Käytiin Terin kanssa taas treenailemassa. Paikalle saavuttaessa piti oikein miettiä oltiinko oikeassa päivässä ja ajassa kun treeni seuranamme oli pelkäskään sakemanneja. Oikeassa kuitenkin oltiin ja sinne mentiin muitten sekaan treenaamaan. Mukana menossa oli makkaraa tai märkäruokaa sisältävät rasiat, jotka toimivat tytön innokkeina.
Liikkeestä maahanmenoa lähinnä lähdettiin treenaamaan, kun se ei ottanut onnistuakseen viimeisimmässä toko-kokeessa. Viime tekstissähän epäilin että ongelma johtui väärästä äänen sävystä. No tuli seuraavana päivänä todistettua ettei johtunut. Maahan käskiessäni tyttö jäi seisomaan vaikka kuinka matalalta käskyn annoin, piti ihan pysähtyä käskyn annossa että maastoutuminen onnistui.
Tästä viisastuneena lähdimme eilisiin treeneihin ystäviemme rasioiden kanssa. Otin tytön pa:han ja laitoin rasian hänen taakseen noin puolen metrin päähän, niin että tyttö sen huomasi. Sitten palasin takaisin sivulle ja lähdin seuruuttamaan. Kontakti oli älyttömän upea, sen mitä nyt siinä pystyin vilkuilemaan ja maahan menossa Teri tipahti suoraan eikä empinyt hetkeäkään. Heti tytön laskeuduttua vapautin hänet ja voi sitä vauhtia mikä vei neitiä kohti rasiaa. Rasialle päästyään Teri sen hienosti ilmaisi maahan menolla, niin kuin jäljellä ollaan opeteltu :) Jäävät olikin sen jälkeen tosi nopeat, onnistui sekä maahanmeno että seisominen. Joka kerta sain nähdä rasialla upean ilmaisun.
Paikalla makuutakin yritin ottaa rasian kanssa. Taakse jätetty rasia oli liian kiinnostava ja sitä piti kuikuilla, joten siirsin rasian sivulle, josta sitä kuikuiltiin yhä. Tein pari lyhyttä paikka makuuta, joista toisessa kävin vain kääntymässä ja sitten palkka hiljaa olosta. Hyppy esteelle pääsyä odotellesa otin luoksetuloa sivulle lyhyeltä matkalta ja alkoihan sekin taas neidiltä luonnistua. Lopuksi vielä se hyppy joka meni hyvin :) Palkkasin kerran esteen yli ja yritin varmistaa niin seisomassa pysymistä.
Lopuksi todettakoon että rasiat toimi mainiosti ja sitä aiotaan käyttää jatkossakin.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Ei mennyt ihan putkeen
Niin siis meidän tämän päiväinen ToKo-koe. Saatiin kuitenkin tulos ja kumma kyllä minua ei yhtään harmita vaikka ei mennytkään niin hyvin. Kerronpa nyt miten tuo koe siis sitten meni.
Luokse päästävyydestä tuli täysi kymppi, josta olen niin ylpeä kuin olla voi :) Teri kyllä nousi ja meni tuomaria hieman vastaan, mutta kaikista tärkeintä tässä oli että neiti teki sen häntä heiluen. Sitten olikin paikalla makuu.. No se alkoi hyvin ja menikin niin suht pitkään. Sitten Teri päätti haukahtaa ja haukahtaa vielä hieman lisää (tässä vaiheessa minä suljin silmäni). Siitä neiti sitten hiljeni ja minä ehdin jo huokaista, mutta kas kummaa paikalla makaaminen oli niin tylsää että Teri nousi seisomaan. Hän vain seisoi ja haisteli maata edessään, tuomari käski hakea tytön pois ja näin siitä liikkeestä tuli pyöreä nolla.
Yksilö liikkeet alkoivat tietenkin seuraamisilla ja sekä hihnassa että vapaana seuraamisista tuli molemmista 8,5 arvosanaksi. Eihän se nyt huippu tulos ole, mutta itse olin taas kamalan iloinen siitä miten hihnassa seuraaminen oli paljon parempi kuin aikaisemmin ja kaikki perusasennot löytyivät!
Sitten liikkeestä maahanmeno eli Terin "varma liike". Niin siis mikä? Niinpä niin Teri jäi seisomaan, annoin toisen käskyn ja vieläkin tyttö vaan seistä törötti, eli nolla tuli. Itseäni kyllä voin vain tästä nollasta syyttää, sillä annois käskyn liian korkeaan äänensävyyn. Meillä kun maahan meno on matalalla äänellä ja seisominen sitten korkealla.
Entäpä sitten miten kävikään luoksetulon? Neiti tuli ja hienolla vauhdilla tulikin :) Mutta sitten se tulla tupsahti eteeni istumaan ja tökkäsi nenällään kättäni. Siinä vaiheessa mielessäni kävi vain: "No niin tämäkin sitten nollille". Mutta yllätys, yllätys liikkeen ohjaaja käski antaa käskyn ja minulla alkoi raksuttaa, ehkä peli ei ollut sittenkään menetetty. Annoin sivulle tulo käskyn ja siihen tyttö mallikkaasti pyllynsä pyöräytti. Arvosanaksi tuli 9. Ja hyvämieli jäi tästäkin liikkeestä vauhdin osalta, kun se viimeksi jäi puuttumaan.
Liikkeestä seisominen meni normisti ja siitä saatiin 8,5 pistettä. Teri saisi kuulemma aikaisemmin pysähtyä. Tämä hiippailu taipumushan oli kyllä itselläni ihan tiedossa.
Viimeisimpänä oli sitten este hyppy. Nätisti neiti napsahti viereeni pa:n, mutta kun hypyn vuoro tuli ja annoin käskyn, lähti neiti jotain hajua haistelemaan ja kävelikin esteen ohi. Nollillehan se sitten meni, mutta otin kuitenkin vielä hypyn uudestaan ja se olikin sitten onnistunut. Myöhemmin myös osa muista koirista jotain hajua haisteli hypättyään toki ensin ja kuulin muutaman olleen varmoja että heidän koiransa olisi myös lähtenyt hajua haistelemaan. Eihän se toki ole mikään lupa tehdä niin vaikka muutkin, mutta pitää itselleni hieman selitellä ;).
Kokonaisvaikutus oli kuitenkin 8 eli parempi kuin viimeksi. Ja tuomari sanoi että koirassa on potkua, mutta käskytetyt treenit ovat tarpeen. Näin siis taas lisää harjoittelu ideoita kehittämään ja valmiina uusiin yrityksiin.
Ja jottei tämä jäisi vain pelkäksi teksti päivitykseksi on pakko laittaa loppuun kuva Teristä viime viikonloppuna työmaa vahtina sekä video, jossa tyttö reippaasti kiipeää ylä-terassille.
Luokse päästävyydestä tuli täysi kymppi, josta olen niin ylpeä kuin olla voi :) Teri kyllä nousi ja meni tuomaria hieman vastaan, mutta kaikista tärkeintä tässä oli että neiti teki sen häntä heiluen. Sitten olikin paikalla makuu.. No se alkoi hyvin ja menikin niin suht pitkään. Sitten Teri päätti haukahtaa ja haukahtaa vielä hieman lisää (tässä vaiheessa minä suljin silmäni). Siitä neiti sitten hiljeni ja minä ehdin jo huokaista, mutta kas kummaa paikalla makaaminen oli niin tylsää että Teri nousi seisomaan. Hän vain seisoi ja haisteli maata edessään, tuomari käski hakea tytön pois ja näin siitä liikkeestä tuli pyöreä nolla.
Yksilö liikkeet alkoivat tietenkin seuraamisilla ja sekä hihnassa että vapaana seuraamisista tuli molemmista 8,5 arvosanaksi. Eihän se nyt huippu tulos ole, mutta itse olin taas kamalan iloinen siitä miten hihnassa seuraaminen oli paljon parempi kuin aikaisemmin ja kaikki perusasennot löytyivät!
Sitten liikkeestä maahanmeno eli Terin "varma liike". Niin siis mikä? Niinpä niin Teri jäi seisomaan, annoin toisen käskyn ja vieläkin tyttö vaan seistä törötti, eli nolla tuli. Itseäni kyllä voin vain tästä nollasta syyttää, sillä annois käskyn liian korkeaan äänensävyyn. Meillä kun maahan meno on matalalla äänellä ja seisominen sitten korkealla.
Entäpä sitten miten kävikään luoksetulon? Neiti tuli ja hienolla vauhdilla tulikin :) Mutta sitten se tulla tupsahti eteeni istumaan ja tökkäsi nenällään kättäni. Siinä vaiheessa mielessäni kävi vain: "No niin tämäkin sitten nollille". Mutta yllätys, yllätys liikkeen ohjaaja käski antaa käskyn ja minulla alkoi raksuttaa, ehkä peli ei ollut sittenkään menetetty. Annoin sivulle tulo käskyn ja siihen tyttö mallikkaasti pyllynsä pyöräytti. Arvosanaksi tuli 9. Ja hyvämieli jäi tästäkin liikkeestä vauhdin osalta, kun se viimeksi jäi puuttumaan.
Liikkeestä seisominen meni normisti ja siitä saatiin 8,5 pistettä. Teri saisi kuulemma aikaisemmin pysähtyä. Tämä hiippailu taipumushan oli kyllä itselläni ihan tiedossa.
Viimeisimpänä oli sitten este hyppy. Nätisti neiti napsahti viereeni pa:n, mutta kun hypyn vuoro tuli ja annoin käskyn, lähti neiti jotain hajua haistelemaan ja kävelikin esteen ohi. Nollillehan se sitten meni, mutta otin kuitenkin vielä hypyn uudestaan ja se olikin sitten onnistunut. Myöhemmin myös osa muista koirista jotain hajua haisteli hypättyään toki ensin ja kuulin muutaman olleen varmoja että heidän koiransa olisi myös lähtenyt hajua haistelemaan. Eihän se toki ole mikään lupa tehdä niin vaikka muutkin, mutta pitää itselleni hieman selitellä ;).
Kokonaisvaikutus oli kuitenkin 8 eli parempi kuin viimeksi. Ja tuomari sanoi että koirassa on potkua, mutta käskytetyt treenit ovat tarpeen. Näin siis taas lisää harjoittelu ideoita kehittämään ja valmiina uusiin yrityksiin.
Ja jottei tämä jäisi vain pelkäksi teksti päivitykseksi on pakko laittaa loppuun kuva Teristä viime viikonloppuna työmaa vahtina sekä video, jossa tyttö reippaasti kiipeää ylä-terassille.
lauantai 27. elokuuta 2011
Ja niin Teri kohtasi pentujengin
Vaikka oma elämä tuntuukin välillä siltä ettei mitään koskaan tapahdu, niin Terin elämässä kyllä tapahtuu. Hiljais eloon saatiin piristystä kun kutsu kävi koira-äitiä ja pentuja vahtimaan ja eihän me siitä tietenkään kieltäydytty. Niinpä siis lagun nokka kohti tärkeää tehtävää.
Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.
Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.
Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.
Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..
"APUA!! Pentujengi hyökkää!"
"Tuossa on taas yksi.."
Perille saavuttaessa oli ensimmäinen homma viedä äiti-koira pihalle. Niinpä siis hihna kouraan ja ulos. Suunnitelmissa oli että otan Terin lagun kontista samalla kun tuon mamman sisälle, mutta mamma bongasi heti Tepan tuoksuisen auton ja niin sitten mentiin kahden koiran voimalla.
Sisälle takaisin mennessä oli hieman jänitystä, sillä en osanut aavistaakkaan miten Tepa suhtautuisi noihin reilun neljän viikon ikäisiin koira lapsiin. Ajattelin että olisi luvassa rankkaa nuuskutusta ja pentujen komennusta. Sain kuitenkin huomata kuinka pihalla olinkaan neidin pentu suhtautumisesta, ensimmäisenä oli mielessä vain ja ainoastaan ruoka.
Kun tärkein oli hoidettu (eli ruoka) tuli tyttö pyynnöstäni kurkkaamaan pentuhuoneen ovesta. Kurkkaus se todella olikin. Teri ajatteli että hieman epäilyttävää sakkia, tuosta on parasta pysytellä kauempana. No olihan pentujen toki päästävä hieman jaloittelemaan isommallekkin alalle joten "vapaus" koitti. Pennut pääsivät rajatulle alueelle, jossa oli paljon uutta tutkimista. Teri katsoi touhua kauhistuneena ja yritti pakitella pois pentujen ulottuvilta.
Suuren maailman ihmettely saa tietenkin kenen tahansa vatsan kurnimaan eivätkä pennut ole poikkeus. Niinpä koko jengi kokoontui äitinsä maitobaarille. Teri tuli kiinnostuneena katsomaan mistä lutkutus tuli, mutta se oli ehkä virhe, sillä silloin neidin huulista alkoi samantien valua kuolaa ja taas oli perääntymisen paikka. Maito hetken jälkeen pennut palautuivat omaan huoneeseensa ja saattoi Tepakin taas liikkua vapaammin.
Pahemmin eivät pennut siis neitiä kiinnostaneet. Hän tarkkaili kyllä niitä kovasti, mutta päätti olla lähestymättä turhaan. Yksi pennuista kuitenkin otti muutama juoksu askeleen Teriä kohti, jolloin hän asetti korvansa "epävarmuus-asentoon". Vain pari kertaa pennun ollessa turvallisesti sylissäni tyttö kävi sitä pikaisesti nuuhkaisemassa. Ainoa asia mikä kiinnitti pennuissa tytön huomion oli ulvonta ja haukunta yritykset, silloin piti mennä huoneen ovelle katsomaan, Teri nimittäin tietää kuinka ikävää on jos kukaan ei kutsuun vastaa..
"APUA!! Pentujengi hyökkää!"
"Tuossa on taas yksi.."
lauantai 20. elokuuta 2011
Vettä ja pennun tuoksua
Meillä oli Terin kanssa pari päivää takaperin poikkeuksellinen päivä. Minä pääsin katselemaan pikkuisia pentuja ja Teri haistelemaan niiden tuoksuja. Lisäksi tuli testi käytettyä parikin asiaa kiitettävällä arvosanalla.
Tuona poikkeuksellisena päivänä minulla oli aivan erityinen tehtävä, sillä olin lupautunut auttamaan reilun kolmen viikon ikäisten koiralapsien madottamisessa. Pennut olivat todella suloisia ja touhukkaita, niinkuin nyt pennut yleensäkin ovat :) Teri ei tällä kertaa pentuja nähnyt, mutta sai toki haistella hajut vaatteistani. Ensi reaktio tuoksuihin oli odotetunlainen "Näissähän tuoksuu tutut koirat". Sitten haisteltiin vähän tarkemmin ja huomattiin että, "Hyi! Näissä vaatteissa on myös pentujen tuoksuja." No neidin onneksi pentujen tuoksuja oli vain vaatteissa.
Tällaisten ihanuuksien hajuja Teri sai haistella
Minun suoritettuani oman aktiviteettini oli tietysti neidin vuoro eli ylös, ulos ja lenkille. Siellä ulkona sitten tulikin vettä ja paljon. Aluksi Teri päätti kiertää kaikki vesilätäköt, niinkuin viisasta on ja minä luulin laittaneeni vettä pitävät vaatteet. Matkasta kolmasosan kuljettuamme oli kuitenkin selvää että kastuisimme molemmat pahasti, joten neiti jätti kiertämättä pienimmät lätäköt. Ulkoilu sujui todella rauhallisesti, vastaamme ei tullut ketään ja kaupungin läpi kulkiessammekin näimme vain muutaman ihmisen seisoskelemassa sateen suojassa.
Kotiin saavuttuamme olimme lähes läpimärkiä. Todellakin lähes, sillä vain minun jalkani olivat täysin kuivat, kiitos testikäytössä olleille uusille kengille. Liiallinen vesi piti hoitaa pois tytön turkista joten ei muuta kuin kuivaamaan. Molempien onneksi ostin aikaisemmin lähinnä neidin viilentämis tarkoitukseen frotee-takin nyt se pääsikin sitten ensi kertaa käyttöön, kun puin sen tytön päälle. Päivä oli uuvuttanut Tepan täysin ja hän kävikin nukkumaan kaikissa froteissansa, minun tyynylle tietysti. Ainakin voimme nyt todeta että sekä kengät että uusi frotee-takki toimivat moitteettomasti.
Väsynyt ja märkä Teri
Tuona poikkeuksellisena päivänä minulla oli aivan erityinen tehtävä, sillä olin lupautunut auttamaan reilun kolmen viikon ikäisten koiralapsien madottamisessa. Pennut olivat todella suloisia ja touhukkaita, niinkuin nyt pennut yleensäkin ovat :) Teri ei tällä kertaa pentuja nähnyt, mutta sai toki haistella hajut vaatteistani. Ensi reaktio tuoksuihin oli odotetunlainen "Näissähän tuoksuu tutut koirat". Sitten haisteltiin vähän tarkemmin ja huomattiin että, "Hyi! Näissä vaatteissa on myös pentujen tuoksuja." No neidin onneksi pentujen tuoksuja oli vain vaatteissa.
Tällaisten ihanuuksien hajuja Teri sai haistella
Minun suoritettuani oman aktiviteettini oli tietysti neidin vuoro eli ylös, ulos ja lenkille. Siellä ulkona sitten tulikin vettä ja paljon. Aluksi Teri päätti kiertää kaikki vesilätäköt, niinkuin viisasta on ja minä luulin laittaneeni vettä pitävät vaatteet. Matkasta kolmasosan kuljettuamme oli kuitenkin selvää että kastuisimme molemmat pahasti, joten neiti jätti kiertämättä pienimmät lätäköt. Ulkoilu sujui todella rauhallisesti, vastaamme ei tullut ketään ja kaupungin läpi kulkiessammekin näimme vain muutaman ihmisen seisoskelemassa sateen suojassa.
Kotiin saavuttuamme olimme lähes läpimärkiä. Todellakin lähes, sillä vain minun jalkani olivat täysin kuivat, kiitos testikäytössä olleille uusille kengille. Liiallinen vesi piti hoitaa pois tytön turkista joten ei muuta kuin kuivaamaan. Molempien onneksi ostin aikaisemmin lähinnä neidin viilentämis tarkoitukseen frotee-takin nyt se pääsikin sitten ensi kertaa käyttöön, kun puin sen tytön päälle. Päivä oli uuvuttanut Tepan täysin ja hän kävikin nukkumaan kaikissa froteissansa, minun tyynylle tietysti. Ainakin voimme nyt todeta että sekä kengät että uusi frotee-takki toimivat moitteettomasti.
Väsynyt ja märkä Teri
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Jotain saavutettu
Ollaan me Terin kanssa saatu jotain aikaiseksikin ja jopa todiste siitä. Käytiin nimittäin Toko-kokeessa ja saatiin alokas-luokasta meidän ihka ensimmäinen 1.-tulos!! Tässä nyt sitten hieman selostusta mitenkä tuo koe meni, sikäli kun siitä jotakin muistan.
Matkaan mukaan lähtivät Sari ja Bondi, hakemaan viimeistä 1. tulosta koulutus tunnusta varten. Meno matkalla Teri ja Bondi ottivat rauhallisesti takaboksissa ja ohjaajat hermoilivat tuulilasin tuntumasssa. Paikan päälle päästyämme oli aika ilmoittautua ja sen jälkeen lähteä hieman vielä jaloittelemaan ennen varsinaista suoritusta. En viitsinyt Terin kanssa juuri mitän ennen koetta ottaa, jotta into säilyy sitten oikeaan hetkeen. Vähän vain nakin houkutuksella sivulle tuloa ja parin askeleen seuraaminen josta sitten palkka.
Ensimmäisenä oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu. Ennen kehään menoa näytin Tytölle autolla rasiaa jossa oli herkku ruokaa ja toivoin sen muistuvan mieleen sitten kehässä. Luokse päästävyydessä Teri istui nätisti siihen asti kunnes tuomari tuli luokse, silloin tyttö nousi seisomaan ja meni hieman vastaan. Tuomari sanoi heti että se on virhe mutta ei pisteitä vähentävä virhe. Minua itseäni ei lainkaan haitannut että tyttö meni tuomaria vastaan, itse asiassa olin asiasta hurjan iloinen, sen ihmispelkoisuuden huomioon ottaen ja koska neiti ei ainakaan peruuttanut! Paikalla makaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Nätisti neiti siellä paikallansa pötkötti ehkä hiukan levottomana ympärilleen katsellen. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.
Seuraamiset olikin sitten seuraavaksi vuorossa. Taluttimessa seuraaminen oli taas Terin osalta sellaista sunnuntai kävelyä ettei voi muuksi sanoa, perusasennot löytyivät vaan liikkeen alussa ja lopussa. No onneksi sen jälkeen olikin vapaana seuraaminen, joka meni jo huomattavasti paremmin :) Sitä tehdessä perusasennot muistuivat taas neidin mieleen ja kontaktiakin tuli kai otettua aiempaa enemmän, sillä pisteet olivat paremmat kuin taluttimen kanssa.
Liikkeestä maahan meno meni ihan 10:llä läpi ja seuraavana olikin luoksetulo. Jo kutsuttaessa neiti lähti liikkeelle hyvin verraisin askelin. Lähes minun luokse päästyään hän jäi haistelemaan katosta tippunutta vesi läikkää. Tässä vaiheessa mietin mitä ihmettä nyt tekisin. Haisteltuaan hetkisen Teri kuitenkin katsoi minua kysyvästi: "Mitä minun pitikään tehdä?" ja niinpä toistin käskyn ja neiti tassutteli viereeni perusasentoon. Liikkeestä seisomisen alettua liikkeen ohjaaja käski odottaa koiran mukaan, jolloin jo ehdin miettiä sitä vesi länttiä. Käännyin katsomaan Nakea, sille oli ilmeisesti iskenyt hirveä kutka pannan alle ja siinä se takanani pantaansa rapsutteli. Käskin tytön uudelleen seuraamaan ja sitten se sujuikin. Tuomari sanoi että liikkeestä seisominen meni hyvin, mutta ikävä kyllä myös seuraaminen kuuluu pisteisiin.
Viimeisenä suunnistimme hyppy-esteelle. Estettä lähestyessämme Teri näki Sarin ja halusi mennä tätä tervehtimään. Otin pannasta kiinni ja yritin ohjata tytön pois kuikuilemasta oven rakoon. Onneksi liikkeen ohjaaja huomasi että joku tuttu siellä Teriä häiritsi ja keksi ottaa hypyn toiselta puolelta. Tyttö hyppäsi hienosti ja pysähtyi esteen taakse. Tuomari sanoi hyppyä oikein hienoksi, vaikkei täysiä pisteitä antanutkaan.
Niin siis saatiin kasaan riittävät pisteet 1.-tulokseen. Erityisen hienosti meni Sarilla ja Bondilla, sillä kokeen päätteeksi Bondi sai virallisen nimensä eteen merkinnän TK1!! Täältä pääsee katsomaan kuvan koulutustunnusta kaulallaan kantavasta pojasta ja hänen ohjaajastaan sekä lukemaan muita koiramaisia juttuja :)
Päivän päätteeksi Teri kävi vielä poimimassa itselleen päivän vitamiini annoksen mummon marjapuskasta ja siitä loppuun todistus aineistoa.
Matkaan mukaan lähtivät Sari ja Bondi, hakemaan viimeistä 1. tulosta koulutus tunnusta varten. Meno matkalla Teri ja Bondi ottivat rauhallisesti takaboksissa ja ohjaajat hermoilivat tuulilasin tuntumasssa. Paikan päälle päästyämme oli aika ilmoittautua ja sen jälkeen lähteä hieman vielä jaloittelemaan ennen varsinaista suoritusta. En viitsinyt Terin kanssa juuri mitän ennen koetta ottaa, jotta into säilyy sitten oikeaan hetkeen. Vähän vain nakin houkutuksella sivulle tuloa ja parin askeleen seuraaminen josta sitten palkka.
Ensimmäisenä oli vuorossa luokse päästävyys ja paikalla makuu. Ennen kehään menoa näytin Tytölle autolla rasiaa jossa oli herkku ruokaa ja toivoin sen muistuvan mieleen sitten kehässä. Luokse päästävyydessä Teri istui nätisti siihen asti kunnes tuomari tuli luokse, silloin tyttö nousi seisomaan ja meni hieman vastaan. Tuomari sanoi heti että se on virhe mutta ei pisteitä vähentävä virhe. Minua itseäni ei lainkaan haitannut että tyttö meni tuomaria vastaan, itse asiassa olin asiasta hurjan iloinen, sen ihmispelkoisuuden huomioon ottaen ja koska neiti ei ainakaan peruuttanut! Paikalla makaamisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Nätisti neiti siellä paikallansa pötkötti ehkä hiukan levottomana ympärilleen katsellen. Molemmista liikkeistä siis täydet pisteet.
Seuraamiset olikin sitten seuraavaksi vuorossa. Taluttimessa seuraaminen oli taas Terin osalta sellaista sunnuntai kävelyä ettei voi muuksi sanoa, perusasennot löytyivät vaan liikkeen alussa ja lopussa. No onneksi sen jälkeen olikin vapaana seuraaminen, joka meni jo huomattavasti paremmin :) Sitä tehdessä perusasennot muistuivat taas neidin mieleen ja kontaktiakin tuli kai otettua aiempaa enemmän, sillä pisteet olivat paremmat kuin taluttimen kanssa.
Liikkeestä maahan meno meni ihan 10:llä läpi ja seuraavana olikin luoksetulo. Jo kutsuttaessa neiti lähti liikkeelle hyvin verraisin askelin. Lähes minun luokse päästyään hän jäi haistelemaan katosta tippunutta vesi läikkää. Tässä vaiheessa mietin mitä ihmettä nyt tekisin. Haisteltuaan hetkisen Teri kuitenkin katsoi minua kysyvästi: "Mitä minun pitikään tehdä?" ja niinpä toistin käskyn ja neiti tassutteli viereeni perusasentoon. Liikkeestä seisomisen alettua liikkeen ohjaaja käski odottaa koiran mukaan, jolloin jo ehdin miettiä sitä vesi länttiä. Käännyin katsomaan Nakea, sille oli ilmeisesti iskenyt hirveä kutka pannan alle ja siinä se takanani pantaansa rapsutteli. Käskin tytön uudelleen seuraamaan ja sitten se sujuikin. Tuomari sanoi että liikkeestä seisominen meni hyvin, mutta ikävä kyllä myös seuraaminen kuuluu pisteisiin.
Viimeisenä suunnistimme hyppy-esteelle. Estettä lähestyessämme Teri näki Sarin ja halusi mennä tätä tervehtimään. Otin pannasta kiinni ja yritin ohjata tytön pois kuikuilemasta oven rakoon. Onneksi liikkeen ohjaaja huomasi että joku tuttu siellä Teriä häiritsi ja keksi ottaa hypyn toiselta puolelta. Tyttö hyppäsi hienosti ja pysähtyi esteen taakse. Tuomari sanoi hyppyä oikein hienoksi, vaikkei täysiä pisteitä antanutkaan.
Niin siis saatiin kasaan riittävät pisteet 1.-tulokseen. Erityisen hienosti meni Sarilla ja Bondilla, sillä kokeen päätteeksi Bondi sai virallisen nimensä eteen merkinnän TK1!! Täältä pääsee katsomaan kuvan koulutustunnusta kaulallaan kantavasta pojasta ja hänen ohjaajastaan sekä lukemaan muita koiramaisia juttuja :)
Päivän päätteeksi Teri kävi vielä poimimassa itselleen päivän vitamiini annoksen mummon marjapuskasta ja siitä loppuun todistus aineistoa.
torstai 11. elokuuta 2011
Aina ei ole helppoa
Pienellä koiralla oli eilen jännä päivä, joka päättyi tytön kohdalla kovin ikävästi.
Iltapäivällä lähdimme katsomaan iltatori meinenkiä, niinkuin olimme jo muutamana keskiviikkona aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa liikkeellä oli mukavasti porukkaa, sillä oli tori-karaoke kilpailun finaali päivä. Löysimme Terin kanssa istuma paikan torin perältä katoksen alta, jos sattuisi satamaan. Sadetta ei kuitenkaan torikansan onneksi tullut, mutta Terin epäonneksi tuli jotain muuta. Humalainen nainen tuli viereemme istumaan ja alkoi kertoa kuinka koiraa tulee kouluttaa. No neuvot olivat sellaisia jotka oli parempi jättää omaan arvoonsa enkä niitä sen enempää kuunnellut. Tepa lähestyi varovasti naista ja haisteli häntä, tämän tehtyään tyttö poistui tyynesti paikalta josta olin hyvin iloinen, siis siitä että neiti meni rohkeasti haistamaan. Nainen poistui luotamme ja tori ilta jatkui mukavasti, toiset koirat haukkuivat ja Teri ei sanonut sanaakaan, hän vaan seisoskeli tyynen rauhallisena ja kuunteli toisten juttuja.
Siinä rauhassa istuessani Teri päästi yllättäen ilmoille pienen sotahuudon poikasen. Aloin tietysti katselemaan syytä moiseen ja huomasin muutaman nuoren leikillään toisiaan tönivän. Teri tietysti tapansa mukaan päätti ilmoittaa ettei tuollainen peli vetele, vaikka nuoret olivatkin suht kaukana neidistä. Tyttö ei toki käsittänyt että kyse oli vain leikistä ja päästi toisenkin pienoisen huudon. Minä sitten käänsin neitiä niin että "tappelijat" jäivät näkymättömiin ja tilanne rauhoittui. Tyttö jäi kuitenkin tärisemään, joten otin hänet syliini.
Myöhemmin humalainen nainen palasi viereemme, mutta ei ilmeisesti muistanut aiemmin jutelleensa kanssamme. Teri istui edelleen sylissäni, kun nainen tuli aivan liki ja alkoi selittämään omiaan. Hetken päästä nainen kääntyi eteemme ja alkoi halata sylissäni olevaa Tepaa. Lähdin neidin kanssa samantien paikalta ja menimme edemmäs istumaan ja tärinäkin helpotti.
Päivän jännitykset olivat ilmeisesti pienelle koiralle liikaa ja parin tunnin kotona olon jälkeen Teri sai kohtauksen. Aluksi luulin että tytöllä oli huono-olo kun alkoi niin lipotuttamaan ja suuntana oli ulko ovi. Ovelle kiitämisen jälkeen totesin ettei kyse ollutkaan pahoinvoinnista. Teri alkoi nieleskellä ja nuolemaan pakon omaisesti. Otin tytön syliini ja kävin istumaan niin että neiti oli pysty asennossa, koska kuvittelen että se helpottaa hänen oloaan. Neiti rauhoittui syliini ja nieleskely rauhoittui, mutta aina kun tilanne parani ja hän päätti nousta ylös alkoi nieleskely uudestaan. Onhan näitä kohtauksia tytöllä aikaisemminkin ollut useitakin, mutta aina se tuntuu yhtä pahalta kun ei tiedä mistä ne johtuu ja miten toista voisi auttaa. Puolen tunnin nieleskelyn ja nuoleskelun jälkeen tilanne kuitenkin helpotti ja pääsimme nukkumaan :)
Iltapäivällä lähdimme katsomaan iltatori meinenkiä, niinkuin olimme jo muutamana keskiviikkona aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa liikkeellä oli mukavasti porukkaa, sillä oli tori-karaoke kilpailun finaali päivä. Löysimme Terin kanssa istuma paikan torin perältä katoksen alta, jos sattuisi satamaan. Sadetta ei kuitenkaan torikansan onneksi tullut, mutta Terin epäonneksi tuli jotain muuta. Humalainen nainen tuli viereemme istumaan ja alkoi kertoa kuinka koiraa tulee kouluttaa. No neuvot olivat sellaisia jotka oli parempi jättää omaan arvoonsa enkä niitä sen enempää kuunnellut. Tepa lähestyi varovasti naista ja haisteli häntä, tämän tehtyään tyttö poistui tyynesti paikalta josta olin hyvin iloinen, siis siitä että neiti meni rohkeasti haistamaan. Nainen poistui luotamme ja tori ilta jatkui mukavasti, toiset koirat haukkuivat ja Teri ei sanonut sanaakaan, hän vaan seisoskeli tyynen rauhallisena ja kuunteli toisten juttuja.
Siinä rauhassa istuessani Teri päästi yllättäen ilmoille pienen sotahuudon poikasen. Aloin tietysti katselemaan syytä moiseen ja huomasin muutaman nuoren leikillään toisiaan tönivän. Teri tietysti tapansa mukaan päätti ilmoittaa ettei tuollainen peli vetele, vaikka nuoret olivatkin suht kaukana neidistä. Tyttö ei toki käsittänyt että kyse oli vain leikistä ja päästi toisenkin pienoisen huudon. Minä sitten käänsin neitiä niin että "tappelijat" jäivät näkymättömiin ja tilanne rauhoittui. Tyttö jäi kuitenkin tärisemään, joten otin hänet syliini.
Myöhemmin humalainen nainen palasi viereemme, mutta ei ilmeisesti muistanut aiemmin jutelleensa kanssamme. Teri istui edelleen sylissäni, kun nainen tuli aivan liki ja alkoi selittämään omiaan. Hetken päästä nainen kääntyi eteemme ja alkoi halata sylissäni olevaa Tepaa. Lähdin neidin kanssa samantien paikalta ja menimme edemmäs istumaan ja tärinäkin helpotti.
Päivän jännitykset olivat ilmeisesti pienelle koiralle liikaa ja parin tunnin kotona olon jälkeen Teri sai kohtauksen. Aluksi luulin että tytöllä oli huono-olo kun alkoi niin lipotuttamaan ja suuntana oli ulko ovi. Ovelle kiitämisen jälkeen totesin ettei kyse ollutkaan pahoinvoinnista. Teri alkoi nieleskellä ja nuolemaan pakon omaisesti. Otin tytön syliini ja kävin istumaan niin että neiti oli pysty asennossa, koska kuvittelen että se helpottaa hänen oloaan. Neiti rauhoittui syliini ja nieleskely rauhoittui, mutta aina kun tilanne parani ja hän päätti nousta ylös alkoi nieleskely uudestaan. Onhan näitä kohtauksia tytöllä aikaisemminkin ollut useitakin, mutta aina se tuntuu yhtä pahalta kun ei tiedä mistä ne johtuu ja miten toista voisi auttaa. Puolen tunnin nieleskelyn ja nuoleskelun jälkeen tilanne kuitenkin helpotti ja pääsimme nukkumaan :)
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Ufot tulevat?!
Hei, olen tämän blogin päähenkilönä toimiva Teri-koira ja tulin kertomaan teille erityisen tärkeästä asiasta!
Kaikki alkoi kun lähdimme äitini kanssa ulkoilemaan tänä aamuna. Aluksi kaikki näytti aivan normaalilta, mutta sitten näin sen, puuksi naamioituneen ufon! Sieltä se tähyili minua yläilmoista ja kurkotteli oksillaan alaspäin. Äiti sanoi minulle että olen hieman hölmö ja että puu on ollut siinä kauan, mutta minä tiesin toisin. Yritin päästä mahdollisimman kauaksi puusta ja tuijotin sen aidan takaa kurkottavia oksia pelon sekaisin tuntein. Äiti ei päästänyt minua kurottautumaan kovin kauas vaan jatkoi normalisti matkaansa.
Kun olin puusta ohi selvinnyt oli vastassa jo seuraava ufo, se oli naamiotunut ylhäältä tuijottavaksi liikennemerkiksi. Tätä yritin taas väistää, mutta äiti ohjasi minut kulkemaan mahdollisimman tuttua kohtaa pitkin ja totesi etten saa vieläkään katsoa x-filesia. Kun olin selvinnyt liikennemerkki järkytyksestä totesin ilokseni etteivät ufot tällä kertaa saaneet minua mukaansa yläilmoihin ja saatoin jatkaa ulkoilua rauhassa.
Iltapäivällä äiti lupasi viedä minut puistoon ja olin aivan innoissani. Puistossa olikin jo kaksi koiraa meidän sinne saapuessamme. Molemmat olivat vielä pentuja vaikkakin isoja sellaisia. Kerroin pennuille heti etten aio tänään leikkiä ja he ymmärsivät yskän ja jatkoivat omia leikkejään. Toisen pennun omistaja sanoi äidille että tuo sinun uroksesi on varmaan vanhempi kuin hänen, niin sitä ei uskalla päästään isoon puistoon leikkimään ettei satu vahinkoa. Kuulin äidin selittävän minun olevan tyttö vaikka nostankin jalkaani. Silloin mieleeni tuli mahdollisuus että ufotkin luulivat minua pojaksi. Niinpä päätin olla kohollamatta koipeani epäilyttävien puiden ja liikennemerkkien kohdalla. Lopun puistoilu ajasta vietin maanpäällisiä asioita, kuten heinän eri maku variaatioita miettien.
Haluan vielä lopuksia muistuttaa kaikkia pitämään tassut maassa ja tarkkailemaan ufojen aikeita!
Teri
Kaikki alkoi kun lähdimme äitini kanssa ulkoilemaan tänä aamuna. Aluksi kaikki näytti aivan normaalilta, mutta sitten näin sen, puuksi naamioituneen ufon! Sieltä se tähyili minua yläilmoista ja kurkotteli oksillaan alaspäin. Äiti sanoi minulle että olen hieman hölmö ja että puu on ollut siinä kauan, mutta minä tiesin toisin. Yritin päästä mahdollisimman kauaksi puusta ja tuijotin sen aidan takaa kurkottavia oksia pelon sekaisin tuntein. Äiti ei päästänyt minua kurottautumaan kovin kauas vaan jatkoi normalisti matkaansa.
Kun olin puusta ohi selvinnyt oli vastassa jo seuraava ufo, se oli naamiotunut ylhäältä tuijottavaksi liikennemerkiksi. Tätä yritin taas väistää, mutta äiti ohjasi minut kulkemaan mahdollisimman tuttua kohtaa pitkin ja totesi etten saa vieläkään katsoa x-filesia. Kun olin selvinnyt liikennemerkki järkytyksestä totesin ilokseni etteivät ufot tällä kertaa saaneet minua mukaansa yläilmoihin ja saatoin jatkaa ulkoilua rauhassa.
Iltapäivällä äiti lupasi viedä minut puistoon ja olin aivan innoissani. Puistossa olikin jo kaksi koiraa meidän sinne saapuessamme. Molemmat olivat vielä pentuja vaikkakin isoja sellaisia. Kerroin pennuille heti etten aio tänään leikkiä ja he ymmärsivät yskän ja jatkoivat omia leikkejään. Toisen pennun omistaja sanoi äidille että tuo sinun uroksesi on varmaan vanhempi kuin hänen, niin sitä ei uskalla päästään isoon puistoon leikkimään ettei satu vahinkoa. Kuulin äidin selittävän minun olevan tyttö vaikka nostankin jalkaani. Silloin mieleeni tuli mahdollisuus että ufotkin luulivat minua pojaksi. Niinpä päätin olla kohollamatta koipeani epäilyttävien puiden ja liikennemerkkien kohdalla. Lopun puistoilu ajasta vietin maanpäällisiä asioita, kuten heinän eri maku variaatioita miettien.
Haluan vielä lopuksia muistuttaa kaikkia pitämään tassut maassa ja tarkkailemaan ufojen aikeita!
Teri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)