Harrastusrintaman kuulumisia

Nyt on harrasteltu ihan urakalla Naken kanssa, siis enemmän kuin normaalisti. Parin viikon agilitysta ollutta lomaa lukuunottamatta meillä on ollut kesän ajan viikossa yhdet toko ja yhdet agi treenit. "Agility-loman" aikanakaan ei toki olla löysäilty vaan ollaan treenailtu lähes koko TƎAM ƎVOn voimalla ja muutaman muunkin :) Taidan nyt edetä treenit aika järjestyksessä.

Toko
Viime viikolla aloitimme treeni riennot tokoilemalla. Kanssamme treenaamassa olivat Sari ja Niina koiriensa kera. Koirat otettiin treenaamaan yksitellen ja lisäksi otettiin ryhmä paikalla makuu.
Paikalla makuuseen osallistuivat Bondi, Nuray ja Teri. Itse menin roskis katoksen nurkan taakse piiloon ja heiluttelin sieltä lelua sekä kävin hyppelemässä Naken näkyvissä. Hienosti tyttö pysyi paikallaan ja olisihan meillä ollut Sari ja Niina kertomassa, jos neiti olisi päättänyt jostain syystä nousta ja lähteä.
Tepan kanssa teimme muutaman pikku pätkän, joissa harjoittelimme avo luokan liikkeistä: liikkeestä seisomisen taakse palaamista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa seisomisineen ja noutoa.
On se niin mukavaa ja hyödyllistä treenata kaveriporukalla, kun muut sitten rehellisesti kertoo mikä meni väärin ja voi yhdessä miettiä miten asiaa voisi korjata! Ensiksikin liikeestä maahanmenossa annan Tepalle vartalo avun, olikohan se nyt niin että käännyn tyttöä kohti? No ainakin huomasin tämän jälkeen että lopetin käsieni liikuttamisen juuri ennen käskyä. Edistynyt olin sen verran, että kiinnitin nyt äänen painooni huomiota.
Seisomisen taaksepaluussa Tepa vieläkin hieman kääntyy hieman etu kropallaan katsomaan taakse päin. Pitäisi siis malttaa vielä olla menemättä niin kauas taakse, kun neiti ei sitä vielä selvästikään ulkona kestä. Luoksetulon jutut sujui hienosti ja niissä ei ollut mitään kummempaa huomautettavaa. Ehkä hieman olin ennakointia havaitsevani ekalla tulo pätkällä, joten otin myös normaalit karkuun peruutus luoksetulot.
Nouto oli no... tulihan siinä sitten loppujen lopuksi onnistunutkin nouto. Ekalla kerralla Nake kyllä lähti kohdetta päin, mutta matka kapulalle vaihtui haisteluksi ja lopulta minä kävin hakemassa kapulan takaisin. Toisella kerralla Nake otti kapulan, mutta oikean luovutus paikan kanssa oli hiukan etsimistä. Kolmas kerta toden sanoi ja silloin oli hieno nouto ja palautus. Muistinkohan nyt kaiken? No oli tämä kai ainakin sinne päin.
Hyvä oli siis treeni ja tarkkailevat silmät tekivät tärkeitä havaintoja.

Harhainen jälki
Seuraavaksi Teri pääsi pitkästä aikaa taas jäljelle. Jälki vanheni reilun puoli tuntia ja juuri ennen kuin lähdimme sitä ajamaan kävi Niina vielä kävelemässä loppu pätkälle harhan. Jälki alkoi nostolla, jonka neiti suoritti mainiosti ja lähti oikeaan suuntaan etenemään. Hienosti neiti jälkeä seurasi ja selvitti yhden tiukan mutkan ja kaksi kulmaa. Jossain vaiheessa meno vaikutti hieman korkealta, mutta tilanne korjaantui pian.
Sitten olikin vuorossa harha. Tepa kyllä ylitti sen hienosti, mutta selvästi hieman hämmentyi tilanteesta. Ensin hän napitti katsoa minua ja kävi lopulta istumaan kuin kysyen "Mitä nyt?". Ajattelin ettei se odottamalla parane (joka yleensä toimii, jos jäljellä tapahtuu harhautuminen, jolloin Nake etsii jäljen uudelleen) vaan annoin uuden jäljen etsintä käskyn. Jäljen tyttö löysikin, mutta hämmennyksissään istahti uudelleen. Toisella käskyllä jälki jälleen nousi ja sitä seurattiinkin hienosti loppuun asti. Lopussa odotin vielä ilmaisun rasialla ja sitten Tepa sai palkkansa. Hienosti neiti selvitti tuon noin neljä sataa metriä pitkän jäljen, jonka Sari oli ihmisille vaativaan maastoon. Tepa pääsi lepäämään ja minä jatkoin hakuileville koirille maalimiehenä metsässä piileksimistä. Ilta huipentui siihen että Nake pääsi Bondin, Raisan, Nurayn ja Tesnin kanssa kirmailemaan vapaana jälkimmäiseksi mainitsemieni mökki rannassa :)
Voi kun pääsisi useammin treenaamaan porukassa, niin saisi eri hajuisia jälkiä ja juuri noita harhoja, kun se tyttöä nyt niin hämmensi.

Hyppyjä ja kontaktit
Viimeisimmäksi päästiin agilityn riemuun Sarin, Niinan, Tarun ja Annin sekä heidän koiriensa kanssa. Lähes kaikki muut koirat olivat jo kisa uransa korkanneet ja keskittyivät radan tekemiseen tai joidenkin esteiden hiomiseen ja hyvältähän niitten meno näyttikin.
Me sen sijaan Tepan kanssa otimme ensimmäisessä pätkässä vähän rengasta, joka on aiemmin tuntunut aiheuttavan ongelmia. Nyt se sujui kuitenkin hienosti ja otin hihnan pätkänkin pois perästä roikkumasta.
Puomin kontakteja otettiin seuraavaksi. Hieman hätäisesti tyttö aluksi kontakteilta lähti, mutta loppua kohti parani huomattavasti ja sinne kontaktille maltettiin jäädä. Kontaktilta vapautuksesta Niina huomautti, että Nake saattaa ruveta katsomaan että liikkeelle lähtöni on lupa jatkaa matkaa. Hyvä huomio taas, varsinkin kun Teri lukee minua niin paljon.
Putkeen menossa oli vuorossa Sarin huomio. Minä kun otin Naken kanssa putkeen menoja "kulman takaa" ja ohjasin sitä hihnalla sinne, niin Sari kysyi eikä se mene ilman hihnalla ohjausta. Olin hieman epäileväinen, kun oltiin niin vähän tuollaista putken lähestymistä otettu, mutta päätin sitten kokeilla ja sinnehän se tyttö putkeen hienosti sujahti pelkällä käsi ohjauksella :) Tulipahan sekin siis kokeiltua. Otettiin myös hyppy putki yhdistelmää, jossa minun rintama suuntani aiheutti Nakelle hypyn ohituksia. Taas kun minulle asiasta huomautettiin sujui homma jo paremmin, kunhan muistin itseäni kontrolloida ;)
Toinen pätkä tehtiin sateen keskellä. Silloin otin muutaman takaakierron, jotka meni ihan kivasti. Sitten ajattelin ottaa hyppy rengas yhdistelmää. Ekalla Tepa sujahti renkaan sivuun jääneestä kolosta, jonka jälkeen otin renkaan pari kertaa yksinään. Lopuksi tehtiin vielä rengas hyppy sarjoja, joissa saatiin sitten hyvä lopetus ja läpi märkä Nake pääsi autoon kuivattelemaan.

Loppu yhteenvetona todettakoon että oli oikein antoisat porukka treenit. Voi kun näitä saisi rutkasti lisää! Terikin oli jokaisen treeni päivän jälkeen hyvin väsynyttä koiraa.

Lagun takaboksissa oli kerran puistoilu reissun jälkeen läheinen tunnelma, kun Bondi innostui halailemaan Tepaa. Raisa tyytyi istumisen tuottamaan läheisyyteen :D

Juhannus kuvitukset

Juhannus sisälsi taas Terillä kaikenlaista tapahtumaa sekä uusia ja vanhoja tuttuja. Tapahtumia riitti, kun juhannuksen juhlinnan lisäksi oli mökkinaapurin 60-vuotis juhlat ja juhannuksen jälkeen maanantaina oli perinteiset juhannus markkinat.
Jos alkaisin kertoa kaikesta viikon aikana tapahtuneesta se olisi todella pitkä juttu, joten taidan antaa kuvien kertoa suurimman osan tarinoista puolestani.

Markkinoista ei ole kuvia, mutta ne sujuivat kuten ennenkin. Lähestyimme tapahtumaa ensin väljemmillä vesillä kierrellen ja sitten sukelsimme kojujen keskelle. Ensin neitiä jännitti semmoinen ihmis vilinä ja häntä sojotti tiivisti alaspäin. Arpa myyjän rapsutuksien jälkeen häntä nousi ja jännitys helpotti. Muutamat muutkin rapsutukset Tepa sai ja lisäksi tuli moni erikokoinen koira kaveri moikattua matkan varrella. Yhdet koirat Nake haukkui, mutta nekin tunne kuohun vallassa kun oltiin juuri kohdattu loput meidän markkina porukasta.

Mitä?! Oliko se herkku?

Vahti asemissa

Lapsi kaivelee vanhaa hiekkalaatikkoa :)

Teri pyytää Ranssia leikkiin

"Teidät olen tavannut ennenkin"

"Mitä sieltä löytyy?"

Vähän painia välillä

Juoksemaan olisi ollut kiva päästä

Seuraavana päivänä leikittämään saapui Oku

Tepa käytti Dumbo-taktiikkaa säikyttimenä

Taktiikka oli lähinnä naurettava

Neniäkin ehdittiin touhun lomassa vaihtaa

Ystävykset tarkkailu touhuissa

Teri ehti myös rakennukselle. "Tämä on minun kuoppani! Minun!"

Edessä pikku-kaivuri ja takana vähän isompi maansiirto väline

Treenit
Tänään oli Terin osalta suht hiljaiset agility treenit. Luultavasti tyttö siis alkaa sisäistämään hiljaisuuden taian ;) Toisaalta kun tyttö on käskyn alla, niin myös hiljaisuus on hommassa mukana.
Tehtiin ensimmäistä kertaa pientä rata pätkää, putki-hyppy-putki. Esteet olivat suorankulman muodossa, niin että hyppy jäi kulmaan. Ensin tyttö oli sitä mieltä, että ensimmäisen putken jälkeen voi juosta suoraan toisen putken päässä odottavalle palkalle. Tämä toistui pari kertaa, joten laitettiin sitten palkka jo ekan hypyn taakse. Sitten alkoikin sujumaan hienosti koko pätkä. Paljon vaan Teri aluksi otti minuun kontaktia ja odotti ohjeita. Lopuksi kuitenkin alkoi tyttö jo itse hakea esteitä ja otti enemmän tilaa. Hienosti Nake kuulemma tottelee käsi ohjausta.
Lisäksi treenatiin keinua, muuria, keppejä sekä hyppy-pituus yhdistelmää. Keinussa oli hidastelua havaittavissa alas mennessä. Muuri meni hyvin ja hyppy-pituuskin sujui, kun ensin muisteltiin miten pituus suoritetaan. Kepit olivat hieman kimurantimmat ja niitä piti vähän enemmän avata, jotta homma alkoi sujumaan.

Eiköhän tässä ollut nyt juttua vähäksi aikaa? Viikonloppuna lähdemme kannustus joukoiksi Agirotuun, joten muutaman tunnin päästä pitäisi jo olla jo reippaana menossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin..

Tyynyn valtaaja iski jälleen

Ja minä kun mietin nukkumaan käymistä.. ;)

Terveys asioita

Terillä on muutaman päivän sisällä jännitystä riittänyt. Lauantaina oltiin viettämässä veljeni rippi juhlia ja maanataina oli vuorossa lääkäri reissu Kuopioon.

Teri-terassi koira
Rippijuhlat sujui hienosta ja Teri malttoi käyttäytyä. Vieraitten tultua annoin neidille luun järsittäväksi ja se rauhoittikin tytön mahdollisen intoilun. Pihallakin Tepa pysyi sallituissa rajoissa. Perässä roikkui kuitenkin hihna varmuuden vuoksi.
Kun juhlat oli juhlittu pääsi tyttö vielä uimareissulle. Sameaa oli vesi Tuusulanjärvessä, mutta se ei tyttöä haitannut vaan hienosti taas löytyivät lähes kaikki kuiva kalat (yksi teki puoli sukelluksen). Sorsa emo oli poikasensa kanssa samalla rannalla uiskentelemassa, mutta eihän Nake siitä tapansa mukaan välittänyt.
Kun neiti oli saanut pulahdettua jatkui matka kohti paikallisen ravintolan terassia. Isäni kysyi saako Tepa tulla aidan sille puolelle ja saihan se, jos on hiljaa ja aidan viereisessä pöydässä :) Niin ja Huili on tämän ravintolan nimi jonne tyttökin sai terassille tulla.

Terassikauden avaus kuva ;)

Lääkärissä
Kun kerroin Terille että mennään eläinlääkäriin tyttö innostui kovin. Raukka ei kai oikein ymmärtänyt mitä tuleman pitää tai edes minne oikein oltiin menossa. Ehkä onni että ei ymmärtänyt, sillä se olisi voinut olla tytöstä liian jännittävää oltiin nimittäin menossa sinne viimeksi mainitsemaani vatsalaukun tähystykseen.
Perille päästyämme neiti huomasi tilanteen ja kai vaistosi jännitykseni, koska odotus huoneessa istui kovin hiljainen ja luimisteleva Nake. Lääkäri tutki tytön toimenpide huoneessa ja antoi samalla rauhoitusaine pistoksen.
Pikkuhiljaa neiti alkoi nukahtamaan ja lopulta lähes nukkuva Nake pötkötti lattialla jalkojeni välissä, pää sylissäni. Niin minun sitten piti lähteä ja keksiä tekemistä kolmeksi tunniksi. Yllättävän hyvin sain ajan kulumaan. Kun menin Tepaa hakemaan neiti vielä nukkui. Siinä odotellessani minulle kerrottiin ja sain lapun tutkimuksessa tehdyistä löydöksistä. Nakelle määrättiin lääkkeita ja kävin vaihtamassa reseptin niihin viereisessä apteekissa. Tämän jälkeen kannoin hyvin väsyneen Naken autoon ja lähdimme ajelemaan kotiin päin. Tyttö nukkuikin apukuskin paikalla koko matkan ajan.

Lääkäristä saadussa lapussa lukee näin: "Mahalaukun limakalvo oli silmämääräisesti normaali. Lievä palleatyrä".
Viikon päästä tulee koepalojen vastaukset, mutta oletettavasti niissä ei ole mitään ihmeellistä :) Toden näköisesti juuri tuo tyrä aiheuttaa Terille oireita, se kun muistaakseni painoi ruokatorvea tai työntyi siihen? (sitä ei lapussa lue).

Kotona kannoin Terin rappuset ylös ja neiti hoiperteli häkkiinsä nukkumaan. Päivän vaihtuessa iltaan alkoi askellus olla jo vakaampaa ja tyttö heräilemään. Pienen ulkoilun jälkeen alkoi Nakea itkettämään ja vinkumista kestikin jonkin aikaa. Ilmeisesti oli pienellä vähän pöhkö olo vielä? Välillä toki neiti saattoi vähän torkahtaakin.
Nyt näyttää olemus jo niin normaalilta, ettei posketkaan enää roiku. Ehkä päivän viimeisestä ulkoilusta selvitään jo ilman kanto suorituksia.
Ihme kyllä, vaikka askellus on ollut aika huteraa, niin hyppääminen ei ole tuottanut mitään ongelmia!

Pieni Nake on niin väsynyt <3

Oma häkki on paras paikka levätä

Roikkoposki lopuska

Välillä piti lämmitellä pyyhkeen alla

Vaikka jalat ei kanna, niin hyppy hoituu

Takapää asiaa
Palaan vielä edelliseen tekstiin Terin takapää vaivojen osalta. Syy selvisi nimittäin jo seuraavana päivänä, kun tajusin tarkistaa neidin anaalirauhasten tilan. Täynnähän ne oli ja toinen ei meinannut taaskaan tyhjentyä millään. Sitten kun homma oli saatu hoidettua onnistui välittömästi ikkunalle hyppääminen :) Eli agilityyn päästiin osallistumaan ja päästään jatkossakin.

Oho, tulipas paljon juttua kerralla ja ehti vuorokausikin vaihtua tässä välissä. Päätetään siis tähän tällä kertaa ja siirrytään toipumaan eilispäivän tapahtumista.

Vaivoja ja tokoa

Tepa raukalla on taas riittänyt vaivoja. On ollut vatsa vaivaa ja tänään vielä lisäksi takapään vaivaa.

Vatsa vaiva on se sama tuttu juttu, mikä Tepaa on usein ennenkin vaivannut. Tai no en tiedä johtuuko vaiva vatsasta vai mistä, mutta kuitenkin. Tähän asiaan saamme toivon mukaan pian lisä tietoja, kun sain varattua Terille ajan ensi maanantaiksi ruokatorven ja vatsalaukun tähystykseen eli gastroskopiaan. Toivottavasti siellä jokin hoidetta oleva syy löytyisi, niin saataisiin tyttö oireettomaksi.
Välillähän Nakella on näissä kohtauksissa pitkiäkin taukoja, mutta nyt taas tuntuu että jonkinlainen "tilanne" on lähes koko ajan päällä.

Lisäksi sitten tänään ilmeni uusi ongelma kun oltiin tokoilemassa. Tyttö oli mielestäni kovin vaisu normaaliin verrattuna. Häntä ei oikein heilunut ja tytön suoritukset olivat tavallisuudesta poikkeavia.
Ensin otin liikkeestä seisomista ajatuksena harjoitella taaske menoa. Ensimmäisen seisomisen otin takapalkan kanssa. Hämmästyksekseni Nake ei heti pysähtynyt, vaan otti muutamia askelia seuraten käskyn jälkeen. Tällä kertaa taakse palaamisessa ei ollut mitään ongelmaa. Seuraava ilman takapalkkaakin onnistui taakse menon osalta hyvin, mutta taas oli tooodella hidas pysähtyminen normaaliin verrattuna. Yritin sitten ottaa nopeaa pysähtymistä, mutta ei vaan onnistunut millään. Takapalkalle menokin oli vaisu eli ei mitään taattua Teri laatua.
Kaukoja otin pari ja niissä ei mitään ongelmaa, joten jätettiin homma siihen. Palkalle meno oli taas tosin kumman hidas.
Sitten olikin aika ottaa hyppy este jossa kummallisuudet todella alkoivat. Hyppy oli kovin kömpelön oloinen. Tyttö hyppäsi sivuun, mutta palasi kuitenkin esteen taakse. Jostain syystä Nake ei olisi halunnut istua ei sitten millään. No lopulta, kun istuminen onnistui, niin sitten oli takaisin hypyn aika, jota Nake todella arpoi ja lopulta "hyppäsi" toisin sanoen lähes kiipesi esteen yli. Toisella kerralla neiti meinasi hypätä ja teki peri yritystä ja lopulta kiersi esteen. Todella kummallista käytöstä minun pieneltä vuohi-koiraltani.
Lopuksi otettiin paikalla makuu mikä sujuikin hyvin siihen asti, että kentän aidan takana alkoi koirien riehutus, silloin tyttö alkoi vinkumisen. Tarkoituksena oli ottaa vielä nouto, mutta koska Teri vaikutti niin vaisulta ja kummalliselta päätin jättää sen väliin.
Autolle mennessä Nake sitten mietti kovasti autoon hyppäämistä, mutta onnistui se sitten lopulta. Kotiin tullessa tajusin mistä Naken alavire ja kummallinen käytös johtui. Ilmeisesti neidillä on takapää kipeänä, kun myöskään sängylle ei tyttö hypännyt vaikka mieli selväst kovasti teki.
Viime kesänä Nakella oli yksi samanlainen hyppy haluton päivä mikä onneksi helpotti levossa. Nyt sitten pidetään huominen lepoa paitsi jos on lämmin päivä, niin neiti pääsee uimaan. Toivottavasti kyseessä on jokin hetkellinen vaiva, joka pian helpottaa. Pitää katsella, että lähdetäänkö torstaina ollenkaan agilityyn. Lisäksi pitää seurata Tepan tilannetta ja tarkkailla kipeytyykö se uudestaan treenatessa eli pitääkö meidän hylätä tämä uusi harrastus jo heti alkuunsa.

Niin minunhan piti kertoa miten hiljaisuus agissa edistyy.. Parempaan suuntaan ollaan menossa, Räks Räks Räksänpoikani alkaa oivaltaa että suoritus luvan saa vasta hiljaisuuden vallitessa :) Joutui toinen meidän koulutusohjaajista tekemään aikamoisia äkki lähtöjä, kun en hiljaisuuden odottelusta tajunnut heti aluksi kertoa. Mutta tämä asia siis edistyy ja Nake on edelleen kovin innoissaan esteiden suorittamisesta.

Tällaista kuuluu Terin elämään tällä hetkellä. Loppuun laitan taas piristys kuvan eli Tepan tämän päiväisen rentoilu kuvan sekä parin viikon takaisen kiipeily suorituksen loppu tuloksen, jonka silloin unohdin :)

Rento meininki Tepamaiseen tyyliin

Kieli on ainakin kilometrin mittainen!

Sosiaalista oppimista?

Nake on fiksu. Kyllähän minä olen sen jo tiennyt, mutta miksi neidin pitää osoittaa se ei toivotulla toiminnalla? Kyseessä on tällä kertaa asia, jonka tyttö on ilmeisesti oppinut käyttämällä sosiaalisen oppimisen kaavaa.

Turhan päiväinen louskutus agilityssa on siis Terillä nyt alkanut. Louskutus alkoi kun menimme ensimmäistä kertaa sisähalliin harjoittelemaan ja tyttö pääsi esteen luo. Hyppy este oli kyseessä ja haukkua piti enne nesteelle pääsyä ja suorituksen aikana. Voin kertoa, että kyllä otti päähän!
Otin tytön aina välillä rauhoittumaan ja sitten yritettiin uudestaan. Louskutus jatkui jatkumistaan ja siirtyi lähes kaikille esteille. Sama jatkui myös viime täman viikon agi treeneissä. Tokoiluun tuo louskutus ei onneksi ole siirtynyt, eikä toivon mukaan tule siirtymäänkään.
Mutta siis tähän viikkoon. Louskutus siis jatkui ja nyt kokeilin välillä huomiotta jättöjä ja välillä hiljaiseksi komentamista. Ei siis mitenkään kovin johdon mukainen ollut tämä ongelman lähestymis tapa. Loppu treeneistä alkoi neidin louskutus jo kuitenkin selvästi vähentyä.
Tämän johdosta alkoi pohdinta, mistä kummasta Nake on nyt kyseisen toimintamallin yht äkkiä keksinyt. Rankan aivo työskentelyn jälkeen tuli mieleeni seuraava vaihtoehto.. Olimme kaksi viikkoa sitten (ennen ensimmäistä louskutus treeniä) katsomassa kentällä agility kisoja ja siellähän niitä koko radan ajan haukkuvia koiria riitti! Kentän laidalla tyttö oli koko ajan aivan hiljaa, mutta ilmeisesti toisten haukunta "yllättäen" sai neidinkin haukkumaan. Muuta en nyt tähän keksi. Tietysti kamala innostus harrastusta kohtaan voi olla myös osa syyllinen asiaan.

Eilen sitten lenkkeillessä ajattelin ottaa Terin kanssa kiertoja ja niissä sitten luokse tulon stoppia. Jo ennen ehdin lähettää tytön ensimmäiseen kiertoon kuului ensimmäiset haukahdukset, joiden jälkeen käskin hiljaiseksi. Kiertojen aikana haukku jatkui. Siinä kierrosten välissäkin ehdittiin haukkua ja minä käänsin Nakelle selkäni. Välillä käännyin tyttöä kohti, kun haukku taukosi ja pari kertaa neiti itse tuli hiljaa viereeni perus asentoon, joista molemmilla tavoilla pääsin palkkaamaan hiljaisuudesta.
Se ei kuitenkaan ollut pitkä aikainen lohtu ja lopulta Tepa kiersi eteeni haukkumaan. Tässä vaiheessa menetin hermoni ja karjaisin jo aika rumasti, että "Nyt riittää!!". Teri heilautti pari kertaa laimeasti häntäänsä ja se alkoi suoristumaan. Ennen kuin häntä ehti aivan tikku suoraksi taakse päin sojottamaan, otin Terin mukaan makupalalla ja lähetin kiertoon. Tällä kertaa oli hiljainen suoritus :) Kerran vielä ikään kuin kiellon päälle lähetin tytön kiertoon. Haukku meinasi alkaa, mutta itse Nake huomasi virheensä.
Lopuksi otettiin vielä pari luoksetulon stoppia liikkeen omaisesti ja ette usko. Nake pysähtyi heti merkistä!! Kylläpä olin hyvällä mielin ja niin oli Terikin. Eiköhän me kohta taas uskalleta lähteä koe kentille.

Nyt jään jännityksellä odottamaan seuraavaa agility kertaa, jotta näen onko rauha taas palannut meidän työskentelyyn. Tulen sitten tänne antamaan tilanne raportin aiheesta ;)

Operaatio Siili

Tänään Terin kanssa lenkkeillessämme törmäsimme siiliin, lähes kirjaimellisesti. Tepa kulki niin omissa maailmoissaan, että epäilen huomasiko hän siiliä oikeasti ollenkaan. Minä huomasin viime hetkellä ja seurauksena oli äkkipysähdys puolen metrin päähän kohteesta.

Piti ihan lähempää pientä luonto eläintä tarkastella ja huomasin, että se hengitti kovin tiheästi ja aivan kuin olisi hengästynyt. Vähän pitemmän tuijotuksen jälkeen huomasin, ettei siili vetäydy kunnolla kerälle. Vähän rahistelin hiekkaa ja toivoin, että pieni otus menisi kerälle. Turha toivo. Sitten siirryimme kauemmas tarkkailemaan. Ajattelin, että siili vähän aikaa levättyään jatkaisi matkaansa. Ei se jatkanut. Noin kymmenen minuutin jälkeen päätin jatkaa matkaa ja tulla laatikon kanssa katsomaan, josko siili vielä olisi paikallaan. Nake ei siilistä välittänyt, vaan seisoskeli koko tuon ajan jonkin matkan päässä, nauttien välillä heinää.

Kävimme siis Tepan kanssa hakemassa kotonta laatikon sekä siilin käsittelyä varten hanskat ja suuntasimme lagun nokan kohti siilin olin paikkaa. Auto piti jättää tien reunaan ja siitä suuntasimme tytön kanssa puistoon laatikko kainalossa. Siilin olin paikkaa lähestyessäni ehdin jo hetken iloita että kaveri olisi jatkanut matkaa, mutta jouduin pettymään. Siili oli edelleen samalla paikalla kuin lähes tuntia aiemmin.
Katselin siiliä kauempaa ja henkeä pidättäen tarkkailin vieläkö sen piikit kohoilevat. Vielä oli kaverissa eloa. Laskin laatikon siilin viereen ja varovasti kosketin piikkejä hanskat kädessäni. Toivon kerälle menoa, mutta sitä ei tullut. Yrityskään ei onnistunut, sillä pieni naama ja vatsa jäi aivan selvästi näkyviin.
Teri tarkkaili toimintaa vierestä ja laskin otteeni sen hihnasta. Hienosti neiti pysyi vieressä ja oli koskematta piikkikasaan koko toimituksen ajan. Siili ei ollut kovin pieni, joten luultavasti sillä oli jo ikää parin vuoden verran.
Nostin siis siilin laatikkoon, jossa se otti pari askelta. Normaalia siilin "kiroilua" ei kuulunu missään vaiheessa. Soitin paikalliselle eläinklinikalle, jossa ei kuulostettu kovinkaan iloiselta siili potilaasta. Heillä ei kuulemma villi eläimiä hoideta. Kysyttiin olisiko minulla mahdollista ottaa siiliä kotiin tarkkailuun, mutta lopulta siellä kuitenkin suostuttiin ottamaan siili vastaan. Niin hengästyneesti siili hengitti, että minusta oli parempi viedä kaveri lääkärille tarkastettavaksi, viivyttämättä sen mahdollista kärsimystä yhtään pitempään. Autossa siili tuntui jopa reipastuvan sen verran, että se yritti kaivaa itsensä ulos laatikosta. Klinikalle päästyämme siili tunnuttiin ottavan vastaan hieman pitkin hampain, laatikkonsa kanssa vuoroa odottamaan.
Siilin kohtalosta en tiedä, mutta toivottavasti loppu ratkaisu oli piikkiselle kaverille oikeuden mukainen. Minä en pystynyt huonovointista kaveria jättämään kohtaloaan tai hidasta kuolemaa odottamaan.

Sellainen seikkailu oli meillä Terin kanssa tällä kertaa. Piristykseksi kaivelin arkistoita loppuun Naken ja erään siilin viime vuotisen puisto kohtaamisen :)

Tepa tietää ettei kiroilevaa siiliä tule lähestyä

Match show menestystä

Meillä on nyt varmaan Terin kanssa menossa jonkin sortin hyvä kausi, kun tuntuu että kaikki onnistuu. Toko sujuu, agility sujuu, ohitukset sujuu ja tämän päivän mätsärikin meni ennätys hyvin! Hyvä niin, jaksaa sitten taas huonommat kaudet mennä läpi, kun on näitä hyviäkin. Tuntuu yleisesti ottaen sellaiselta aalto liikkeeltä tämä meidän meno, ylämäki-alamäki.

Tänään oltiin tosiaan pitkästä aikaa Naken kanssa mätsärissä. Aamulla suuntasimme Kuopioon, jossa mätsäilimme seuranamme Päivi ja Hukka. Ilma oli lämmin, jopa hiostava, mutta onneksi kuitenkin pilvinen.
Teri esiintyi tänään ensimmäistä kertaa veteraani luokassa! Kamalaa, miten aika on mennyt. Itse en kyllä osaa vielä mieltää neitiä muori-ikäiseksi. Vanhusten joukkoon siirtyminen sujui hienosti. Kiltisti Nake antoi itseään käsitellä kommenttina tuomarilta tuli, että tytöllä on irto karvaa ja se pöllyää. Milloinkas tuo tyttö ei, varsinkin kun se vaihtaa karvaa :D Kauheasti kyllä sain olla Tepan häntää nostelemassa seisotuksen aikana.
Veteraaneja oli yhteensä yhdeksän eli kilpailuakin oli. Pari kilpailussa Nake sai sinisen nauhan, niinpä matka jatkui sinisten kehään. Kehässä tyttö yllätti minut täysin ollen sinisten veteraanien ensimmäinen. Siinä vaiheessa olin todella iloinen. Menin hakemaan palkintoa ja siinä vaiheessa haluttiin jo punaiset kehään. Äkkiä nappasin maasta lahja pussukan ja poistuin punaisten tieltä. Jälkeen päin tajusin, että olisi varmaankin pitänyt jäädä kättelemään tuomari, voi minua hölmöä..
Terin matka jatkui siis BIS-kehään, jossa arvostelemassa olivat kaikki mätsärin kolme tuomaria. Menestystä siellä ei enää suuremmin tullut, enkä kyllä ihmettele, sillä paremmille on helppo hävitä. Nake alkoi esittämään syliin kiipeilyä ja paikalla pysyminenkin tuntui kovin vaativalta, niinpä Teri oli BIS-8. Muut koirat seisoivat niin nätisti paikoiltaan hievahtamatta, että tällainen ratkaisu ei ollut varmaankaan kovin vaikea :) Kaikki BIS-kehässä siis sijoittuivat ja saivat palkintoja.
Naken palkinto kasseista löytyi lelu, pokaali, ruusuke, pari ale kuponkia sekä tytölle mieluisia luita ja energisen koiran makkaraa. Tästä pääsee katsomaan virallisen kuvan ;)

Kotiin saapumisen jälkeen käytin Tepaa vielä uimassa, jotta kuumuus ei tuntuisi niin pahalta. Rannalla kävi ihana viileä tuuli, joka helpotti omaakin oloa. Yritin saada tytön ensin uimaan kuivattuja kaloja heittelemällä. Ensimmäisen neiti hakikin ranta vedestä nätisti, mutta edes maha ei tässä kastunut. Niinpä heitin seuraavan kalan vähän pitemmälle ja Terin mielestä ilmeisesti liian pitkälle. Tyttö meni kalan perässä jonkin matkaa, mutta pysähtyi sitten ihmettelemään aaltojen mukana eteenpäin kelluvaa kalaa. Kala meni menojaan neidin ihmetellessä sen perään.
Se oli viimeinen kala, joten siirryimme laiturille. Heti laiturille päästyämme Nake molskahti harkitsemattomasti järveen. Tyttö ilmeisesti luuli, että laiturin viereen pakkautuneitten kaislojen alla olisi tukeva maa :D Kyllä minua hieman huvitti tuo touhu. Jonkinmoinen puskeminen siinä tytöllä oli, että pääsi rantautumaan paksun kaisla patjan läpi. Onneksi molskahdus ei aiheuttanut traumoja vaan kohta oli taas Teri keikkumassa laiturin reunalla ja pohtimassa hypätäkkö vai ei?

Mukava päivä siis taas takana kaiken kaikkiaan! Ja mikä parasta, tuli Päiviä ja Hukkaa piitkän tauon jälkeen nähtyä :)

"Mikä luu! Ei kai minun maassa pitänyt pysyä?"

Teri ei saa katsettaan irti palkinnoista

Näin sujui loppu ilta. Näistä Terin nukkuma asennoista saisi jo melkein oman gallerian ;)

Piti taas pientä koiraa kiusata yhtenä päivänä..