan kanssa leikkimään kuinkas muutenkaan? Jonkin ajan kuluttua totuus kuitenkin selvisi ja myös pojan meno rauhoittui, sitten liikuttiin lähes sivistyneesti. Ensin mietin onko tuollaiseen paikkaan järkeä lähteä kahden koiran kanssa, mutta hyvin meillä meni. Teriä ei tarvinnut koko aika vahdata, sillä hänellä on jo monen vuoden kokemus tällaisista väen paljous hommista. Näin ollen sain keskittyä Vempin olemiseen ja ihan oikeasti poika käyttäytyi tosi hyvin, kun vain ymmärsi jutun jujun.
Nähtiin tuttuja sekä tuntemattomia ja moni oli valmis kaappaamaan Vempin mukaansa. Muutama kyseli pojan rotua ja yksi luuli häntä tiibetinterrieriksi, joka oli ajeltu. Tepa sentään tunnistettiin monirotuiseksi, mutta beaglea siitä osattiin epäillä. Kävipä jopa niin että Vempi oli tuttavan sylissä lötköllään, kun rappuja tuli alas ulkomuoto tuomari joka lontoon murteella kehui poikaa kivaksi pennuksi ja kehui sitten Teriä kauniiksi. Onhan Tepa kaunis minunkin mielestä, mutta mukavaa kuulla se myös joltain täysin ulkopuoliselta. Kenenkä mielestä ne omat koirat eivät loppujen lopuksi olisi niitä kaikkein kauneimpia ja parhaita? Niin ja löydettiin muuten se uusi hihnakin, jossa on nyt kunnon BGB-lukko ja pituutakin kaksi huimaa metriä. Aika luksusta siis.

Ö:n lonkat suunnitteilla?
Miten se sanonta talon parhaasta tuolista menikään?
Sitä yhtä ollaan taas käyty harrastamassa
Nimittäin tokoa. Jospa tällä kertaa kerron vain ongelma kohtia ja edistys askeleita, niin ei sitten tule kauhean pitkää sepustusta? Takana on kuitenkin kolmet treenit.
Ensimmäinen ongelma kohta on kai minun muisti. Maanantaina treenaamaan mennessä aloin etsiä ruutu vehkeitä autosta, mutta ne eivät olleetkaan siellä! Toivoin että olin laittanut ne ajatuksissani Terin viilentävän liivin kanssa samaan kassiin ja vienyt sisälle. Mutta kas kummaa, kun treeni pisteelle saavuttiin näin siellä hieman tuulessa levinneen saman värisen ruutunauhan kuin minulla ja kasan kartioita pinossa. Kysyin aiemmin paikalle saapuneelta, että onko ne hänen ruutu tarvikkeensa? Eivät olleet, niin sitten totesin että ne ovat minun.. Oivoi. Onneksi päätä ei voi unohtaa minnekään.
Toinen ongelma oli sitten Tepan luokse tulo. Hänen kun on pakko pysähtyä johonkin kohti, viimeistään ihan siihen eteen jos ei käskyä muuten tule. Kokeiltiin jopa vauhti luoksetulona, mutta ei parantavaa vaikutusta. Sitten sain hyvän neuvon taputtaa reiteen, kun tyttö on selvästi ohittanut merkin. Tämä siis apuna Tepalle. Ja sehän toimi. Nake tuli perusasentoon asti, kun reittä taputti. Näitä tehtiin muutama toisto, sitten pysäytys ja lopuksi vielä avustettu suora luoksetulo.
Kapulaa viskottiin tytön kanssa äänellä ja ilman. Onneksi enemmän ilman. Vain yksi toisto kerrallaan, jottei ala ääni lisää irrota. Tosin sitä haukuttua toistettiin kunnes saatiin äänetön suoritus.
Onnistumisia sitten oli ainakin kaket, joissa Teri ei liikkunut taakse päin ja sai äänenkin pidettyä poissa vaikka kuulin kuinka hän pihisi haukku innosta. Liikkeestä seisomisen stopit on taas hyviä ja nopeita. Ruutuun mennään vauhdilla.

Vempin kanssa ollaan saatu puun/tolpan kiertoon enemmän matkaa ja poika kiertää tolpan innolla. Tajusin tosin että ollaan kierretty vaan toista kautta, joten nyt sitten otettiin toinenkin puoli käsittelyyn.
Miniruutua ollaan myös tehty ja oikein hyvä konsti oli se että toinen vie heittämäni lelun ruutuun, jolloin odotus aika ei ole niin pitkä ja lelu ehdi unohtua. Tänään tosin lelu pysyi mielessä, kun kahdestaan treenattiin ja vietiin se yhdessä ruutuun.
Myös paikalla oloa on harjoiteltu, ihan maan lyhyttä matkaa vielä tässä vaiheessa. Suurin treenaamisen aihe on nyt hiljaa odottaminen, kun minä teen Terin kanssa. Voi rääkyjäistä! Viimeksi saatu neuvo on toiminut ja homma alkaa pikkuhiljaa sujua. Pahinta on kuulemma se kun minä kehun Nakea.

Ohhoh! Tuli silti aika pitkä sepustus vaikka jo osan jätinkin pois.. Katsotaan minkä pituista juttua riittää ensi kerralla. Buff!

2 kommenttia:

  1. Aaah haaa kuinka hauskoja veitikoita nuo sinun koirasi ovatkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne ihan mainioita tapauksia :)

      Poista