Pelkoa palovaroittimesta

Tepan elo on ollut viime aikoina aika tasaista. Vähän pelottaa onko jonkin sortin pelkokausi painamassa taas päälle, mutta toivotaan että Teri vaan tykkää pitää minut jännityksessä. Ihan kauhean ihmeellisiä asioita ei ole viime aikoina tapahtunut vaan meno on ollut sellaista kuin muutenkin: tokoa, lepoa, liikuntaa, ruokaa ja ulkoilua.

Piip, piip
Tämä juttu tapahtui kylläkin jo aikoja sitten, mutta kuitenkin viime kirjoituksen jälkeen. Tepa pääsi pelkäämään palovaroitinta. Ensimmäinen kauheus sattui, kun paistoin lettuja ja poistin sen ajaksi varoittimesta pariston. Takaisin laittaessa siitä sitten pääsi varoitus ääni, kun vain toinen pariston napa oli kunnolla kiinni ja toisessa vain pieni kosketus. Teri raukka näytti aivan järkyttyneeltä ja katseli touhua epäluuloisena.
Toinen kauhea kokemus sattui kyläily reissulla. Keskellä yötä palovaroitin alkoi antaa pariston tyhjenemis varoituksia  huoneessa, jossa nukuimme. Teri raukka pakeni paniikissa tilannetta sänkyn alle. Siellä taisikin osa tytön yöstä vierähtää vaikka piipitys saatiinkin lakkaamaan.
Sattuipa sitten vielä kolmannenkin kerran varoitin piippailemaan ikävästi lyhyen ajan sisällä. Oltiin taas kyläilemässä ja taas kerran yöllä (ei tällä kertaa niin myöhään) alkoi varoitin huutamaan tyhjenevää patteria, tällä kertaa veljeni huoneessa. Ensin huomasin vaan, kun Nake hyppäsi alas sängyltä ja maiskautti kerran, niin kuin hän silloin tekee kun joku on oikein pelottavaa tai epämiellyttävää. Kohta tyttö hyppäsi takaisin sänkyyn ja rupesi pyrkimään viereeni niin lähelle kuin mahdollista. Tässä vaiheessa minäkin kuulin piippauksen ja Nake alkoi tärisemään. Tärinä vaan jatkui ja koska taikapaita puuttui aloin halaamaan tyttöä tiukasti. Halaaminen selvästi helpotti Tepan oloa ja tärinä hieman vaikeni ennen seuraavaa piippausta. Onneksi paristo saatiin taas vaihdettua ja pienen koiran paniikki alkoi helpottaa. Pitkän aikaa silti vielä neiti nukkui harvinaisen tiukasti kiinni minussa.
Viimeisin asiaan liittyvä kauhistun oli rappukäytävästä kuuluva kimeä ääni, joka sai tytön tärisemään ja siirtymään parvekkeen oven viereen istumaan. Tällä kertaa taikapaita oli paikalla ja pelasti tilanteen.

Neljä tötsää ja nauha
Eli siis ruutua ollaan taas tehty. Kosketus alusta ei toiminut haluamallani tavalla ja minusta tuntui, että Teri menee ruutuun vain silloin kun näkee alustan vietävän sinne. Kaikkia hauskuuttaakseen tyttö vielä juoksi ruutuun, nappasi leikkisästi alustan suuhunsa ja lähti tuomaan sen minulle. Ja se ei tosiaan ollut yksi tai kaksi kertaa, kun niin tapahtui. Kävin jopa kiertämässä ruutu merkkejä ja yritin selittää että tänne keskelle pitää tulla, tiedä sitten toimiko se. Pari kertaa ollaan nyt treenattu viemällä makupaloja alustalle ja se on taas toiminut hyvin. Lisäksi olen ottanut sellaisen alustan, ettei se eivätkä herkut näy kauas ruudusta josko siitä olisi apua. Vauhdilla tyttö ruutuun ainakin viimeksi paineli.
Seuraaminen on ollut jo jonkin aikaan löysää varsinkin käännöksissä ja sitä olen pähkäillyt. Hyvän keinon näiden parantamiseksi muistin vasta sitten, kun treenikaverin näin sitä käyttävän eli käännös ja heti seis ja palkka. Osittain tuollahan minä silloin joskus sain rakennettua Terille hienon ja tiiviin paikan. Nyt paikka alkaa taas hienosti löytyä ja vain pitkät seuruu pätkät saa Naken loittonemaan.
Tunnari on nyt ollut pienellä tauolla, jos se vaikka auttaisi Tepaa järjestelemään siihen liittyviä asioita päässään. Sehän on ollut nyt sellaista pelleilyä että. Hyvin onnsituu kyllä oman kapulan haku, kun minä vien kapulat, mutta jos joku muu vie niin meno on aivan villiä ja mukaan lähtee sattumanvarainen kapula. On tosin käynyt niinkin, että kun minä vien kapulat löytyy oikea kapula, mutta sitten se täytyy viskata ilmaan ja loput kapulat siihen perään, sitten etsitään uudelleen se oma kapula ja tuodaan se. Leikkimiseksi näyttää muutenkin menevän homma kapulan löytymisen jälkeen ja jouduinkin käskemään Nakea tuomaan kapulan ettei homma mene pylly pystyssä (siis Tepa tekee näin) hännän heilutteluksi.

Koska kuviahan tähänkin päivitykseen on pakko tunkea, niin laitan sitten jo melkein kuukauden vanhoja otoksia halukkaille ihan tuonne loppuun. Niin ja koitan saada aikaiseksi vastailla siihen Leenan heittämään haasteeseen!

Hännän heilutuksia ja lämpeneviä ilmoja! Buff.

Tepa valitsi sen muhkeamman tyynyn

Nenähommia mökkimaisemissa

Kauhea vauhti päällänsä

Kas! Sehän on Oku!

Pienet hipatkin malttoi ottaa

Koska Terillä oli niin mukavaa

Tepa on kerennyt käymään myös vanhan-mummon luona...

...nukkumassa pöydän alla.

Juomatauko

Uskokaa tai älkää, minulta tipahtanut karkki oli jäädä syömättä vaikka annoin luvan sen ottaa!!

Mutta ei hätää. Rusto kyllä kelpasi

Tepa teki urotyön

Kaikkea on taas tapahtunut sitten viime kerran, mutta joku on ollut aikaan saamaton. Yritän nyt tehdä jonkinmoisen tiivistelmän ja päivittää toko edistymistä tai siis kertoa onko sitä.

Suuri urotyö
Aloitan tuoreimmista tapahtumista nimittäin meidän tämän illan lenkistä. Oltiin jo kotiin päin tulossa, kun Teri alkoi erään pömpelin (olisiko ollut jonkin sortin sähkökeskus?) ohittamisen jälkeen haukkua ilmoittaakseen, että tuolla on joku. Katselin lähistölle ja olin että ei siellä ketään ole. Tepa kuitenkin itsepintaisesti buffasi, että on siellä. Lähdettiin sitten kävelemään sinne päin, mihin tyttö haukkui. Ihmettelin, että tuota rakennustako se nytten keksi haukkua. Tyttö kuitenkin haukkui pömpelin taakse. Minä siinä sitten edes takaisin kuljin rakennuksen edessä ja koitin kurkkia sivuille ja ei siellä mitään näkynyt.
Teri kuitenkin jatkoi buffaamista ja oli menossa pömpelin taakse. Ajattelin sitten että mennään vähän pömpelin viertä eteenpäin ja tyttö saa todeta jutun mielikuvituksen tuotteeksi. Tähyilin eteenpäin ja huomasin jonkun liikkuvan kauempana maassa. Mietin kuvittelinko vain, mutta lähemmäs mennessäni huomasin maassa makaavan miehen joka oli ilmeisesti heilauttanut kättään. Menin hänen luokseen ja kysyin vointia, hän kertoi sen olevan huono ja kysyin tarvitseeko hän apua. Kuulemma tarvitsi. Siinä minä sitten soitin hätäkeskukseen ja odottelin palelevan miehen maassa maatessa avun saapumista.
Ja voitteko kuvitella. Teri ei haukkunut tuota miestä ollenkaan sen jälkeen, kun hänen luokseen mentiin. Käskin Tepan kyllä maahan siksi aikaa, kun kävin puhelimessa saatujen ohjeiden mukaan maassa makaajan ihoa koittamassa. Tämän jälkeen neiti kävi itse viereeni istumaan ja odotteli siinä rauhassa tilanteen etenemistä.
Miten lie olisi miehin käynyt, jos Teri ei olisi häntä "ilmaissut" ja minä Teriä uskonut? Tuskin kukaan olisi häntä sieltä metsästä risukon keskeltä löytänyt, jos ei olisi sitten sattunut samalla lailla toimiva koira ollut mukana, oli sinne kuitenkin sen verran tieltä matkaa ja iltakin alkoi jo hämärtymään. Ambulanssista tullut mieskin kysyi miten minä miehen sieltä löysin, mutta kaikki kunnia kuuluu Terille!

Treeneistä
Ruutua ollaan pari kertaa otettu ja minusta tuntuu, ettei tyttö sitä oikein tajua. Menee kyllä, jos näkee että alusta on siellä ja se sinne viedään, mutta ei hän mielestäni merkkejä hommaan osaa yhdistää. Tässä on vähän miettimistä, mutta minulla on eräs hassu suunnitelma ;)
Tunnari on sillä tasolla, että "kyllä se kotona osaa". Siis kaksin treenamisessa ei ole haistelun kanssa ongelmaa kun muistaa vain että kerran tehdään, eikä enempää. Treeneissä ei sitten meinaa kapulat löytyä ja kun ne löytyy sieltä otetaan vain joku satunnainen palikka. Viime kerralla tehtiin piilotus treeniä ja sillä saatiin aikaan hyviä haisteluja.
Mitäs muuta? Kakeissa meinasi olla taas taakse päin liikkumis ongelmaa, mutta se onneksi korjaantui nopeasti. Seuraaminen on taas tiiviimpää ja saatoin jopa hoksata, mistä se väljyys siihen tuli. Ohitus tilanteisa kun olen palkannut Tepaa sen ollessa aika kaukanakin, mutta meillähän on niissä aivan eri käskykin enkä edes niissä ole vaatinut sivulle. No nyt piti alkaa vaatimaan ja kyllä sillä on ehkä ollut asiaan vaikutusta?
Hypyssä ilmeni viikonloppuna pienoinen ongelma. Teri hyppäsi takaisin istu käskyllä eli kävi vaan kääntymässä hypyn takana. No tämä tapahtui vain kerran tai pari, mutta olisi parempi, jos se Tepan oma sovellus hypystä tulisi vasta onnistuneen hypyn jälkeen, eikä ennen sitä..

En turise nyt enempää vaan laitan kuvia viime päivityksen jälkeisistä tapahtumista. Buff!

Kahden kerroksen väkeä? Elmeri oli hoidossa pari päivää

Teri kävi kalassa, kun jää oli vielä paksua ja kantavaa

Postista tullut paketti oli Tepan istuttava

Tuuli tuo tuoksuja

Pedin valtaus yritys

Oku sattui mökki maisemiin samaan aikaan ja Tepa vetää tunteella

Routa oli imaissut kiven maan sisään ja tehnyt kova reunaisen kuopan

Pitihän se nyt toki pää kuoppaan työntää, kun sitä ei kaivamalla saanut suuremmaksi

Tepa täytti 9 vuotta!

Teri täytti tosiaan tuossa keskiviikkona jo yhdeksän vuotta! Uskomatonta. Toisaalta sitä ihmettelee miten aika meneekään nopeasta, mutta Terin kohdalla tulee kyllä ihmeteltyä sitäkin miten vähän aikaa hänen haku reissustaan onkaan. Tuntuu että Tepa on ollut kanssani suurimman osan elämästäni vaikka eihän niin todellakaan ole. Johtuneeko sitten siitä, että Terin kanssa on niin paljon koettu?

Synttäreistä juttua
Mutta itse synttäri humuun. Tepan synttäreitä juhlittiin parinakin päivänä, kun maanantaina kävimme jo ostamassa tytön lahjan, uuden älypelin. Uusi peli on sellainen, jossa pitää tasoja pyöritellä. Ajattelin että ehkä sillä saisi oikeammanlaista suoritus tyyliä Tepan joululahjaksi saamaan peliin. Muut Tepan pelit ovatkin sellaisia, joissa pitää palikoita liikutella ja nostella. Hyvin se uusi peli tuntuu toimivan, vaikka Nake älykkäänä koirana yrittääkin oikoa peliä kaivelemalla herkkuja tasojen väliin jääneistä koloista.
Itse juhlapäivänä oli luvassa illalla tokoilua ja ajattelin, että tehdään siellä sitten hauskoja juttuja. Omalla osuudellaan Tepa pääsi tekemään tunnaria ja ruutua. Eka tunnari yritelmä oli aika häsellystä. Tyttö ei tuntunut oikein tajuavan, että siinä oli ne haisteltavat kepit. Lähetin muutaman kerran tytön kapuloille ja helpotin asiaa siirtymällä lähemmäs niitä. Ensin Nake bongasi vähän matkan päähän unohtuneen noutokapulan ja toi sitten sen. Noutamisen mielikuva oli siis kyllä mielessä. Seuraava yritys meni siihen, että Tepa juoksi kapuloille ja viskasi ilmaan ensimmäisen eteen tulleen kapulan. Kolmas kerta sitten onnistui ja oikea kapula löytyi.
Välissä kokeiltiin ruutua. Ajattelin testata osaako Teri etsiä ruutua ilman kosketus alustaa. No se nyt ei ihan toiminut. Kävin sitten näyttämässä ruudun ja homma alkoi pikkuhiljaa sujua. Lopuksi sitten kokeiltiin osaako tyttö korjata ruutua, jos menisi vikaan ja se meni ihan kivasti. Ääntä ruutua tehdessä kyllä välillä löytyi.
Ruudun jälkeen tehtiin vielä yksi tunnari, vähän rauhallisemmassa paikassa. Se meni hyvin! Tepa haisteli hyvin ja nosti heti ensimmäisellä oman kapulan. Taitava tyttö! Liikkeen omaisesti ei liikettä tehty vaan vein itse oman kapulan riviin.

Illalla tokosta tullessa sai Tepa nauttia kakusta joka oli tällä kertaa kumottu cesar-rasia, jonka päälle kaavin purkillisen laktoositonta kermaviiliä. Yhdeksää nakkia en edes yrittänyt kakun päälle tunkea vaan tökkäsin päälle possun saparon, sen kaikkein käyrimmän minkä pakkauksesta löysin. Mietin myös pienten herkkupalojen asettelua kakun päälle ysin muotoon, mutta laiskuus ja sopivien palojen puute muutti suunnitelmaa.

Pakollinen posetus

Ensi maistelut

Nenä ihan kermaviilissä :)

Nam, nam, nam...

Vapailua
Edellisenä viikonloppuna Nake pääsi maistamaan vapautta mökille. Parina päivänä käytiin mökillä ja metsässä kävelemässä. Ensimmäisenä Teri kävi tietenkin etsimässä naapurin pois heitetyt hauenpäät ja niitä hän sitten välillä mussutteli. Juoksentelu oli taas Tepasta mukavaa ja sehän se oli suosituin askellaji hangessa edetessä. Tasaisella tiellä tyttö malttoi jo sitten ravaillakin.
Verkoilla Nake pääsi myös käymään ja hyvänen aika taas sitä mekkalaa, kun kala avannosta nousi. Vinkuminen ja haukunta siis raikui niin että kaikki varmasti tiesi, että Tepa oli kalassa. Vähän päästin tyttöä haukia katsomaan ja heti niitä yritettiin käpälöillä lähemmäs suuta vetää.

Sellaisia oli Naken synttäri touhut. Tässä vapailu kuvia. Buff!

Loiks

Jipii! (Piti leikata kynnet tämän kuvan nähtyäni..)

Ympäristön tarkkailua

Taas mennään!

Kiven päältä löytyi myös tarkkailu paikka

Tepa ja jääpuikot

Taas pääsi "kilometri-kieli" kuvaan

Autossa väsymys iski

Tepan hätäilmoituksia

Tepa on nyt kunnostautunut tokossa tai sitten minä olen oppinut häntä taas oikein opettamaan. Eikä pois voi todellakaan sulkea kaikkia hyviä neuvoja, mitä on treeneissä saatu. Muuten elämässä Teri on päättänyt ilmaista hätään ei niin toivotuilla tavoilla.

Kielletty on hyvää, luvallinen ei?
Aloittakaamme kertomukset tällä kertaa Tepan hetkellisestä visiitistä auton takapenkille. Tapaus sijoittuu erääseen kylmään päivään, jolloin päätin lähteä suorittamaan sellaista pakollista tehtävää kuin kaupassa käynti. Ajatuksena oli käydä katsomassa auton sen hetkinen jäätymispiste ja käyttää Nake samalla tarpeillaan.
Menimme siis autolle joka oli jo muutaman tunnin ollut lämmityksessä piuhan päässä. Yritin avata auton ovia, mutta suurin osa niistä olikin aika tiukasti jäässä. Myös takaluukku oli jäässä. Sain apukusin oven vetäistyä auki ja totetin, että auton päällä oleva sulamaton lumi aiheutti ikkunoiden sisäpuolelle pientä jään muodostusta. Koska päätin putsata lumet harjalla, takakontti oli jäässä ja tyttö hihnan päässä katsoin parhaaksi istuttaa neidin puhdistuksen ajaksi apukuskin paikalle.
Putsailin siinä autoa ja huomasin Tepan siirtyneen takapenkin puolelle ja tutkailevan siellä innoissaan jotain. Koputin ikkunaan ja viidennellä kerralla sain tytön havahtumaan puuhiltaan ja lopettamaan ne.. Tai niin minä luulin. Kun olin saanut auton putsatuksi ja katsoin toisen puolen ikkunoista huomasin tytön saaliin, jäniksen nahan. Toisen puolen ovet olivat jäässä, joten kiireellä juoksin toiselle puolelle autoa ja aloin kiskoa Nakea pois nahan kimpusta. Ehkä puolet siitä puolikkaasta nahasta oli jo iloisesti matkalla kohti Terin vatsalaukkua. Eihän siinä sitten muuta kuin neiti sisälle karvaista nahkaa sulattelemaan. Mitään oireita tuosta aterioinnista ei rautamahalle tietenkään tullut.

Tämä tapahtuma saa minut hieman ihmettelemään erästä asiaa. Se on niinkin uskomaton, että kaupasta ostetut jäniksen korvat eivät oikein tahdo Nakelle maistua. Kylä tyttö ne mielellään ottaa, mutta rauhassa ne saavat parin rouskauksen jälkeen lattialla lojua. Silloin tällöin Terin ollessa oikein hyvällä päällä häviää korvista osia. Viimeisimmäksi antamani jäniksen korvat viettivät aikaa lattialla kolmen päivän verran ennen kuin ne oli olivat päässeet matkalle Tepan ruuansulatusjärjestelmän halki. Kummallista, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun tuo herkku ei tytölle maistunut.

Hädän hetkellä
Keskiviikkona tokoon mentäessä oli auton kanssa taas sama tilanne eli takakontti oli jäässä. Niinpä Tepa sai matkustaa apukuskin jalkatilassa. Tällä kertaa lumen putsauksen ajaksi Naken autoon jättäessä jätin laukun keskikonsolille niin ettei tyttö henkisen esteen vuoksi edes yrittänyt mennä takapenkille jänön nahan seuraan. Sen syönniltä siis vältyttiin.
Kun pääsimme hallin pihaan oli kontin luukku jo ehtinyt sulaa ja sain treenihäkin sieltä ulos otettua. Jätin tytön kuitenkin vielä autoon odottamaan häkin pystytyksen ajaksi. Kun palasin autolle huomasin sen välkyttävän vilkkuja. Yritin vedellä vilkkuvipua edes takaisin, mutta vilkutus ei loppunut. Sitten huomasin, että auto vilkuttaa vilkkujaan molemmilla puolilla. Pienen hämmennyksen vallitessa lopulta huomasin keskikonsolissa punaisena loistavan suuren nappulan. Tepa oli päättänyt ilmasta ihmisille "Nyt on hätä, minut on yksin jätetty autoon odottamaan!" Aika ovelaa.

Toinen ei niin miellyttävä hätä ilmaisu kuului tänään kun kävin laittamassa auton lämpenemään. Rappukäytävään palatessani kuulin taukoamatonta kovaa ulvontaa. Kyllä minua sitten ärsytti sellainen mekkalointi aivan älyttömästi. Kiipesin hiljaa rappuset, ulvonnan säestäessä matkaani. Seisoin hetken oven takana ja kuuntelin jatkuvaa ulvontaa, sisäänhän ei auttaisi mennä ennen kuin ulvonta taukoaisi. Hetken asiaa pohdittuani päätin soittaa ovikelloa, jotta saisin Terin ulvonta ajatuksen katkeamaan.
Ovikellon rimpautuksen jälkeen tuli hiljaista. Seisoin jonkin aikaa oven takana kuunnellen hiljaisuutta ja kun aikaa oli kellon soittamisesta kulunut mielestäni tarpeeksi kauan menin sisälle. Riisuin rauhassa ulkovaatteet ja menin päästämään Tepan makkarista kiinnittämättä häneen mitään huomiota.
Illemmalla kävin kaupassa ja jätin koneen videoimaan Terin yksinoloa. Ei minkäänlaista ongelmaa, herkut syötyään tyttö oli asettautunut sängylle lepäämään.

Tästä tein seuraavanlaisen päätelmän: Teri tarvitsee tietynlaisen rutiinin yksin jäädessään, jotta hän osaa asiaan valmistautua ja se rauhoittaa tilannetta. Aiemmin tänään Naken yksin jäädessä lähtö poikkesi aikalailla normaalista sillä radio ei jäänyt päälle, ruoan lisäksi en heittänyt sängyn päälle herkkuja etsittäväksi ja kaikista pahin poikkeus oli kai se, että jouduin komentamaan tytön makuuhuoneeseen. Yleensä Tepa huomaa kun olen lähdössä ilman häntä ja menee omaan häkkiinsä makaamaan.
Toisella lähtö kerralla tein asiat niin kuin normaalista pois lähtiessä. Tuolla kerralla Terin yksin olo olikin sitten se hiljainen ja rento. Tärkeä osa tuota lähtö rituaalia on ainakin minulle myös se, että annan Nakelle häkkiin herkun, kerron minne lähden ja sanon että nähdään kun tulen. Makkarin ovea sulkiessani sanon vielä heipat. Niitä Tepa kyllä tuskin kuulee, sillä kun alan ovea sulkemaan hän suuntaa jo kupilleen syömään. Tiedä sitten onko tuolla rituaalilla oikeasti mitään merkitystä, mutta siltä se minusta tuntuu.

Hyvät treenit
Käytiin tosiaan treenaamassakin silloin kun Teri laittoi ne hätävilkut omatoimisesti päälle. Oli kyllä oikein onnistuneet treenit. Noutoa otettiin niin että vein itse kapulan ja lähetin Naken sitten sen noutamaan. Pieni vinkaisu siinä taisi päästä. Seuraavalla kerralla sain neuvon syöttää tytölle makupaloja ennen käskyä ja se kyllä rauhoitti Tepan menoa. Pari kertaa tein sellaisen "syöttö" noudon ja hyvin onnistui. Kolmen toiston jälkeen en enää uskaltanut noutoa ottaa, koska se selvästi nostaa tytön kierroksia.
Seuraaminen oli nyt oikea paikkaista myös sivu suunnassa eli irtoamista ei tapahtunut. Luoksetuloja otettiin kolme kappaletta ensin läpijuoksu, sitten stoppi josta palkka ja lopuksi liike kokonaisena. Oli kyllä niin hyvät stopit ja vauhti että!
Paikalla makaaminen olikin sitten jotain ihan kamalaa. Teri vinkui, nousi seisomaan ja oli jopa hieman ehtinyt edetä piiloa kohti, kun menin hänet takaisin laittamaan. Seuraavaksi kävin nopeasti piilolla ja kävin tytön siitä palkkaamassa. Seuraavalla kerralla kuului taas selvästi vinguntaanmöllien huono paikallaolo kokemus, jossa ovi paukkui vaikutti taas Terillä tähän hommaan. Ensi kerralla pitää taas tehdä tytön kanssa yksilö paikkamakuita ja kasvattaa hänen luottoaan siihen hommaan. Toivottavasti tämä saadaan taas kuntoon.
Treeneistä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli niin minulle ja kuin Terillekin. Onneksi tuo paikkamakuu oli aluksi eikä lopuksi.

Tapahtuma rikasta menoa siis jälleen takana. Katsotaan mitä edessä odottaa, Buff!

Menneitä

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen tiivistetyn päivityksen Terin kuulumisista. Jos satun oikein reippaalle päälle, koitan saada taas päivittelyt vähän tiheämmälle aika välille niin tulee sitten tuoreempi juttuja ja tarkempiakin ehkä?

Viime vuodelta
Pitänee ensin kertoa, että joulu meni hienosti. Teri oli ollut kiltisti ja sai eniten lahjoja. Paketeista löytyi uusi älypeli, makuu alusta kotiin pöydän alle ja paljon paljon herkkuja. Uusi alusta on Terin mieleen ja siinä tyttö usein pötkötteleekin. Onhan se pöydän alus suojaisampi paikka, kuin pelkän katon alla. Ainoa miinus puoli taitaa olla, ettei alustaa saa myllättyä Tepan haluamaan kasa muodostelmaan.
Älypeliä ollaan vähän pyöritelty. Täysin ei ole tyttö vielä täysin uudenlaisen lelun ideaa hoksannut, vaan meno näyttää lähinnä hosumiselta. Pitänee hommata sellainen peli, jossa täytyy levyjä pyöritellä, niin ehkä se alkaa homma sujumaan. Kyllähän Nake on keksinyt miten uudesta pelistä herkkuja saadaan, tekniikka ei tosin ole alunperin suunnitellun kaltainen. Täytyy vaan todeta, että fiksuuttahan se on kai sekin, että keksii eri tapoja pelata noita pelejä varsinkin kun tyyli ei ole sellainen, että puu osat syödään tieltä pois.
Sai Teri jouluna muitakin herkkuja, kuin niitä paketista tulleita. Kinkkua tyttö nautti luvan kanssa ja ilman. Ilman syönti tapahtui himon kasvettua liian suureksi pöydän reunalla Tepan nimeä huutanutta kinkkua kohtaan. Istuin itse pöydän ääressä ja huomasin tytön innokkaasti nuolevan kinkun toista päätä. Onneksi se oli se pää jota ei oltu vielä leikattu ja jossa oli vielä kaikki päälliset paikallaan. Syötävään osaan Teri ei siis pääsyt kuonoiksi. Heti kun komensin neiti lopetti toimensa ja tajusi että olin ollut aivan näköyhteyden päässä. Hups.

Tepa tarkkaili mummon luona pihan lintuja ja yhtenä päivänä kurrea.

Huono kuva, mutta tässä kyseinen kurre.

Teri-Urhea
Uuden vuoden vietossa olimme Tepan mummolassa. Mummo lähti omille riennoilleen uutta vuotta vastaan ottamaan, niin ollen jäimme Naken kanssa kahdestaan ääniä kuuntelemaan. Radio meillä oli koko illan päällä ja ensimmäisten paukkujen jälkeen puin tytölle taikapaidan ja hän painelikin sängyn alle turvaan. Jonkin aikaa pauketta kuunneltuamme tipautin "vahingossa" erilaisia herkkuja lattialle sängyn viereen ja neiti kävi ne siitä noukkimassa. Sen pari kertaa kun sängyn alle kurkkasin Nake siellä rauhassa pötkötteli.
Jossain vaiheessa Teri sitten päätti herkkujen rohkaisemana tulla pois sängyn alta kokonaan. Hän vähän aikaa menoa katseli, kävi hakemassa rapsutuksia ja meni sitten sängyn päälle nukkumaan. Kun puoli yö läheni istuskelin koneella ja vilkaisin välillä silmäkulmastani Tepan meininkiä. Yritin itse olla mahdollisimman rennon oloinen ja liikahdella välillä musiikin tahdissa. Keskiyön paukkeet koittivat tietenkin kovana ja mitä teki Nake? Nukkui sängyllä mummon suuren koristetyynyn päällä. Kovimman paukkeen aikaan tyttö kohotti hieman päätänsä, katseli minua kuin hullua kun hytkyin musiikin tahdissa, painoi päänsä takaisin tyynyyn ja laittoi silmät kiinni.
Eli siis kauhean reipas Nake! En olisi ikipäivänä uskonut näkeväni hänen voivan rentoutua sellaisen paukkeen keskellä. Meillä ei edes ollut feromonit seinässä vaan ainoastaan se paita tytön päällä.
Ulos meno olikin sitten pelottavampi juttu. Sinne lähteminen vaati vielä seuraavana päivä jumppakepin avulla sängyn alta häätämisen. Onneksi ulkona ei kukaan matti myöhänen enää ampunut yli jääneitä rakettteja, vaan ulos lähdöt helpottuivat nopeasti. Pitää siis vielä kerran todeta, että on minulla kauhean reipas ja rohkea pieni Teri-koira!

Rakettien kuuntelua

Jos vähän pitää kuitenkin pelokkaalta näyttää

Mitäs viime aikoina? Lähinnä tokosta.
No ei oikeastaan mitään kummempia. Normaali koulu arki on taas alkanut ja tokoa ollaan joulu tauon jälkeen jatkettu.
Tokossa otettiin viime kerralla noutoa ja seuraamista. Nouto oli taas äänekästä ja siihen paria kikkaan koitettiin. Ensin niin, että ihminen seisoo kapulan edessä ja Terin täytyi hänet kiertää. Tämä toimi ihan hyvin ensimmäisellä kerralla, toisella homma oli jo paljon epäilyttävämpää. Sitten tehtiin niin, että ihminen väistää, jo Teri hakee kapulan hiljaa, jos ei kapula napataan pois maasta. Minä en siis heittänyt kapulaa.
Yhdellä kerralla Nake kävi hakemassa kapulan ja tarjosikin sitä kapulan luona seisseelle. Minä yritin tyttöä huudella, mutta hänellä oli missio päällä. Niinpä Tepa toi kapulan minulle seuraten kontaktissa ja kapula suussa kapulan vartijaa. Lähelle tultuaan annoin tytölle nouto käskyn ja hän palautti viereeni perusasentoon.
Erilaisia juttuja koitettiin ja siinä sai todeta, että se kapulan heittäminen on se kiihdyttävä tekijä. Lopulta homma meni siihen että neiti juoksi kapulalle, mutta alkoi vartijalle sinne päästyään haukkumaan ja leikki kumarruksia tekemään. Lopuksi tein niin, että jätin kapulan Terin eteen ja menin itse pitemmälle, josta annoin nouto käskyn. Se toimi hyvin ja tyttö suoriutui tehtävästä hiljaa. Toisella kerralla jätin kapulan vähän kauemmaksi ja Nake sen sitten unohti ottaa matkalta mukaan. Pieni huomautus (oho) sai tytön kääntymään ja hakemaan kapulan matkaan mukaan.
En sitten tietenkään muistanut tuolla treeneissä mainita sitä, että minusta yleisesti tuntuu että nuo irtoavat liikkeet aiheuttavat Terille sen haukkumisen ja kiihtymisen. Tai niin olen ollut huomaavinani, kun niitä on harjoiteltu. Nyt pitäisi vaan päästä jonnekin avarampaan näitä juttuja vähän treenimään.

Seuraamista otin vain pari pätkää, kun se tuntui menevän paremmin eli tiiviimmin kuin ennen treeni taukoa. Ilmeisesti olen joskus vahingossa astunut tytön varpaille ja siitä on se väljyys sitten tullut? Teri kun on kuitenkin sellainen herkkis.

Lopuksi otin vielä yleisessä hulinassa kakeja, askel siirtymiä ja yhden luoksetulon stopin. Sujuivat mukavasti. Niitä oli ihan pakko ottaa, kun treeni porukassa oli vierailemassa dalmis ja se tuntui nostavan Terin pilkkurasismin taas pintaan. Tekeminen sujui kuitenkin hyvin ilman dalmikseen kohdistuneita vilkuiluja. Tekemisen loputtua piti kyllä neidin taas vähän turhan paljon tuijotella.

Tämmöistä on ollut Terin meno. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Buff!

Jänis, hirvi ja möllit

Kaikenlaista on pienen koiran elämään taas sitten viime kirjoituksen mahtunut. Katsotaan, jos muistaisin tässä nyt pääasiat mainita.

Jänön nahka
Tepa sai Päiviltä jäniksen käpälät ja nahan. Kiitos niistä! Käpälät olivat mielenkiintoinen juttu, mutta niitä ei auta Nakelle yksin antaa kun tyttö kuvittelee niiden olevan syötäväksi tuotuja. Kun yritin käpälällä leikittää tyttö koitti etuhampailla varovasti näykkiä karvaa siitä irti. Puruotetta siitä ei voinut ottaa, kun se oli neidin mielestä liian kova.
Nahka onkin sitten kova juttu! Sen kanssa voidaan repiä ja leikkiä, jopa niin että muita ihmisiä on paikalla. Yksissä treeneissä tyttö rallaili iloisesti ympäri hallia, kun sai nahan voitettua. Sain minä hänet lopulta nahkasta luopumaan muuten se olisi varmaan mennyt parempiin suihin. Hieman tuo nahka minun hermojani koitti kiristellä, kun se sisällä ollessa sai Naken piippaamaan taukoamatta ja tyttö oli kovin levoton. Kun nahka vaihtoi osoitetta auton takapenkille alkoi meillä taas rauhaisa elo.

Vauhdin huumaa
Viikonloppu reissulla Tepalla oli monenlaista ohjelmaa. Perjantai iltana katseltiin telkkarista itsenäisyyspäivän paraatia ja siinä oli sitten lopuksi ilotulitus. Yleensä Nake ei ole telkkarin ääniin reagoinut, mutta minulla nyt ei telkkari kauhean kovalla olekaan. Tällä kertaa tyttö kuitenkin huomasi tulituksen ja höristi korviaan. Hän jopa meni aivan telkkarin eteen asiaa ihmettelemään, mutta hetken siinä katseltuaan alkoi sohvan ja seinän välinen tila kutsua. Vähän aikaa siellä makoiltuaan (ei mitenkään ahdistuneen oloisesti) neiti päätti tehdä uusinta kierroksen ja kävi uudelleen telkkaria ihmettelemässä. Selvästi asia hieman jännitti, mutta paniikkiin se ei kuitenkaan tyttöä saanut.
Lauantaina oli sitten mukavaa touhua luvassa, kun Teri sai kaluttavakseen juuri lihasta irroitetun kirvenluun. Kylläpä Teri oli siinä onnellista tyttöä vaikka joutuikin aloittamaan verisen luun järsinnän ulkona. Kun pahimmat veri kohdat oli syöty sai Tepa siirtyä sisälle luun kanssa. Sisällä oli kuitenkin alussa paljon mielenkiintoisempaa tekemistä, kun hirven lihojen paloittelua oli pitänyt vahtia.

Hirveän ihana tuore luu

Tiukka ote

Sunnuntaina oltiin pari tuntia mökkeilemässä ja Teri vaan juoksi ja juoksi lähes koko ajan, niin hauskaa hänellä oli. Vauhdin huumaa parhaimmillaan. Välillä piti hiljentää hajuja haistelemaan, mutta sitten taas mentiin. Enemmänkin juoksua olisi kai vielä maistunut, mutta muut hommat jo kutsuivat.

Mölleissä
Käytiin Terin kanssa eilen tokomölleistä. Nyt täytyy sanoa, että pienoinen epätoivo alkaa pikkuhiljaa iskeä. En edes muistanut ottaa pistelappua mukaan ihmeteltäväksi. Niitä pisteitä taisi kertyä 135,5? Ei siis hirveää juhlaa niitten puolesta.

Paikalla makuussa takavasemmalle jäänyt ovi paukkui, kun ihmiset siitä kulkivat ja kuulin Terin pari kertaa haukahtavan ja vinkuvan. Loppujen lopuksi selvisi, että toinen haukahdus oli ollut sellainen suu kiinni buffautus. Kuitenkin piilosta tytön luo palatessani huomasin kuinka tyttö hieman tärisi. Iloinen olen siitä, että tyttö pysyi kokoajan paikallaan.
Seuraaminen taisi olla hieman väljää ja yhdellä pätkällä piti hajuja haistella.
Liikkeestä maahanmeno oli muuten hyvä, mutta reipasta haistelua oli maahan menon jälkeen varmaankin siihen asti, että vierestä ohi kuljin.
Luoksetulo. No tulihan Teri kyllä luokse pienen kaaren kautta vain ja vasta toisen pysähdys käskyn huomattuaan. Tyttö siis meinasi suunnistaa kehän laidalla hetkeä aiemmin rähinöineiden koirien luo, mutta päätti sitten onneksi tulla luokseni ilman että piti alkaa välissä huutelemaan.
Liikkeestä seisominen oli kai muuten hyvä, mutta takaisin paluussa Tepalle tuli ikävä ja hän kääntyi ohi mennessäni sivuttain.
Nouto oli melkoinen rilluttelu hetki. Tepa lähti kohti kapulaa, mutta päätti sitten alkaa haukkumaan ja juoksi pari riemu rinkiä. Toisella käskyllä Nake sitten haki kapulan matkaan. Yritä siinä sitten naurua pidätellä :D Sen muistan että tästä tulli nolla.
Kaket oli hyvät tai ei niissä ainakaan tänään haukuttu. Pari vinkaisua saattoi tulla ja jotain muuta tapahtua, mutta siis ilman suurempaa ääntä!
Hyppy meni Terin omalla tyylillä ja takana tarjottiin maahan menoa. Tätä tyttö kyllä tarjosi viime treeneissäkin ensi yrittämällä. Käskin sitten Tepan istumaan ja loppu sujui hyvin.

Toivottomalta vähän siis taas tuntuu, mutta en minä vieläkään ole luovuttamassa. Uudenlaista strategiaa tässä on kyllä nyt mietittävä. Sosiaalista palkkausta minulle viime treeneissä neuvottiin ja ehdotettiin ja se olisikin varmaan ihan hyvä idea, mutta Terin tuntien pelkään että se menisi sitten yhdeksi komentamiseksi kun konkreettista palkkaa ei tulisikaan.

Sellaisia olivat Naken touhut tällä erää. Buff!

Jotta Wooooooo!

Nake hyppäsi katolle ihan omia aikojaan

Tähänkin Tepa meni aivan itse

Kun palkkaa käskyttä tehdystä työstä ei kuulunut

Unikuvia

Nyt tulee sellainen kunnon sekalainen päivitys eli juttuja monesta aiheesta. Koittakaa pysyä mukana.

Herkullisia unia?
Tepa näkee sitten vaarallisia unia. Yksi yö havahduin lukemiseltani siihen, että tytön tassut vipattivat kättäni vasten. Rupesin siinä sitten katselemaan sitä unen maailman villiä menoa ja Teri juoksi ja juoksi. Välillä koko koira hytkyi vauhdin huumasta, nenä heilui ja haisteli unen tuoksuja, koko kuono väpätti ja silmät tarkailivat unisia maisemia. Seuraavassa unen vaiheessa alkoi hurja vuhkutus, jota seurasi murahtelu. Loppu kohtaus oli kuitenkin ilmeisen mukava, sillä siihen kuului ateriointia. Nake maiskutteli unissaan ja leuat kävivät. Uni aterian yhteydessä neidin kieli tuli maiskutuksen voimasta vähän kerrallaan esiin huulien välistä etuhampaiden takaa.
Kun ateriointi oli hoidettu alkoi sama meno alusta ja taas sitä juostiin, haisteltiin, haukuttiin, muristiin ja syötiin vähän lisää. Ja kieli jatkoi matkaansa ulos. Tässä vaiheessa tietysti tuli mieleeni sellainen vaaratekijä, että Teri puraisee unissaan kieleensä. Vaara kuitenkin raukesi, kun pakastin hyräytti jäähdytyksen käyntiin jolloin Nake heräsi maiskauttaen pari kertaa, vetäisten samalla kielen suuhunsa ja jatkaen uniaan.
Tuota menoa katsellessa ei tarvinnut taas miettiä, että miksiköhän Terin takahampaat näyttävät niin kuluneilta. Onneksi tyttö näkee välillä rauhallisempiakin unia ja silloin riittää pelkkä hännän heiluttelu.

Kengän nauhat vaarassa
Tepa reppanalla oli viime viikolla vatsan kipu kohtaus. Uskon että sen laukaisi tällä kertaa kova kiihtyminen. Tyttö kun innostui niin kovasti siskoni vierailusta, joka tapahtui peräti kahdesti päivän aikana.
Nake raukka alkoi taas vinkumisen, ravaamisen ja nuoleskelun. Ensin ajattelin, että hänellä on paha olo ja menin vessaan tytön perässä. Siellä minulle sitten heti ilmeni, että kyseessä oli kipu kohtaus. Ei kun vaan tytölle taikapaitaa päälle ja tilannetta seurailemaan. Hetken kuluttua käännyin ulko ovelle päin katsomaan ja näin parahiksi kuinka neiti otti kengän nauhan suuhunsa ja aikoi sitä alkaa pureksimaan. Eihän siinä auttanut kuin mennä keskeyttämään tilanne ja nostaa tyttö syliin pystyasentoon. Onneksi tilanne lähti siitä helpottumaan ja saimme nukkua yön kaikessa rauhassa.

Kävimme Terin kanssa muuten tutustumassa uuteen eläinlääkäriin. Ihan vain matolääkkeitä oli tarkoitus ostaa ja Päiviä käydä moikkaamassa. Siinä sitten kyselin anaalirauhasten tyhjennyksen hintaa, kun ne mokomat koittavat taas Terillä kovasti tukossa olla (itse sain kovalla työllä toisen tyhjennettyä, mutta toinen vaan olla mollotti täytenä). Tepa sai sitten avajais tarjouksena rauhasten tyhjennyksen ja kyllä siinä taisi olla lääkärilläkin tekemistä, kun savimaisen paksua eritettä siinä ulos puristi. Tepa raukka urhoollisesti antoi rauhasensa tyhjentää vaikka selvästi kipeää teki, kun piti ihan itkeäkin. Tyttö sai kyllä kehuja kiltteydestään ja siitä miten hienosti antoi itseään hoitaa. Homman loputtua neiti oli sitten niin hyvällä tuulella että.

Ruutua, ääntä
Jos jotain treeneistäkin tähän laittaisin, niin päällimmäisenä tulee mieleen omat tyhmät mokailut. Ensiksikin, mikä idea on tehdä ruutua muitten liikkeitten välissä, kun se on selvästikin vielä Terin mielestä niin epävarma liike että pitää haukkua? No ei tietenkään mitään ja nyt tajuan sen itsekin. Tällä kerta sentään otin aluksi pelkkää alustan kosketusta, sitten ruutuun lähetyksiä. Saattoi siinä joku mennä ihan hyvinkin, mutta suurin osa ei. Kerran Tepa lähti tuomaan kosketus alustaa minulle, muutaman kerran hän tarjosi alustalla maahan menoa ja sitten oli tietenkin sitä ääntä. Nyt sain neuvoksi mennä palkkaamaan neiti alustalle, ottaa sitten sieltä mukaan ja lähettää sitten uudelleen ruutuun. Tätä ollaan nyt hieman kotona harjoiteltu, ennen kuin tosiaan heitin palkan tytölle sinne ruutuun. Kotona se sujuu nyt niin, että hieman pitää muistutella, että ne etukäpälät tulee jättääkin sinne alustan päälle. Nyt tyttö saattaa käydä läppäämässä alustaa ja kääntyy sitten niin että takajalat ovat alustalla. No tätä nyt harjoitellaan.

Kun ruudussa oli ensin käyty haukkumassa, niin se siirtyi sitten kapulallekin. Teri siis juoksi kapulan luo ja alkoi siellä haukkumaan. Huoh. Palautus oli myös huono ja neiti tuli vinoon perusasentoon kapulan kanssa. Kyllä minulta jossain vaiheessa taisi naurukin päästä tytön touhuja katsellessa. Meitä neuvonutta taisi hieman kummastuttaa kun sanoin, että Teri täyttää helmikuussa jo yhdeksän. Hän sanoi, että ei kyllä uskoisi. Tepa on kyllä niin ihanan reipas ja touhukas.
Kotona ollaan tietysti noutoa myös otettu, uusien ohjeiden mukaan. Ohjeina siis palautus asento treeniä erikseen ja matkaa erikseen, herkulla palkaten ennen kuin Tepa ehtii tulla perus asentoon. Palautus asentoa ollaan toki treenattu jo aiemminkin, mutta tuo vauhdista palkka oli aivan uusi juttu. Ikävä kyllä nyt täytyy todeta, että vauhti palkat eivät Terille hänelle sopineet. Ensimmäisenä iltana treenattiin pelkkää vauhtia. Toisena ilta otettiin ensin vauhti palkalla, sitten palautus harjoituksia ja lopuksi koko liike, tosin niin etten kapulaa heittänyt. Tyttö haki kapulan nätisti, mutta kuinkas sitten kävikään? No, neiti jäi seisoa napottamaan kapula suussa minua kohti ja odottamaan milloin heitän palkan taakse päin. Tässä oli sitten pieni muistuttelun paikka, jonka jälkeen saatiin kaunis kokonainen nouto onnistumaan.

Seuraamista otettiin myös, onneksi kuitenkin ennen sitä ruutua. Minun käskettiin taas hidastaa vauhtia. Olen kyllä käännöksiin opetellut vähän hiljentämään, mutta että koko matka pitäisi madella. Ei kiitos. Terillä on ollut tosi hieno vauhdikas seuraaminen ja kunhan saan sen taas tiiviiksi, niin olen tyytyväinen. Mitä sitä nyt hidastamaan, kun kerta lujaakin pääsee ;) Katsotaan nyt miten tässä käy, ehkä joudun vielä hidastamiseen taipumaan. Sen kyllä tiedän että tuo hienon seuraamis paikan hajoaminen on ihan omaa syytäni ja johtuu vääränlaisesta treeni menetelmästä. On siis palattava takaisin toimivaan.
Sain kyllä seuraamiseen hyviä ohjeita muuten ja yleisesti ottaenhan nämä toko jutut on sellaisia, ettei ole yhtä oikeaa tapaa opettaa jotain liikettä vaan tapoja on useita ja jokaisen täytyy sieltä joukosta poimia omalle koiralleen sopiva.

Niin joo tehtiin me kyllä yksi luoksetulokin stopilla ja se oli kyllä täyden kympin suoritus. Hyvä nopea pysäytys ja vauhdilla sujui myös sivulle tulo. Onneksi tuli semmoinen onnistuminen muiden toilailujen lisäksi.


Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Buff!