Jäljen nostot

Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi tehdä Terille jäljen nostoja, mutta jostain syystä se on sitten aina jäänyt. Nyt tuli asiaan onneksi muutos ja päästiin niitä kokeilemaan. Treeni seurana olivat Sari ja Bondi, joten neiti sai hiukan vieraamman jäljen :)

Aivan puolta tuntia eivät jäljet ehtineet vanheta, koska ajattelin ensi nostojen saavan olla vähän tuoreemmat. Kumpikaan kahdesta janasta ei ollut kuin muutaman kymmenen metrin mittaiset, jotta palkka tulisi mahdollisimman nopeasti. Ensimmäistä jälkeä Tepa lähti heti innokkaasti etsimään ja se löytyikin jonkin matkan päästä. Pari askelta tyttö otti jäljestä ohi, sillä onhan hänelle tehdyt jäljet aina tätä ennen lähteneet suoraan eteen päin. Sitten Teri huomasi että jälki jatkuikin poikittain ja lähti seuraamaan sitä. Tällä kertaa neidin työskentely oli mielestäni ihailtavan tarkkaa verrattuna ainakin viime kerran vouhotuksiin. Nopeasti löytyi myös jäljen päässä oleva rasia palkka ja siinä neiti tekikin hienon ilmaisun mennen maahan.

Toinen nostokin lähti hienosti, tosin liian läheltä Terin lähetin sitä kohtaa josta Sari oli mennyt metsään. Niinpä neiti siis etsi jäljen alku kohdan. Vähän häntä ohjasin toiseen suuntaan ja sitten löytyi tarkoitettu jana. Hienosti Teri eteni ryteikössä ja jälleen loppu palkalla oli hieno ilmaisu :)

Terin mielestä oli aivan väärin, että se sai haistella vain kaksi lyhyttä jälkeä ja autoon meno ei todellakaan sujunut niin hyvin kuin normaalisti. Vastarintaa oli selvästi havaittavissa. Kun Bondi lähti jälkeään suorittamaan kuului autolta hirmuista vollotusta ja protestointia asiaa kohtaan. Bondikin löysi jäljeltään palkan ja reippaat koirat olivat taas hoitaneet työnsä kunnialla.

Ensi kerralla taidan tehdä tytölle jäljen noston ja jatkaa siitä suoraan pitemmän jäljen, niin ei sitten lyhyys jää harmittamaan nenätyöläistä. Loppuun vielä kuva aikaisemmin syksyllä tehdystä ilmaisu harjoituksesta.

"Löysin tällaisen"

Taikasieniä?

Muutama päivä tässä tuli vietettyä Terin kanssa mökkeily kauden päätös reissulla. Teri ehti tuon reissun aikana kokeilla kiellettyjä aineita sekä avaamaan ääntään.

Ensimmäisenä vapailu päivänä uskon Tepan ryhdistäytyneen sienestys hommissa. Todisteita en nähnyt, mutta muita vaihtoehtoja en seuraaville tapahtumille löytänyt. Ensin tyttö viipyi taas kohtuullisen pitkän ajan omilla teillään ja takaisin tullessa neidin suu haisi aivan kuvottavalle. Mietin että mitäköhän hän on käynyt nauttimassa, koska naapurien vanhasta jäte montusta tuskin mitään löytyy ja metsän keskellä oltiin, päätin että sen on pakko olla jotain metsän antimia.
Jonkin aikaa herkku retkeltä paluun jälkeen luulin yllättäneeni tytön hajun lähteeltä ja hirveällä kiireellä menin katsomaan. Paikan päällä olikin oksennus (valkoista mössöä) jota neiti yritti pikaisesti pistellä takaisin poskeensa. Tein tytölle häädön pisteeltä ja kohta se oksensi seuraavaan paikkaan. Tässä vaiheessa päätin siirtyä tarkkailemaan Teriä sisätiloihin ja koska alkoi hämärtää halusin välttää oksennuksille salaa hiippailun.
Illalla alkoikin sitten varsin kumma käytös. Teri ei pystynyt asettumaan millään. Hän kävi kyllä nukkumaan, mutta nousi pian ylös ja juoksi hieromaan kuonoaan toisen huoneen mattoon ja sen jälkeen taas juostiin takaisin nukkuma paikalle. Tätä jatkui koko illan.
Lopulta päätin että nyt lähdetään nukkumaan, jospa neiti sitten rauhoittuisi. No toivoahan aina saa, mutta niinkuin kovin usein ei  tämäkään toive toteutunut vaan sama jatkui. Ottaen huomioon että tuo mökillä oleva nukkuma huone on hyvin pieni, siihen jää liikkuma tilaa reilusti vajaa puolimetriä kahdelle sivulle oli suoritus ihailtava. Teri juoksi nuo kaksi sivua, puoli ympyrää ja sen jälkeen hän vimmaisesti ryömi sängyn alla toisen puolen ympyrästä valmiiksi ja rauhottui hetkeksi. Näin jatkui ja sitten kuului yht äkkiä kuinka sängyn alla olevaa liinavaatelaatikkoa siirrettiin. Se laatikko on todellakin painava ja neiti siirsi sitä vieläpä vinottain. Tässä vaiheessa aloin epäillä jonkin sortin taikasieniä. Lopulta Teri onneksi rauhoittui nököttämään laatikon viereen tekemäänsä kolojaan ja siirtyi siitä aikanaan turvallisesti viereeni loppu yöksi.
Seuraavana aamuna vapauden koittaessa oli neidin suuntana edellis päivän oksennukset. Ennen kuin ehdin paikalle oli kiellettyjä aineita ehditty taas nauttia ja niinpä suuntasimme hiilitabletti ostoksille. Tableteista oli apua ja ilta sujui rauhallisesti. Neidin ollessa sisä arstissa kävin vielä hautaamassa edellis päivän tuotokset.

Loppu lomailu sujuikin paremmin ja Terin korvatkin löytyivät ja neiti malttoi pysytellä ulkona ollessaan lähettyvilläni. Kaikessa vuohimaisuudessaan tyttö kävi kiipeilemässä kallioilla ylös ja alas kevyen oloisesti. Löysi hän kiipeily retkellään jotain haukuttavaakin metsästä, mutta palasi onnekseni heti kutsuttuani.
Viimeisenä iltana Teri päästi ilmoille sotahuudon, vieraiden ajokoirien vaeltaessa pihalla. Jokainen joka on huudon kuullut tietää sen voiman, mutta kumma kyllä tytön huutaessa vieressä nukkunut vieras ei osoittanut minkäänlaista elon merkkiä. Luulin vieraan joko menneen huudosta shokkiin tai saaneen sydärin, mutta aamulla asiasta tiedusteltaessa hän vain totesi että jos olisi ollut sikeässä unessa, olisi saattanut pelästyä. Tapauksen johdosta päätin muuttaa epäilyni kohteen kuuloelinten toimintaan.

Tällä kertaa minulla ei olekkaan kuvia laitettavana, kun kamera sattui unohtumaan kotiin, ehkä sitten ensi kerralla. Nyt ryhdyn valistamaan Teriä luonnonantimien syömäkelpoisuudesta :)

Jälki metsässä

Teri pääsi pari päivää sitten pitkästä aikaa taas vieraan tekemälle jäljelle. Onhan tyttö toki oma tekemiä päässyt haistelemaan, mutta on se aivan eri juttu.

Jälki vanheni reilun puoli tuntia ja sinä aikana pääsinkin itse maalimieheksi reippaalle haku-koiran alulle eli Raisalle. Hienosti Raisa minut löysikin piiloista molemmilla kerroilla :) Sitten pääsi vielä Bondi ajamaan tekemäni jäljen ennen Terin vuoroa ja todella hienosti poika meni, kun otetaan huomion että luonto päätti järjestää niin, että jouduin tekemään ylimääräisen kulman.

Vihdoin koitti Terin vuoro päästä jäljelle. Tytön jälki sisälsi kaksi kulmaa ja alustan vaihdon. Jäljelle neiti lähti menemään innosta vinkuen. Kun aloitus kohta tuli malttoi hän kuitenkin istua. Liikkeelle lähdettiin hyvin ja varman oloisesti. Aluksi neiti päätti kuitenkin poiketa reitiltä ja kävi tekemässä reilun metrin päähän jäljestä pissin ja palasi taas määrä tietoisesti takaisin haju vanaan. Minä ajattelin ettei se malta pissiä tehdä, kun oli niin kiire ajolle, joten jäi se ensin tekemättä. Ohjaajan moka siis.
Neiti eteni jäljellä hyvin korkealla nenällä, mitä hän on tähän asti tehnyt vain minun jälkeni kanssa. Välillä tyttö kääntyili katsomaan meitä takana tulevia ja heilautti häntäänsä. Muutenkin jäljestys oli jotenkin levotonta ja muutama hukkakin meinasi tulla. Välillä mentiin puita ristiin rastiin, niin että sai oikein miettiä, että mistä kohtaa liinasta nappaa kiinni. Loppu pätkä metsässä oli jo parempaa nenän käyttöä, vaikka Tepalla tuntui olevan kiire.
Sitten eteen tulikin tie. Siinä reunassa neiti hieman tuntui miettivän että mitäs nyt? Hieman minäkin sen menoa rauhoittelin, että ehdin tarkistamaan liikenteen. Nyt pitää sanoa, ettei harha luuloja synny että tie on normaalisti hyvin rauhallinen. Nyt siitä oli kuitenkin pari autoa jäljen päältä ajanut. Lopulta kuitenkin jälki taas löytyi. Hyvin näki kuinka sivu tuuli muuttaa myös hajujäljen "kulku" paikkaa, kun namit oli tiellä, mutta neiti meni noin 15-20 cm niistä sivussa. Kun metsikkö taas alkoi oli jälki löydettävissä oikeasta kohdasta ja neiti ilmaisi hienosti loppupalkan sen reunasta :)

Myöhemmin tuli mieleeni, että ehkä tuo Sarin tekemä jälkikin alkaa olla neidille niin tuttu, ettei sitä tarvitse syvällä nenällä seurata? Nyt täytyy yrittää saada neiti vieraamman ihmisen jäljille. Toisaalta voi olla että kun nyt oli pari viikkoa viime jäljestä, niin intoa oli aivan liikaa keskittymis tarpeeseen nähden. Pää asia että jäljellä pysyttiin ja kaikki mukana olleet lähtivät hyvillä mielin kohti uusia hajuja.

Iso kiitos Sarille kuvista!

Tarkkaa nenä työskentelyä.

Jäljillä ollaan

"Miten tästä jatkaisi?"

Mitä on maahanmeno?

No sehän on sitä, että koira laittaa vatsansa maata vasten, on kyynäriensä varassa ja pylly on alhaalla. Lisäksi maahanmeno on se asia, jonka Teri taas vaihteeksi kokeessa unohti. Yleensä tämän liikkeen pitäisi tapahtua käskyn jälkeen.

Toko-koe taas siis takana. Tuloksena tällä kertaa ALO-luokasta 2.-tulos pistein 155 eli se viisi jäi puuttumaan ykkösestä.

Luokse päästävyys oli 10. Meni samaan tyyliin kuin entisetkin eli Tepa nousi ja meni vastaan häntäänsä heiluttaen.
Paikalla makuu oli sinänsä iloinen yllätys, ettei tyttö noussut ylös tai kaivanut tai haukkunut, vaikka rivistä nousikin kaksi koiraa. Piippausta kuitenkin kesti koko kaksi minuuttia. Pisteet tästä liikkeestä 9.
Seuraamiset olivat hyviä hihnassa 9 ja vapaana 9,5. Tuomari sanoi että oli hyvän näköiset seuraamiset. Ja kyllä tyttö tuntuikin ihan kivalta. Jossain vaiheessa epäilin että tyttö jätättää, mutta tiedä sitten. Sari otti video kuvaa, niin eiköhän siitä aikanaan selviä miltä se näytti.
Liikkeestä maahanmeno ei onnistunut, niinkuin alusta jo selviää. Käskyn annettuani minusta tuntui että tyttö meni maahan, mutta kääntyessäni totuus oli toinen. Tyttö jäi seisomaan, jälleen kerran.. Ilmeisesti oli äänen painossa vika? No se selvitellään pian missä vika on. Pitää varmaan ottaa oikein tarkastelun alle taas tämä liike. Tästä siis 0.
Luoksetulo olikin sitten taas oma lukunsa. Tällä kertaa oli aivan uudenlainen ongelma. Annoin luoksetulo käskyn ja tyttö katsoi minua hieman kummastuneen näköisenä. Niinpä siis jouduin antamaan toisen käskyn. Sitten kun Tepa lähti tulemaan, niin se tulikin vauhdilla ja hienosti sivulle :) Tästä liikkeestä tuli 8 tuomarin mukaan tuon kaksoin käskyn takia.
Liikkeestä seisomisessa en tietenkään nähnyt enkä tajunnut muilta kysyä että ottiko se askelia. Palatessani koiran sivulle Teri ennakoi ja kävi istumaan ennen käskyä. pisteitä 8,5.
Este hypyssä se este löytyi lopulta. Ensin tyttö meinasi kiertää esteen ja ehkä jo kävikin hieman toisella puolella. Minä kutsuin Tepaa nimeltä ja hän kääntyikin katsomaan minua ja annoin uuden käskyn. Hienosti tyttö sitten hyppäsi esteen oikealta puolelta ja jäi odottamaan. Palasin Terin sivule ja se taas istahti pyllylleen ennen käskyä. Uskoin että nollaksi meni jo sen nimen käytön takia, mutta yllättäen saatiin kuitenkin 6-pistettä.
Tämä kierto varmaankin johtui viime treeneistä joissa tytön kanssa yhdessä veimme rasian esteen toiselle puolelle, koska kyseessä oli palveluskoira este ei rasiaa näkynyt toiselta puolelta. Niinpä käskyn antaessani neiti kiersi esteen salaman nopeasti ja ehti ottaa palkkansa ennen kuin ehdin väliin. Toki tämän jälkeen tehtiin onnistunut hyppykin, mutta epäonninen oli ilmeisesti myös mielessä.
Kokonaisvaikutus oli 9. En tarkkaan muista mitä tuomari sanoi, mutta jotain sen suuntaista että oli mukavan näköistä menoa :)

Näin tällä kertaa ja nyt taas lisää treenaamaan.

Jäniskoira metsässä

HUOM! Aluksi on aiheellista ilmoittaa että osa kuvista voi järkyttää herkimpiä lukijoita. Siis jos pelkäät verta, jätä keskimmäinen kuva katsomatta. Jos asia kuitenkin jotakuta suuresti kiinnostaa, kuvia saa isommaksi niitä klikkaamalla ;)

Vietettiin Terin kanssa viime viikonloppua maalais maisemissa sukulaisten luona. Sulkavalle siis suunnattiin ja luvassa olikin ulko puuhaa, jos Teri olisi tiennyt mitä tuleman piti ei hän olisi pysynyt karvoissaan. Jos minä olisin tiennyt, olisi Teri päässyt vain pihassa vapaaksi.

Koska ilma oli hieno päätimme lähteä puolukoita poimimaan. Teri oli onnessaan tästä metsä retkestä ja juoksenteli onnessaan hajuja haistellen. Välillä hän kävi luonani hakemassa maku palan ja lähti sitten tervehtimään muita marjastajia. Myös suo ojissa läträily tuntui olevan neidin mieleen ja hän polskutteli mennä niitä pitkin jonkin matkaa.
Hyvälle puolukka mättäälle päästyäni alkoi keräily. Teri toimi "pikku-apurina", mutta tästä apurista oli kuitenkin ehkä enemmän haittaa kun hyötyä, sillä tyttö pisteli puolukat suoraan poskeensa. Niinpä siis minä etsin mättään ja tyttö kävi aina tarkistus matkojensa välissä syömässä siinä olevia puolukoita. No ainakin oli onnellinen koira ja itsehän se marjansa poimi :)
Jonkin ajan kuluttua tyttö hävisi maisemista. Minä sitä vähän huutelin ja ajattelin että kyllä se tulee, kun saa hommansa valmiiksi. Eipä silti tyttöä kuulunut ja muutkin alkoivat jo häntä huudella. Kun aikaa katoamisesta oli kulunut enemmän aloin jo hieman huolestua, sillä poissa olo aika oli jo kumman pitkä. Kuulostelin ja nousin kannon päälle tähyilemään.
Hetken aikaa siinä tarkkailin ja sitten Terin mummo jo ilmoittikin että tyttö oli saapumassa. Seuraava tieto tytöstä tuli mummon veljeltä, "Terillä on jäniksen pää suussa". Mitä?! Ensimmäinen mielikuva joka minulle mieleen nousi, oli haiseva ja hieman mädäntynyt jänön kallo. Ei miellyttävä ajatus. Terin lähestyessä saaliinsa kanssa kehuin sitä hurjasti, miten hieno se oli ja miten hienon jänön se oli saanut kiinni. Ajattelin kehumisella pääseväni lähemmin tarkkailemaan ja se toimi. Totesin että kyseessä oli jäniksen puolikas, tarkemmin sanottanu jäniksen etupää. Jänis ei haissut ja sen lihakin näytti terveen punaiselle, sisäelimet olivat havinneet eli vain tyhjä rintaontelo oli tallella. Teri pisteli onnessansa pupua poskeensa. Menin tytön viereen edelleen kovasti kehuen, puin hänelle valjaat päälle ja laitoin hihnaan. Neiti lähti paistinsa luota oikein nätisti eikä yhtään pannut vastaan, edelleen jatkoin kehuntaa. Myöhemminkään hän ei vetänyt saaliin luokse, ehkä vatsa oli jo täytetty löytö paikalla.
Teri varmaan ajatteli, että kuka sitä nyt söisi paistia ilman puolukkaa tai paremminkin toisinpäin ;) Missään nimessähän Teri ei itse ollut jänöä kiinni saanut, sillä ajo haukkua ei kuulunut.

Viimeksi kun tyttö kohtasi villi kanin, hän kovasti yritti leikkiä sen kanssa ja huolestui kun kaveri ei siihen shokiltaan enää pystynyt. Se leikki kaveri pääsi jatkamaan matkaansa järkytyksestä selvittyään.

Sellaisia juttuja tällä kertaa. Saipahan enon vaimo haluamansa jäniskevennyksen, josta metsä retken alussa mainitsi :)

Voihan puolukoiden päälle toki istuakkin?

 Terin saalis

Hieman mielen osoituksellisesti Teri kuitenkin käänsi minulle selkänsä kiinni oton jälkeen.

Todiste puolukan "poiminnasta"

Teri kävi tottelemassa

Käväistiin Terin kanssa toko-kokeessa ja kyllä jännitti. Eniten huolta aiheuttivat paikalla makuu ja liikkeestä maahanmeno, miten ne sujuisivatkaan.. No kai voi sanoa että ne menivät todella hyvin ja yhtään nollaa ei tullut :) Sitten itse liikkeisiin.

Luokse päästävyys meni kutakuinkin niinkuin viimeksikin, tällä kertaa Tepa tosin hypähti hieman tuomaria vasten. Ensimmäistä kertaa meillä oli muuten sellainen tuomari joka katsoi myös hampaat. No 10 pistettä siitä saatiin.

Paikalla makuun alkaessa jännitin todella paljon, viime kerrallakun se meni täysin pieleen. Mietin että nouseeko neiti, haukkuuko vai tekeekö kenties molempia? Neiti ei tehnyt kumpaakaan, se tosin piippasi hieman ja muutamaa sekuntia ennen luokse palaamista se päätti alkaa kaivaa kuoppaa. Niin siis ihan oikeasti! Hän kyllä pysyi maassa, mutta liikkurin tekemää viivaa piti kaivaa. Minua olisi naurattanut aivan hirveästi pelkästään sen takia, että mietin mistä hän noita juttujaan keksii. Pa:on neiti nousi hienosti. Tästä liikkeestä tuli kahdeksan pistettä. Tuomari sanoi pisteyttäessään että oli hauska seurata kun koira puri hammasta, todellisuudessa Terin huulet lepattivat, kun se vinkui ja puhisi pitkästymistään ;)

Kun tylsistä paikalla olo liikkeistä oli selvitty oli vuorossa yksilö liikkeet ja saatoin ehkä aivan hieman huokaista. Jännitystä toki vielä aiheutti liikkeestä maahan meno, kun se on nyt ollut jotenkin niin vaikeaa ja mennyt aivan seisoskeluksi.

Ensin oli kuitenkin seuraamiset. Hihnassa seuraaminen alkoi huonosti, mutta meni sitten kai kuitenkin hyvin. Kun lähdin liikkeelle neiti jäi istumaan ja lähti liikkeelle vasta hihnan kiristyttyä. No liikkeestä tuli kuitenkin jostain syystä 10. Oli kuulemma kivaa seuraamista. Sitten taluttimetta seuraaminen, joka ei sitten mennytkään niin hyvin. Seuraaminen oli kuulemma löysempää ja Teri piti aika ajoin enemmän väliä. Vapaana seuraamisesta pisteitä tästä syystä 8,5. Mitenköhän tässä nyt näin kävi? Yleensä kun asia on ollut aivan toisin päin, taluttimessa huonompi kuin vapaana. Voinen luulla että vain eräällä hyvällä koulutus neuvolla tämä on mahdollista ja tietysti sitä neuvoa olen käyttänyt vain taluttimessa, kun se on ollut meillä se enemmän ongelmallinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli todella hyvä ja tuomari totesikin, että nyt tekisi mieli tukistaa ohjaajaa jo ka katsoi taakseen :) No pitihän se varmistaa että sinne maahan mennään, kun se on ollut niin vaikeaa, eipä olisi tarvinnut. Pisteitä kuitenkin 9.

Luoksetulo oli tas mielenkiintoinen. Teri kyllä tuli vauhdilla, mutta jäi sitten reilun puolen metrin päähän minusta istumaan, hieman vinoon. Annoin seuraamis käskyn ja neiti tulla napsahti sivulleni. Tuomari kysyi oliko sen tarkoitus tulla eteen ja kerroin että suoraan sivulle. Niinpä saimme liikkeestä 8 pistettä.

Seisomisesta seuraamisen yhteydessä tuli ihmeekseni 10 pistettä! Kai se sitten seisoi heti käskyn saatuaan? Eipä siinä sitten mitään ihmeitä ollut.

Viimeisimpänä oli tietenkin este hyppy. Pelkäsin että Teri karkaa esteelle ja hieman hidastin sen vauhtia. Hienosti neiti hyppäsi, mutta hieman vinoon esteen taakse. Loppu tuloksena 8 pistettä.

Kokonaisvaikutus meillä oli 10! Enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni. Ehkä meillä oli kerrankin sellainen tuomari joka otti huomioon rotu ominaisuudet ja sanoi että oli hienon näköistä menoa.

Vielä palkintojen jaossa Tuomari sanoi kaikille ettei Terissä ole mitään perinteisiä toko rotuja vaan beaglea ja suomenpystykorvaa. Sanoi myös että hienosti Teri toimi ja sen toimintaa oli ilo katsoa :) Kyllä tuli hyvä mieli tuollaisesta erikois maininnasta, kun muista tuomari kertoi vain rodun, pisteet ja tuloksen. Loppujen lopuksi pisteitä kertyi 178 ja Terin sijoitus oli sitten meidän ennätys, nimittäin 4/11.

Vaikka olikin kyseessä sellainen ei tiukka tuomari, niin oli se silti kiva saada noin hyvät pisteen ja vielä enemmän mieltä lämmitti Terin loistava työskentely! Nyt treenailemaan lisää ja viimeista ykköstä alokas-luokassa metsästämään :)

Teri tojokki osaa myös istua ;)

Neiti Auringonpaiste ja Neiti Kuu

Meillä on ollut täällä Terin kanssa seuraa, kun saimme laina lapsen. Luna schapendoes tuli kyläilemään kun hänen perheensä lähti reissuun. Vähän aluksi jännitti miten ne hommat nyt menee kahden koiran kanssa, niin hyvin on pärjätty.

Yhden kerran ulkoillessamme aloin ajatella tyttöjen nimiä ja tajusin miten hyvin ne sopivatkaan yhteen. Teri nimittäin tarkoittaa auringonpaistetta ja Luna kuuta. Meillä on siis riittänyt täällä hetken aikaa molempia taivaankappaleita ympäri vuorokauden. Lenkkeillessä ei muuten olla oltu kertaakaan pahasti solmussa ja tyttöjen solmuun meno yrityksetkin ovat olleen suoraan sanoen surkeita. Tytöt niin kiltisti mennä napottavat osan ajasta kylki kyljessä. Välillä tuntuu että neidit vuorottelevat siitä kumpi nyt kulkee oikein nätisti, sillä välillä toinen kulkee vasemmalla puolella hihna löysällä ja toinen viipottaa edellä. Koska Luna ei hauku muita koiria on myös Terin haukkuminen vähentynyt, niitä kohtaan joita se normaalisti louskuttaisi.

Eräs aamu ollessamme ulkoilemassa oli ulkoilureittimme varrella olevalla urheilukentällä kisat käynnissä ja tietenkin siellä ammuttiin lähtö laukauksia. No Terihän meni niistä aivan paniikkiin, josta seurasi kiskomista hengen edestä. Onneksi Luna ei näistä paukuista välittänyt ollenkaan, aivan kuin se ei olisi niitä kuullutkaan. Oli todella kummallista olla selaisen koiran kanssa ulkona joka ei paikuista välitä ja kokemuksen jälkeen todella toivon, että jos Teri joskus saa pikku sisaruksen se on yhtä välinpitämätön paukuista kuin Lunakin.

Sisälläkin elo on ollut pääosin rauhallista, alku levottomuus toki kuuluu asiaan. Kun mitään ei tapahdu niin tytöt nukkuvat sulassa sovussa. Välillä lähempänä ja välillä kauempana toisistaan. Jäärouva eli Teri on ihmeekseni välillä yrittänyt saada leikin poikasta Lunan kanssa aikaiseksi, mutta tuloksetta. Tuntuu etteivät tytöt huomaisi toisiaan ollenkaan. Vein heidät jopa Pemolle kaukaloon juoksemaan, jotta he saisivat leikkiä keskenään, mutta molemmilla oli omat juttunsa. Luna haki innoissaan palloa ja Teri hoiti hajujen tarkastusta. Huomenna onkin sitten Neiti Kuun aika palata kotiin ja me jäämme Auringonpaisteen kanssa viettämään syksyä.
Nyt vielä loppuun koiramaisia ajatuksia pallosta ;)

Sama tyyny kelpaa molemmille

Ensin pallosta keskusteltiin sisällä

Luna: "Katso! Minulla on hieno pallo!".

 Teri: "En halua katsoa!"  Luna: "Mutta se on niin hieno..."

Teri: "No nyt voin haistaa, kun Luna ei huomaa."

Sitten siirryttiin ulos jatkamaan aiheesta keskustelua

Luna: "Minulla on taas tämä hieno pallo :)"

Luna: "Hyökkäykseen!!"  Teri: "Nyt pallon kyllä käy huonosti, en kestä katsoa!"

Luna: "No miten minä sen pallon nyt tuolta saan?"  Teri: "Siihen on yksi keino, mutta enpäs kerro."

 Luna: "Ai niin, näinhän se kävikin."  Teri: "No nyt se sen hokas."

Lopulta Teri hermostui paparatsiin..

Teri: "Nyt loppui se kuvaaminen! Tässä on kyse pallon haltuunotosta ja siihen liittyvistä neuvotteluista."

 Koska vesi kasteli, katsoin parhaaksi Lunan antaa lainata Terin kylpytakkia :)