tiistai 20. joulukuuta 2011

Harvahammas valmistautuu jouluun

Eilen hämmästyksekseni huomasin Terin hammasrivistössä pienen puutteen, etu-alahampaan kokoisen sellaisen. Missäköhän vaiheessa ja mihin kyseinen hammas on kadotettu, siitä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Jos muistiini on yhtään luottaminen, niin se hammas on kyllä siinä paikallaan ollut. Putkiluuta Teri on kyllä nyt saanut järsiä, mutta missään vaiheessa ei ole sellaista ulahdusta kuulunut, että hammas olisi kipeästi kolahtanut. Hampaan tilalle ilmestynyt kolo näyttää minusta suht tuoreelta, mutta hyvän mielikuvituksen omaavana ihmisenä en uskalla asiaa vannoa.
Viimeksi kun Tepalta hammas kolahti ja sen seurauksena irtosi, sen kyllä kuuli. Silloin syyllinen oli jäinen peruna, jota tyttö oli innoissaan nostamassa talvisesta maasta. Tämän seurauksenahan käytiin vielä niitä hampaan juuria lääkärin toimesta kaivelemassa, kun ne oli niin murusiksi menneet. Samaisessa tapaturmassa myös toinen alakulmuri vaurioitui ja on nykyisin sinertävä.

Pieniä puutteita?

Hampaitten ihmettelyn lisäksi on Teri saanut valmistautua jouluun. Kävin ostamassa meille pienen valmiiksi koristellun kuusen ja sitten pääsimme sen tytön kanssa pystyttämään. Eipähän se iso homma ollutkaan, mutta saatiinpa vähän jännitystä neidin päivä ohjelmaan.
Tietenkin meillä oli myös lahjoja paketoitavana ja Teri tarjoutuikin apukoiraksi siihen hommaan. Terin tarkoitusperät eivät ehkä asian suhteen olleet sitä mitä voisi luulla. Ne olivat enemmänkin häntä itseään palkitsevia, nimittäin kaikki paketithan olisi kiva heti avata. Varsinkin siskoni kissoille tarkoitettu paketti oli varsin mielenkiintoinen ja sitä piti salaa yrittää kuljettaa omaan häkkiin lähempää tarkastelua varten sekä useaan otteeseen nenällä tökkiä. Kunnialla kuitenkin selvitiin ja kaikki lahjat pysyivät omissa kääreissään.

 Kisujen paketti oli kiinnostavin

Tänään käytiin huonoa ulkoilu omatuntoani paikkaamassa narun kanssa. Teri sai mennä narun pituudelta ja minä tulin perästä. Hienosti meni, eikä kertaakaan naru kunnolla kiristynyt, kun neiti halusi oma aloitteisesti tulla hakemaan herkkuja ja pysyä lähellä. Ihanaa oli kun Tepa aina pysähtyi kesken matkan, kääntyi katsomaan ja pinkaisi täysillä luokseni :) Osa pellosta jonne alunperin suunnistimme oli vielä jonkin moisen lumen peitossa, joten sinnekkin päästiin rämpimään ja hajuja haistelemaan.

 Siirryn jatkamaan Terin hampaan, tai siis sen puutteen ihmettelyä..

Kolmijalka (kyllä se neljäskin oikeasti löytyy).

Ihanissa tuoksuissa pitää pyöriä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti